Erottelutyylit- tavat löytää todellisuutta - osa 2/9-

"Ihmiset-asiat päämielenkiinnon kohde

Vuorovaikutuksessa kaikkein tärkeintä ovat ihmiset ja heidän huomioimisensa niin, että syntyy hyvä tunnelma, eikö niin. Tietysti vuorovaikutuksessa myös asiat vaikuttavat -asiat ja se, mitä käsitellään, luovat pohjan koko vuorovaikutukselle.

Ihmiset-asiat- erottelu kuvaa sitä, missä PÄÄMIELENKIINTO on eri tilanteissa.

IHMISET-ydinsanoja: ihmiset, ihmissuhteet, tunnelma, tunteet, ilmapiiri
Ihmiset-tyylissä päämielenkiinto on ihmisissä ja huomio kiintyy erityisesti ihmisiin. Tapahtumia ja tilanteita kuvataan ja jäsennetään ensisijaisesti ihmisten kautta. Ihmiset, tunnelma, tunteet, ilmapiiri ovat tärkeitä. Kun ihmiset-ihminen haluaa sinun kertovan jostakin tapahtumasta tai asiasta, hän itse asiassa tarkoittaa, että "kerro ihmisistä". Jos ihmiset-ihminen harkitsee esim. koulutukseen menoa, hänelle on motivoitumisen ja päätöksenteon kannalta tärkeää tietää, millainen ihminen on kouluttajana ja millaisia muut kurssilaiset ovat. Kurssin jälkeen hän saattaa todeta: "Tosi avointa ja kivaa porukkaa".

ASIAT-ydinsanoja: asiat, tehtävät, tiedot, "järki"
 Asiat-tyylissä päämielenkiinto on asioissa ja tehtävissä. Esimerkiksi työtilanteita jäsennetään ensisijaisesti tehtävän kautta. Kun asiat-ihminen kysyy jostakin tapahtumasta, hän kysyy asiatietoa ja hänelle ihmisiin liittyvät seikat ovat epäolennaisia. Ja tapahtuman jälkeen hänen myönteinen palautteensa kuuluu: "Olipa paljon uutta asiaa".

Tämä erottelu on helppo tunnistaa. Esimerkiksi jotkut kehityspsykologiset teoriat kuvaavat ihmisen kehitystä näiden kahden vaiheen kautta: Välillä jokin ihmisiin liittyvä asia (esim. itsenäistyminen tai yhteisten sääntöjen noudattaminen) on kehityksessä etualalla ja silloin huomio kiinnittyy ihmisiin ja ihmissuhteisiin. Välillä jokin tekemiseen liittyvä asia (kävelemään oppiminen, käden hienomotoriikan harjaantuminen) on etualalla, ja silloin päämielenkiinto on siinä ja ihmissuhteet jäävät syrjemmälle. Työelämässä voidaan tunnistaa tämä sama jako.Puhutaan esimerkiksi palveluorganisaatioista (ihmiset) ja tuotanto-organisaatioista (asiat) tai henkilöjohtamisesta ja tehtäväjohtamisesta.

Marjo ja Leila työskentelivät samassa työtiimissä. Leila oli jo ehtinyt opetella äskettäin tulleen uuden työhön liittyvän atk-ohjelman, Marjo ei. Marjo pyysi, että Leila opettaisi sen hänelle jonakin päivänä. Leila lupasi. Jossain vaiheessa Leilalle tuli mieleen, että Kirsti eräältä toiselta osastolta osasi uuden ohjelman vielä perusteellisemmin. Niinpä Leila soitti Kirstille ja pyysi häntä Marjon opettajaksi. Tavatessaan Marjon seuraavan kerran Leila huomasi, että Marjo oli jostakin loukkaantunut. Leila oli ihmeissään eikä voinut käsittää mitään syytä. Päinvastoin! Myös Marjo oli ihmeissään Leilan käytöksestä ja mietti syitä moiseen.Tilannetta voisi tarkastella ihmiset-asiat-erottelutyylin avulla. Voisi tunnistaa, että Marjon erottelutyyli työssä oli "ihmiset" ja hänelle kyseessä oli ihmissuhdeasia. Marjo jäsensikin tilannetta ihmissuhteiden kautta: "Minä pyysin Leilaa. Leila ei halunnut." Leilan erottelutyyli työssä oli puolestaan "asiat" ja hän jäsensi samaa tilannetta puhtaasti tehtävän kautta: "Tehtävänä on ohjelman opettaminen Marjolle. Kirsti tekee sen parhaiten."


Eräs esimies tunnisti, että hänen ehkä liiallinen ihmiset-tyylinsä aiheutti sen, että töiden ja resurssien järjesteleminen ei ajoittain toiminut. Esimerkiksi lomakaudet olivat poikkeuksetta ongelmallisia, koska hyvistä päätöksistä huolimatta lopulta kaikki saivat pitää lomansa silloin, kun heistä itsestään tuntui parhaimmalta. "Hyvänen aika, miltä ihmisistä tuntuisi ja miltä perheistä tuntuisi, jos näin ei olisi", muisti esimies ajatelleensa. Seurauksena oli kaaos työpaikalla.


Toinen esimies tunnisti, että hänellä puolestaan ehkä liiallinen asiat-tyyli oli tuottanut runsaasti kritiikkiä ja ilmapiiriongelmia. Jotkut työntekijät kokivat hänet liian kovaksi, vaikka hän omasta mielestään ajatteli vain tehtävien sujumista.


Lopuksi: On hyvä muistaa, että ihmiset-asiat-erottelu kertoo, missä päämielenkiinto eri tilanteissa on. Tämän erottelun pohjalta ei voi tehdä suoria johtopäätöksiä ihmissuhdetaidoista."


Monessa mielessä, NLP-mielikirja II; Toim. R.Asikainen, P. Von Harpe, 1997.
   

Erottelutyylit- tavat löytää todellisuutta - osa 1/9-

Internetistä ja eri lehdistä löytyy ajoittain testejä, Millainen olet työntekijänä?, Onko työkaverisi narsisti? yms. Lukiessani Monessa mielessä, NLP-mielikirja II:sta törmäsin erottelutyyleihin. Erottelutyylit poikkeavat lehtien stereotypioista niin, että näitä kaikkia erottelutyylejä löytyy meiltä kaikilta, tilanteen mukaan. Olikin ihan mielenkiintoista lukea niitä ja miettiä missä tilanteessa mitäkin käyttää. Lisäksi noista sai ihan kivoja vinkkejä vuorovaikutus tilanteisiin, joita sairaanhoitajan työssä piisaa ;)

Lukekaapa tekin ja pohtikaa mikä sopii teihin itseenne. Ehkäpä tekin saatte vinkkejä omiin vuorovaikutustilanteisiinne.

Teen tästä useamman osan sarjan, koska erottelutyylien kuvaukset ovat pitkiä. Tämä ensimmäinen osa olkoon pohjustusta tulevaan. Ja NLP= Neuro Linquistic Procramming, Neurolinqvistinen Prosessointi on sovelletun psykologian suuntaus, jonka tarkoituksena on parantaa ihmisten välistä kommunikaatiota ja oppimista.

"Maailma on täynnä informaatiota, mutta olemme tottuneet huomaamaan siitä vain osan. Erottelutyylit (metaohjelmat) on NLP-malli ihmisten erilaisista tavoista vastaanottaa ja suodattaa informaatiota. Erottelutyylit kuvaavat, mihin todellisuuden puoleen kiinnitämme ensisijaisesti huomiota.

Erottelutyylit ilmenevät ajattelumme ja toimintamme suuntautumistaipumuksina. Erottelutyylit liittyvät ihmisten perususkokemuksiin ja -arvoihin siitä, mikä on tärkeää tai olennaista. Kun jokin on henkilökohtaisesti tärkeää, huomio kiinnittyy siihen (kaikista lukemattomista vaihtoehdoista), se tekee viestin helposti vastaanotettavaksi ja ymmärrettäväksi, se motivoi.

Jossain tilanteessa joku meistä- esimerkiksi- on päättänyt (enemmän tai vähemmän tietoisesti), että yksityiskohdat ovat tärkeitä, tärkeämpiä kuin kokonaisuus. Tällöin on tärkeää kiinnittää huomiota yksityiskohtiin ja on tärkeää ottaa selville yksityikohdat. On tärkeää puhua yksityiskohtaisesti. Jos jokin on silloin liian yleisellä tasolla, siihen ei voi muodostaa mielipidettä tai sen perusteella ei voi motivoitua. Päätös on saattanut syntyä -kuten uskomukset yleensä- jonkin tai joidenkin kokemusten perusteella. Hän on saattanut epäonnistua jossakin tilanteessa, kun ei kiinnittänyt tarpeeksi huomiota yksityiskohtiin, tai hän on saattanut onnistua poikkeuksellisen hyvin juuri siksi, että tuli olleeksi yksityikohtainen. Kun yksityiskohdat ovat tulleet henkilökohtaisesti tärkeäksi, tapa ajatella, olla vuorovaikutuksessa, havannoida, motivoitua työskennellä jne. muotoutuu osittain tällä perusteella.
Jos erottelutyylit otetaan huomioon on helpompaa ja nopeampaa saada hyvä yhteys syntymään ihmisten välillä. Erottelutyylien tunnistamisen kautta pääsee ymmärtämään toista ihmistä ja -SAMAUTTAMISEN kautta- puhumaan hänen kieltään. Vuorovaikutuksessa erottelutyylit ovat siis vuorovaikutustyylejä tai motivointi-, ohjaus- ja neuvontatyylejä. Erottelutyylit tarjoavat myös keinon rikastaa tai monipuolistaa jokaisen omaa vuorovaikutus- ja esittämistpaa. Viestin vastaanotettavuuden tai perillemenon kannalta on usein paljon tärkeämpää se, MITEN asia esitetään kuin se mitä esitetään. Saman asiasisällön voi esittää lukemattomilla eri tavoilla. Erottelutyylit kertovat osaltaan näistä lukemattomista tavoista.

Erottelutyylit ovat kontekstisidonnaisia, toisin sanoen ne voivat vaihdella asia- tai tilanneyhteyden mukaan.Esimerkiksi joku voi olla selvemmin yksityiskohtainen työssä ja kokonaisvaltainen kotona ja vapaa-ajalla. Meillä kaikilla onkin kaikki erottelutyylit. Meillä KAIKILLA ON KAIKKI tyylit. Mikä enemmän, mikä vähemmän käytössä. Mikä missäkin tilanteessa. Työssä, kotona, oppimisessa, hankinnoissa.

Erottelutyylit eivät siis ole joko-tai- tyylejä vaan pikemminkin jatkumoita, joissa liikumme eri tilanteissa."

Monessa mielessä, NLP-mielikirja II; Toim. R.Asikainen, P. Von Harpe, 1997.

Mietittävää meille kaikille

Täytyy myöntää, etten itse ole vielä löytänyt tähän kysymykseen vastausta. Ehkä te osaatte vastata siihen paremmin.

Minkälaisen yliluonnollisen kyvyn haluaisitte omistaa?

KVG

Havahduin eräänä päivänä töissä lyhennyksien ihmeelliseen maailmaan. Kirjoittelin ylös asiakkaani perussairauksia ja silmissäni vilisivät kaksi- tai kolmekirjaimiset lyhenteet.

Jäin oikein miettimään, kuinka paljon tuleekin käytettyä erilaisia lyhenteitä ihan päivittäin. Olen ollut aina hieman arka erilaisten lyhenteiden kanssa. Tämä on tullut esille mm. peruskoulun ainekirjoituksissa aikoinaan. Minusta on tärkeää tietää mikä mitäkin tarkoittaa ja jos en ole varma käytänkin helposti kokonaista sanaa.

Jokaisella alalla on oma slanginsa ja omat lyhenteensä, ne tietysti oppii parhaiten, lisäksi vielä arkikielen yleiset lyhennykset, mm., jne., tms., esim. .... Hurjana lisänä tähän vielä nuorisokulttuurin omat merkit, joista monet taitavat monet juontaa juurensa amerikoista.

Vaan mikä meidät saa lyhentelemään? Monesti lyhennyksen takana on melkoinen sanahirviö, atrial fibrillation= fa, joten on nopeampaa, ja helpompaa, käyttää lyhennystä. Itse epäilen kännyköiden aikoinaan vaikuttaneen lyhennysten yleistymiseen melko rajusti. 160 merkkiin oli välillä melkoinen työ saada kaikki haluamansa. Aikoinaan taidettiinkin keskustella kielen rappeutumisesta juurikin näiden rajoitusten johdosta.

No palatakseni hieman alkuun tekstissäni, olen edelleen kova tarkistelemaan lyhennysten alkuperäistä sanaa. Hoitajan urani alkutaipaleelta muistan hyvin, kuinka tuskaista oli rämpiä lukemattomien lyhennysten suossa. Niitä vain tuli ja tuli ja tuli. Google ja kokeneemmat hoitajat olivat silloin kultaakin kalliinpia, vaan niin sitä oppi hiljalleen oman alansa käytetyimmät lyhennykset. Edelleenkin uusia lyhennyksiä putkahtelee ajoittain. Tänään ihmettelin sanaa some(= sosiaalinen media). Google on edelleen hyvänä apuna, samoin kolleegat ja lääkärit. Myös TERO auttaa.

(TERO= terveyden ja hyvinvoinnin yhdistelmä ontologia).