sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Lempi lukemiseni

Muutama päivä sitten kauhistuin huomatessani odottavani sunnuntain sanomalehteä ja miksi? Sunnuntain lehdessä on kuolinilmoitukset. Ne on ihan pakko lukea.

Kauhistuksen jälkeen alkoi hymyilyttää. Aloittaessani sairaanhoitajan töitä naureskelin salaa mielessäni vanhemmille kolleegoilleni. He keskustelivat: luitko lehdestä kun se ja se oli ristillä. Sitten muistellaan asiakkaita.

Itseasiassa olen varmaan aika pian ottanut kantaa kyseiseen keskusteluun. Kyllä sitä on vanha, vaikka onkin nuori :)

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Apua avuntarpeessa oleville

Paikallisessa sanomalehdessä oli pikkuruinen juttu, jossa kerrottiin patologian opiskelijoiden ahdingosta. Vainajia ei ole tarpeeksi, eikä näin voida harjoitella ruumiinavausta.

Mutta eipä hätää, tekniikka pelastaa,  käyttöön on otettu virtuaaliset ruumiinavaukset.



Asiaan liittyen faktaa tilastokeskuksen sivuilta: " Kuolemien määrä vuonna 2010 oli 50890, mikä on suurin luku seitsemääntoista vuoteen. Vuonna 2010 kuolemien määrä oli 1000 suurempi kuin vuonna 2009."

sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Sairaanhoitajan vapaa-aika

Tämä sairaanhoitaja tekee ensin 66h töitä viikossa, ihan vapaaehtoisesti, että saa seuraavan viikon vapaata.

Sitten sairaanhoitaja lähtee leirille koko viikoksi pyörittämään ensiapu pistettä. Asiakkaina sairaanhoitajalla on n. 170 alaikäistä henkilöä. Vähäinen vapaa-aika menee, ei suinkaan levätessä, nuorten kanssa telmiessä.

Viikon jälkeen sairaanhoitaja, kaikkensa antaneena, on valmis jälleen omaan siviilityöhönsä työpaikallaan.

Ja kaikki tämä nuorten takia, ja koska se on vaan niin KIVAA! :)

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Se vain täytyy tietää

Tämä lausahdus voi olla tuttu hoitajille, jotka kiertävät eri työyksiköissä. Tämä lausahdus kuvaa hyvin niitä tapoja, joita osastoilla on. Osaston oma henkilökunta on hioutunut niin tiiviiksi ryhmäksi, ettei tietyistä tavoista, asioista ja järjestyksistä tarvi enää puhua. Kaikki rullaa sujuvasti eteenpäin.

Kiertävä sairaanhoitaja voi näyttää epävarmalta, ehkä jopa hieman tyhmältä, kun se ei tuotakaan osaa tai tiedä. Itse vierailevasta tähdestä voi tuntua hieman avuttomalta. Huumori auttaa kovasti tässäkin asiassa. Vierailevana tähtenä ei kannata huolestua murinoista, seuraava kerta on jo helpompi. Totuttautuminen, puolin ja toisin, vie aikaa. Itse kun osastoja kiertelin otin linjaukseksi kysellä miten asia on tapana tehdä.

Nyt huomaan itsestäni, yhdellä osastolla pidempään olleena, samoja oireita. On paljon pieniä asioita, joita ei hoksaa sanoa käypäläisille, ihan itsestään selvyyksiä! Niin sitä vain mukautuu opittuihin tapoihin. :)

tiistai 12. heinäkuuta 2011

e-resepti

Sähköisiä reseptejä otetaan hiljalleen käyttöön ympäri Suomen maan. Onhan tämä hienoa. Paperit jäävät pois ja metsiä säästyy, myös lääkäreiden työ helpottuu.

Itse olen hieman skeptinen. Lääkäreiden luona käydessämme tietomme syötetään tietojärjestelmään, jonka voi avata apteekissa henkilökuntaan kuuluva tiettyä koodia vastaan. Sieltä löytyy sitten määrätty lääke ja annostus.

Mutta entä tietoturva? Välillä tiedotusvälineissä kerrotaan kuinka joku hakkeri on sekoittanut tärkeitä tietoja tai päässyt käsiksi salaiseen aineistoon. Itse ajattelen eri tietokoneohjelmista, että kun ihminen on ne luonut voi joku toinen ihminen sinne myös murtautua. Kuinka käykään kun hakkeri murtautuu e-reseptejä hallinnoivaan ohjelmaan ja vähän sekoittelee reseptejä keskenään. 

lauantai 2. heinäkuuta 2011

Vuorotyön ilot ja surut

Monissa paikoissa hoitoalalla tehdään kolmivuorotyötä. Vuorosysteemistä on varmasti monenlaisia variaatioita. Itse työskentelen erittäin epäsäännöllisessä kolmivuorosysteemissä. Onneksi saamme vaikuttaa toiveilla omiin työvuoroihimme. Niiden hyvästä toteuttamisesta kuuluu kiitos osastonhoitajalle.

Vuorotyöhän on tutkitusti kuluttavaa. Erityisesti yövuorot ovat rankkoja. Ihmistä ei ole tehty valvomaan yöllä. Yövuorosta palautuminen onkin monelle hankalaa. Enpä kyllä itsekään hirvittävästi öistä nauti. Vuorotyön parasta antia mielestäni ovat arkivapaat. Silloin kerkeää hoitaa esim. virastoasiointia yms. Huonona näen taas sen, että sosiaalinen elämä kärsii. Harvoin omat vapaat kohtaavat kavereiden kanssa. Samoin säännöllinen harrastaminen on vaikeaa.

Juuri tällainen säännöllisyyden puute oli aluksi itselleni hankalaa. Minulla on harrastus, joka toteutuu kerran viikossa ja mahdollisuus sen pois jäännistä tuntui äärimmäisen pahalta. Harrastus on minulle myös iso osa sosiaalista elämää. Kävin itseni kanssa kovan keskustelun ja onnistuin priorisoimaan ajatukseni järkevästi. Työvuorotoiveet astuivat suureen arvoon tässä kohtaa. Olen käynyt myös osastonhoitajan kanssa keskustelua harrastukseni tärkeydestä mielenterveydelleni. Kun tämä asia oli saatu järjestykseen, ei epäsäännölliseen kolmivuorotyöhön sopeutuminen ollut enää hankalaa.