Elämä on laiffii!

Töissä näkee paljon erilaisia ihmiskohtaloita. Saisi paksun kirjan, jos keräisi kaikki kansien väliin.

Aika monessa tarinassa on tavalla tai toisella mukana alkoholi. Samalla saattavat sekoittua mielenterveysongelmat, huumeet ja lääkkeiden väärinkäyttö.Nämä yksinäänkin ovat jo suuria ongelmia, mutta yhdessä todella vakavia. Kyseiset ongelmat aiheuttavat, myös erilaisia elimellisiä liitännäis sairauksia/oireita.

Haluaisin sairaanhoitajana ja ihmisenä ymmärtää, mikä ajaa käyttämään liikaa alkoholia, liikaa huumeita tai liikaa lääkkeitä? Osa asiakkaista pystyy kertomaan taustaa tilanteelleen. Syy voi olla esim. erittäin pitkä ja piinallinen kipu, joka lamaa toimintakyvyn ja vie yöunet. Lopulta ollaan siinä tilanteessa, että apua kipuun haetaan mistä vain ja keinolla millä hyvänsä, jotta edes hetkeksi unohtuisi. Osalla ei selitystä ole. Heidät kohtaa aina uudelleen.

Tekniikka rules

Erilaiset tekniset vehkeet ovat valloittaneet kodit ja työpaikat. Emme varmaan huomaakkaan, kuinka montaa teknistä laitetta päivän aikana käytämme. Jokaisen omassa harkinnassa on, ovatko ne kaikki aivan tuiki tarpeellisia. Sairaanhoitajan työssäkin tekniikka on koko ajan läsnä. Erilaisia teknisiä laitteita on paljon: tietokoneet potilastietojärjestelmineen, tipanlaskijoita, ruiskupumppuja, hengityskoneita...Kaikkea hallitsee kone.

Kyllä tekniikka ja erilaiset tietojärjestelmät hyödyllisiäkin ovat, niin kotona kuin työpaikalla. Töissä varsinkin esim. asiakkaan tiedot saadaan nopeasti liikkumaan yksiköstä toiseen ja tietojärjestelmät keräävät reaaliaikaista tietoa asiakkaasta, jota on helppo analysoida. Helppoa ja mukavaa, kunhan kaikki toimii kuten pitääkin.

Sairaanhoitaja on suuren asian vartijana. Täytyy hallita monta erilaista teknistä konetta ja tietojärjestelmää, jotta huomaa jonkin olevan pielessä. Joskus tuntuu unohtaako sitä asiakkaan, kun jokin sähköinen laite ei toimikaan. Hoitaisinko konetta vai asiakasta? Muistan unrani alkutaipaleelta keskittyneeni paljon koneisiin. Asiakas ikäänkuin hukkui kaikkien letkujen, johtojen ja sähköisen datan alle. Asiakas oli laite, joka tuotti erilaista muokattavaa tietoa.Onneksi työvuosien, kokemuksen ja tiedon lisääntyessä olen löytänyt asiakkaan ihmisenä.

Kuinka auttaisin sotaveteraaneja?

Käydessäni kaupassa marketin sisääntulon luona parveili lipaskerääjiä. Oli SPR:n lipas ja lipas sotaveteraaneille. En yleensä laita rahaa lippaisiin. Olen hieman epäileväinen saavuttaako jokainen euro suoraan apua tarvitsevan. Luulen että osa lahjoituksista joudutaan käyttämään juokseviin kuluihin. Tunsin kuitenkin piston sydämmessäni mennessäni ohi sotaveteraanien lippaan. Olisiko ollut mahdotonta laskea kauppakassit käsistä pois ja kaivaa lompakosta vähän rahaa?

Ajaessani kaupasta kotiin pohdin asiaa ja totesin auttavani veteraaneja kaikista parhaiten työni kautta. Joskus asiakkaaksi tulee sotaveteraani, jolle voin tarjota omaa osaamistani hyvän hoidon muodossa. Kun näen työni tuloksen konkreettisesti voinnin kohentumisena, tiedän auttaneeni veteraania parhaalla mahdollisella tavalla.

Samalla minulla on mahtava tilaisuus kiittää heitä taistelusta itsenäisen Suomen puolesta.

KIITOS!

N. 2000 km pyörällä/vuosi

Minä kuljen työmatkani pyöräillen, ympäri vuoden, säällä kuin säällä. Päivässä matkaa kertyy n. 20 km yhteensä. Teen tämän ihan omasta vapaasta tahdostani.  Pyöräily on mukavaa ulkoilua ja hyvä pyörätie menee koko matkan. Aikaa kuluu sulan maan aikaan n. 30 min ja talvisin n. 45 min. Vaihtelua ja haastetta tuo luonto, joka vaihtaa säätilaa vuodenajan mukaan. Lisäksi pyöräily on hyvä keino tyhjentää pää työpäivän päätteksi.

Minun pyöräilyni antaa puheenaihetta töissä. Välillä keskustelemme mikseivät muut tule pyörällä töihin. Osa toki asuu kauempana kuin minä, mutta monet asuvat lähempänä. Syyt pyöräilystä pidättäytymiseen ovat minä mainioinpia:

• Pyörästä on kumi puhki, eikä ole tullut korjattua
• Ei ole pyörää, pitäisi ostaa
• Kyllä minä sitten kun on hyvä ilma, aurinkoista, ei tuule, on lämmintä ja seuraavana päivänä alkaa loma
• Kyllähän minä, kunhan ei ole enää liukasta (tämä sanottiin keskustelun yhteydessä toukokuun lopussa)

Säteilyttääkö?

Japanissa oli maanjäristys ja tsunami, ydinvoimala säteilee ja Suomesta loppuvat joditabletit.

Itse en ole kovinkaan tiiviisti seurannut Japanin onnettomuutta, iltauutisista mitä päivttäin kuulee. Japani on niin kaukana, että asia kaikenkaikkiaan tuntuu kaukaiselta. Tosin nythän on jo meillä Suomessakin mitattu kohonneita säteily arvoja Japanista johtuen... Japanilaisten puolesta harmittaa kaikkein eniten.

Vielä en ole huolissani, ollessani Suomessa. Uskon viranomaisia heidän kertoessaan säteily määrien olevan täällä pieniä. Luin myös juuri lehdestä, että ihminen altistuu koko ajan säteilylle. Huoneilmassa on radonia, luonnossa on radioaktiivisia mineraaleja, joita löytyy myös ihmisestä sekä vielä kosminen säteily ja lääketieteelliset tutkimukset. Lisäksi kuulun joukkoon, joka on saanut osansa Tshernobylistä ja nyt Japanista.

Japanin onnettomuus on saanut minun mielessäni pyörimään tulevaisuuden terveysongelmat.Tshernobylin säteilykin aiheutti erilaisia terveydellisiä ongelmia mm. syöpää ja epämuodostumia. Nämä ongelmat eivät näkyneet heti, vaan vasta jonkin ajan kuluttua. Tulevaisuus näyttää miten käy.

Kevättä rinnassa

Hoitaja tietää pyöräillessään töihin kevään olevan tulossa kun toppapuku on liikaa päivisin, linnut laulaa, ja pyörän lamppu alkaa tuntua turhalta. Yksi paljon varmempi kevään merkki on laihdutuskuurit.Laihduttajia löytyy ympärivuoden, mutta keväisin tahti kiihtyy. Ehkä aurinko paljastaa itse kullekin makkarat vatsassa ja selluliitin reisissä. Toppisten altahan noita ei näe.

Olen elämäni aikana osallistunut tasan yhteen laihikseen ja se riittää. Kiitos innoituksesta kuuluu työkavereille. Laihdutuskuurin onnistuminen oli tietysti itsestä kiinni. Suurin syy laihiksen lopettamiseen oli rahka, jota en kertakaikkiaan maustamatta pystynyt kahta viikkoa kauempaa syömään. Tuloksista ei kannata puhua.

Täytyy työkavereille hattua nostaa. Osa heistä jaksaa vuodesta toiseen hämmästyttää elimistöään jos jonkinlaisilla ruokavalioilla ja liikuntaohjelmilla. Saan mahdollisuuden seurata varsin läheltä erilaisia diettejä ja niiden vaatimia ponnistuksia. Seurantani pohjalta voin paljastaa, että ehdotonta voittajaa dieteistä ei vielä ole löytynyt :)

Kauneus on katsojan silmässä

Elämäni eläimet TV-ohjelmassa juontaja kertoi kuinka kaunis eläin hevonen on: lihaksikas, kauniin värinen jne. Tämän kertaisessa ohjelmassa hevosella oli vatsa turvonnut ja kipeä. Hevonen ei syönyt, eikä saanut ulostettua. Hevosen maha avattiin ja vaiva suolistossa korjattiin. Juontaja näki suolet ja kehui niitäkin kohteliaasti kauniiksi, koska hevonen muutenkin on kaunis eläin. Samaan hengenvetoon hän kuitenkin totesi suolten antaneen hänelle mielikuvan avaruusolioista.

Itse olen livenä nähnyt ihmisen ja kalan suolistoa. En sanoisi niitä niinkään kauniiksi. Anatomian tunnit kyllä avautuivat huomattavasti paremmin, kun näkee suoliston. Tajuaa kyllä, kuinka tärkeä ja tarpeellinen osa ihmistä suolisto on. Suolta mahtuu vatsaan muuten yllättävän paljon. Jokainen voi itse muodostaa oman mielikuvansa suoliston kauneudesta taikka rumuudesta nähdessään ne.

Asiakkaan hoitaminen on silloin haastavaa kun hänellä ovat suolet näkösällä. Tässä tilanteessa asiakkaan tilanne on yleensä erittäin kriittinen. Monesti mennään elämän ja kuoleman rajalla. Vatsan alueen operaatiot ovat yleensä myös erittäin kipeitä. Kyllä siinä itselläkin käy kipeää, kun toinen pakollisten hoitojen (ja  hyvän kivunlievityksenkin) aikana irvistää. Kauneus taitaa olla aika kaukana.

Vituttaako?

Eräs asiakas heitti kirkkain silmin ilmaan kysymyksen "Onko sinua koskaan vituttanut?"

Reippaana hoitajana vastasin totuudenmukaisesti "On". En halunnut valehdella. Joskus on hyvä antaa asiakkaan tuntea samaistuvansa hoitajaan ja päinvastoin.

Oma vitutuskäyrä elää välillä varsin omaa elämää. Hetkessä käyrä nousee kovaa ja korkealle, toisessa hetkessä tullaan kolinalla alas. Päivittäin käyrä tekee melkoista heiluri liikettä.

KYLLÄ, ainakin tätä hoitajaa joskus VITUTTAA!

Pikkusen paremmin kuin naapurilla

Kateus nostaa aina välillä päätään aiheuttaen mielipahaa vähän kaikille. Tunnustan itsekin siihen silloin tällöin sortuvani. Olen jopa vihan tunnetta tuntenut toista henkilöä kohtaan. Kunhan asiaa on ajatellut muutaman päivän, ei tunnukkaan enää niin pahalta. Onkin oikeastaan tyytyväinen ja iloinen,että saa itse vielä kasvaa ihmisenä, näyttää ehkä osaamistaan tai vältti työn joka veisi tuhottomasti aikaa.

Suomalaiseen perusluonteeseen taitaa kateus kuulua, niin kotona kuin työpaikalla. Aina pitää olla pikkusen paremmin kuin naapurilla, ainakin ulkoisesti. Töissä ei vain asioita enää mitata pelkillä työvuosilla. Pitää olla koulutusta ja halua.

Palkinto nro 1

Mikäpä se olisikaan sairaanhoitajan työssä se paras palkinto?

Valmistuttuani sairaanhoitajaksi riitti se, että huomasi itse oppineensa jotain. Ei ollutkaan ihan tyhmä. Hiljalleen alkoi saada luottoa työkavereilta ja tunsi päässeensä porukkaan. Tietysti mukavalta tuntui sekin , että sai vastuuta ja pääsi koulutuksiin.

Olen huomannut, että on tärkeäää olla osa joukkoa, jäsen tiimissä. Tiimityötähän sairaanhoitajan työ monessa paikassa on. Tietää että voi luottaa työpariin, ja muihin vuorossa oleviin, ja olla myös itse sen saman luottamuksen arvoinen.

Kaikista parasta kuitenkin on että, näkee asiakkaan parantuvan. Jos asiakas vielä käy ennen kotiutumista kiittämässä, se on hienoa!  Tuntuu myös hyvältä jos asiakas oman vuoroni jälkeen kyselee "tuletko vielä huomennakin?"

Liittolainen

Haluan uskoa TEHY: yn liittona. Onhan se liitto joka ajaa asioitani !?

TEHY liittona taistelee hoitajien oikeuksien puolesta väsymättä, koko ajan. Viimeisin suuri taistelu oli 2007. Olin itse silloin sijaisen asemassa. Olisin kovasti halunnut osallistua taisteluun. Olisin ollut valmis irtisanoutumaan silloin ja nytkin, mikäli uusi taistelu tulisi. Sen verran ylpeyttä tunnen omasta ammattikunnastani.

Naisvaltaisten alojen suurin ongelma on palkkaus. Me olemme töissä matalalla palkalla. TEHY lehdessä oli kirjoitus Toini Nousiaisesta (TEHY: n perustaja jäsen) ja sen jutun yhteydessä palkkauksesta kirjoitettiin varsin osuvasti : "Yksi merkittävä syy on ollut se, että naisvaltaiset alat ovat suurelta osin julkisella sektorilla, mikä rahoitetaan yhteiskunnan verovaroista. Miesvaltaiset alat taas keskittyvät yksityiselle sektorille, missä tuotannossa saaduilla tuloksilla on suurempi vaikutus palkkoihin."

Palkasta huolimatta on ollut ilo huomata, että joka vuosi opiskelijoita on riittänyt käytännön harjoitteluihin. Pääsääntöisesti opiskelijat ovat olleet erittäin innostuneita ja motivoituneita. Mukavaa huomata, että alalle tullaan muusta syystä kuin raha. Eipä itsekään opiskelijana ajatellut rahaa.

Ei raha toki ole nyt, vakituisessa toimessa ollessakaan, ensimmäisenä mielessä.  Lottoan silti joka lauantai ;)

Tervetuloa

Sairaanhoitajan päiväkirjan tarkoitus ei ole ruotia potilastapauksia, haukkua tai mustamaalata työyksikköä, työkavereita tai asiakkaita. Tarkoituksena on pohtia työstä nousevia ajatuksia arkipäivän elämään peilaten. Näkökulmana on sairaanhoitajan näkökulma, sillä olenhan sellainen. :)

Tervetuloa katselemaan maailmaa sairaanhoitajan vinkkelistä!