Kaksi tunnetta -häpeä ja pelko 2/2

Pelko:
Koirien pelko antaa pelolle kiintoisan ulottuvuuden. Miksi kerran koiran puremaksi joutunut ihminen saattaa koko loppuelämänsä pelätä kaikkia koiria, mutta ei esimerkiksi ryhdy pelkäämään kaikkia ihmisiä, vaikka joku olisi häntä joskus lyönyt?

"HALVAANNUTTAVA JA TAPPAVA PELKO

Tutut sanonnat "pelätä kuollakseen", "veret seisauttava pelko", "olla kauhusta kankeana" tai "vavista pelosta" kuvaavat sitä, kuinka hallisematon ja voimakas pelko on epämiellyttävä kokemus. Pelko ei tällöin olekaan ihmistä aktivoiva ja hänen suorituskykyään parantavaa vaan lamaannuttaa, tekee avuttomaksi, saa aikaan pelottavien asioiden tai tilanteiden välttelyä ja voi muuttua "sairaalloiseksi".

Pelot voidaan jakaa synnynnäisiin, kehityksellisiin ja opittuihin pelkoihin. Synnynnäisiä pelkoja ovat esimerkiksi kivun, putoamisen ja turvattomuuden pelko.Kehitykselliset pelot ovat eri ikäkausien kehityskriiseihin liittyviä pelkoja. Kehityskriisien mukanaan tuomia pelkoja ovat esimerkiksi pienten lasten voimakkaan mielikuvituksen aiheuttamat mörönpelot ja ikääntymiseen liittyvät vanhenemisen ja kuoleman pelot. Opittuja pelkoja ovat mallioppimisen ja kokemusten kautta syntyneet pelot. Lapsi voi oppia esimerkiksi pelkäämän koiria, jos hänen vanhempansa pelkäävät niitä ja alkavat suojella lasta niiltä.Elinikäinen koirien pelko voi syntyä siitäkin, jos koira on joskus purrut.

Koirien pelko antaa pelolle kiintoisan ulottuvuuden. Miksi kerran koiran puremaksi joutunut ihminen saattaa koko loppuelämänsä pelätä kaikkia koiria, mutta ei esimerkiksi ryhdy pelkäämään kaikkia ihmisiä, vaikka joku olisi häntä joskus lyönyt?

Viiden ja puolen miljoonan asukkaan Suomessa on kuluvan vuoden kolmella ensimmäisellä neljänneksellä tehty noin 23 000 ihmisen fyysistä koskemattomuutta loukkaavaa rikosta (pahoinpitelyä, henkirikosta, raiskausta) (ks. tilastokeskus 2005). Kun Suomessa arvellaan olevan noin 550 000 koiraa, olisi vastaavaan aikaan koiran hampaisiin pitänyt joutua kolmatta tuhatta ihmistä, jotta voitaisiin osoittaa koirien olevan ihmiselle yhtä arvaamaton ja vaarallinen kuin hänen lajitoverinsa!

Onko koirapelon taustalla kenties se, että ihminen ajattelee koiran käyttäytyvän irrationaalisesti? Toisen ihmisen käyttäytymistä ja mielenliikkeitä kuvitellaan olevan helpompi ennustaa ja "hallita" kuin eläimen. Ihmiseen voi samaistua, mutta kuka oikeasti tietää, mitä eläimen päässä liikkuu ja mitä se aikoo? Se, mihin on vaikeaa saada otetta ja yhteyttä, koetaan pelottavana.

Pelot voivat siis olla perittyjä pelkoja tai kokemusten aiheuttamia. Joskus pelot saattavat saada äärimmäisiä ja ihmistä tuhoavia tai voimakkaasti rajoittavia piirteitä. Pelko voi toisinaan olla kuolemaksi. Ihminen saattaa pelätä elämää niin paljon, että syöksyy sen vuoksi omaehtoiseen kuolemaan. Itsemurha voi joidenkin kohdalla olla seuraus voimakkaasta kivun ja sairauden pelosta tai pelosta kuolla hallitsemattomasti. Tuolloin ihminen järjestää itselleen hallitun kuoleman päättämällä itse päivänsä.

Ihmisen peloilla voi olla tilanteeseen nähden suhteettomia mittasuhteita. Tällöin puhutaan fobiasta. Tunnetuimpia yksittäisiä fobioita ovat esimerkiksi korkeiden ja ahtaiden paikkojen kammo, lentämisen, pimeän, ukkosen ja hämähäkkien pelko.Jotkut ihmiset pelkäävät veren näkemistä, toisille taas julkiset paikat ja sosiaaliset tilanteet (kuten esiintyminen) aiheuttavat voimakkaita pelkotiloja. Fobian erottaa normaalista pelosta sen voimakkuus, joka invalidisoi ihmisen elämän.Fobiansa vuoksi ihminen ei voi elää niin kuin haluaisi. Fobiat ovat tutkimusten mukaan varsin yleisiä. Tiedetään, että noin 11% ihmisistä potee jonkinlaista yksittäistä fobiaa. Sosiaalisten tilanteiden pelko on vieläkin yleisempää: siitä kärsii noin 15% väestöstä. Julkisten paikojen pelkoa esiintyy 3-4%:lla väestöstä.

Peloilla on myös historiallinen, kontekstuaalinen ja jopa sukupuolinen ulottuvuutensa. Voimakkaita pelkotiloja, fobioita, tiedetään olevan naisilla enemmän kuin miehillä.Ero on selkeä jo yhdentoista vuoden ikäisillä lapsilla. Ilmiö saattaa johtua siitä, että poikia rohkaistaan tyttöjä enemmän altistumaan ahdistaville tilanteille kun taas tyttöjä yritetään suojella niiltä. Niinpä pojat harjoittavat pelkojen voittamista ja tytöille taas vahvistuu välttelevä suhtautuminen pelkoihin.

Esimerkiksi lasten pelkoja tutkittaessa on havaittu, miten pelkojen kohteet ovat vaihtuneet kunkin aikakauden lyödessä niihin oman leimansa. Seuraavassa on havainnollistettu, miten lasten pelot ovat muuttuneet vuosikymmenien aikana:

 1897: Ukkonen ja salamat, käärmeet, pimeä, tuntemattomat ihmiset, tuli, kuolema, sairaudet, hyönteiset, villieläimet, kummitukset

1932: Koirat, lääkärit, myrsky, syvä vesi, pimeä

1968:  Vankilaan joutuminen, tuli, auton alle jääminen, vammat, ettei pysty hengittämään, kuolema ja kuolleet ihmiset, sota, huonon todistuksen saaminen, kokeessa epäonnistuminen, vihaiset vanhemmat

1983: Epäonnistumnen tai arvostelun kohteeksi joutuminen, tuntemattomat asiat, vammat, pikkueläimet, kuolema, lääketieteelliset tutkimukset

1997: Pommi-iskut ja sota, ettei pysty hengittämään, tulipalot ja tulipalon uhriksi joutuminen, auton alle jääminen, bakteerit ja vakavan sairauden saaminen, maanjäristykset, kuolema ja kuolleet ihmiset, korkeilta paikoilta putoaminen, murtovarkaan tulo kotiin, eksyminen vieraalla paikalla, käärmeet

Kestopelkojen aiheena näyttää lapsilla olevan kuoleman pelko sekä tulen ja tulipalojen pelko. Mediatekniikan kehittyminen on varmasti osaltaan ollut vaikuttamassa siihen, miten lasten ja aikuistenkin pelot ovat muovautuneet. Vielä sata vuotta sitten ihmiset eivät osanneet pelätä luonnonmullistuksia ja sotia, koska he olivat autuaan tietämättömiä tällaisista tapahtumista.Nykyinen mediatekniikka mahdollistaa maailmalla olevan hädän, pelon ja kurjuuden seuraamisen jopa reaaliajassa. Sodat, terrori-iskut, luonnonkatastrofit, vaarallisten tautien leviäminen ja moninainen väkivalta tarjotaan nähtäväksemme ja kuultavaksemme omissa olohuoneissamme. Voisi ajatella, että olemme monessa mielessä kyvyttömämpiä suojautumaan peloilta kuin aikaisemmat sukupolvet."

Lähde: Tuula Uusitalo; Kielletyt tunteet

Kaksi tunnetta- häpeä ja pelko 1/2

Häpeä:
Aivan kuin vastineeksi ihmisen hillittömälle tiedonnälälle, hänen osakseen on tullut hävetä ja syyllistyä.

"ALUSSA OLI HÄPEÄ?- KOORDINAATTEJA PELKISTETTYIHIN TUNTEISIIN

Häpeä on ensimmäinen Raamatussa mainittu tunne. Syntiinlankeemuskertomuksesta käy ilmi, kuinka Adam ja Eeva syödessään hyvän ja pahantiedon puusta rikkoivat Jumalan käskyä. Sen seurauksena "heidän silmänsä avautuivat ja he huomasivat olevansa alasti" (1. Moos. 3:7). ´Silmien avautumista´ on tulkittu siten, että siinä tilanteessa ihminen ensimmäistä kertaa käsitti olevansa jonkun Toisen silmien paljastavan ja arvioivan katseen kohteena. Alastomana ja paljaana oleminen kriittisten silmien alla aiheuttaa häpeää. Syntyäkseen ja ollakseen olemassa häpeä edellyttääkin aina joko kuvitellun tai todellisen katsojan tai yleisön.

Syntiinlankeemuskertomus on kristillisen oppijärjestelmämme peruskiviä ja se antaa uskontofilosofisen näkökulman maailmassa esiintyvälle kärsimykselle, myös häpeälle ja syyllisyydelle. Paneutumatta sen tarkemmin kertomuksen sisältöön ja tulkintoihin on kuitenkin merkillepantavaa, että kertomuksessa häpeä oli seurausta tietoisuuden lisääntymisestä ja syyllisyys kielletystä teosta.Aivan kuin vastineeksi ihmisen hillittömälle tiedonnälälle, hänen osakseen on tullut kyky hävetä ja syyllistyä. Onko tämä kyky ihmisen onnettomuus vai onni riippuu varmastikin näiden tunteiden aiheuttamista seuraamuksista. Ihmisen hengissä pysymisen näkökulmasta pelko ja agressio lienevät alkukantaisimpia tunteitamme. Säilyttääkseen olemassaolonsa ihmisen on vaaran ja uhan edessä ollut kyettävä pakenemaan tai puolustautumaan.

Yksi ns. negatiivisiin tunteisiin liittyvä piirre on, että ne edustavat ihmiselle yleensä jotakin kiellettyä, luvatonta ja väärää. Ehkäpä tähän on syynä se, että meillä on tapana tarkkailla negatiivisten tunteiden kielteisiä ääriulottuvuuksia, ts. niitä seurauksia, joita kyseiset tunteet hallitsemattomina saavat aikaan. Negatiivisiksi luokittelemillamme tunteilla on kuitenkin niilläkin omat myönteiset ulottuvuutensa, joita harvemmin tulemme ajatelleeksi.

Miten kävisi esimerkiksi ihmisen, joka ei pelkäisi koskaan?Tekisikö pelon puute ihmisestä kaikkeen valmistautumattoman, mitään kaihtamattoman ja uhkarohkean "suin päin" eläjän, joka varomattomuutensa ja yltiöpäisyytensä seurauksena eläisi lyhyen elämän? Kuinka suojaavaa onkaan, että ihmiset pelkäävät esimerkiksi kipua, vaarallisia paikkoja, tulta, sairastumista ja kuolemaa! Pelon vuoksi välttelemme fyysistä tuskaa ja yritämme elää terveellisesti.

Entäpä miltä näyttäisi maailma, jossa ei olisi syyllisyyttä ja häpeää? Jos ihmiselle mikään käyttäytyminen ei olisi väärin tai katumisen ja sovittamisen arvoista, ei käyttäytymistä olisi tarpeen myöskään kontrolloida tai muuttaa. Näin ollen kaikki yhdessä luomamme normit ja lait menettäisivät merkityksensä. Syyllisyyden ja häpeän rajaaminen pois inhimillisestä elämästä pakottaisi meidät myös tarkistamaan käsityksiämme ihmisen vastuusta.Ilman syyllisyyttä ja häpeää ihminen olisi pelkkä tarpeittensa ja viettiensä varassa elävä, vastuuta tuntematon eläin.

Vihaakin tarvitaan. Ilman vihaa ihminen olisi täysin puolustuskyvytön ja joutuisi elämään toisten ihmisten ehdoilla ja armoilla. Vihan avulla ihmisen on mahdollista ottaa kantaa olemassaolonsa oikeuteen ja puolustaa itselle merkityksellisisä asioita."

Lähde: Tuula Uusitalo; Kielletyt tunteet.