Kotiliedessä 7 (26.3.13) oli minusta hieno Marita Kouhian jälkikirjoitus. Sai taas miettimään ovatko omat huolet ja murheet NIIN kamalan suuria.
" Murheensa kullakin
Nainen purskahtaa itkuun ja laskee kasvonsa käsiinsä peittääkseen kyyneleet, joille ei voi mitään. Mies poistuu huoneesta, hän ei kestä enää, ei kestä kohdata katseita. Mitä on tapahtunut? Kyseessä on televisio-ohjelma Rakas sinusta on tullut pullukka. Ohjelman juonnossa kerrotaan, kuinka juuri arki tuo ongelmia pariskunnille. Menojen ja tulojen säätäminen ja siihen yhdistettynä terveellinen ruoka ja liikunta. Siinäpä haastetta kenelle tahansa, vai...?
Vierailin taannoin nepalilaisessa vuoristokylässä. Majoituimme paikallisen kahdeksankymppisen emännän pahnoille, kirjaimellisesti, sillä sängyt olivat pehmustetut oljilla. Ilmasto oli hyinen, pari astetta plussan puolella.
Illalla istuimme polvet suussa pienen, alkeellisen keittiön kylmällä maalattialla, untuvavaatteissamme ja villoissamme. Söimme emännän tyttärenpojan avotulella valmistamaa papumuhennosta ja riisiä, palan painikkeeksi tarjoiltiin teetä ja emännän itse tekemää pontikkaa. Olimme kuin sillit suolassa, onneksi, sillä se lämmitti meitä kylmässä huoneessa.
Hetken kuluttua ovenpieleen tupsahti naapurin mies muutamien kilometrien takaa. Omaisuutensa, seitsemän biisonia, hän oli jättänyt märehtimään takapihan laitumelle. Hän astui tervehtien sisään ja istui viereeni ujosti, eikä suostunut ottamaan ruokaa kohteliaisuussyistä, koska talossa oli vieraita. Hetken kuluttua hän hoiperteli tutisten aivan nuotion viereen. Laihalla kylänmiehellä oli päällään vain t-paita ja ohuet shortsit. Paljaissa jaloissa oli muoviset varvassandaalit. Tiedustelimme vieraamme vointia viitaten olemattomaan vaatetukseen ja hän kertoi hymyntapaisesti voivansa hyvin. Nepalilainen ystävämme kertoi meille, mitä mies ei kehdannut sanoa ja jonka itsekin jo tiesimme. Hänellä on kylmä ja nälkä, hänellä oli yllään kaikki omistamansa vaatteet.
Mies jäi yöksi tulisijan ääreen. Seuraavana aamuna ennen lähtöämme annoimme miehelle kaikki mahdolliset vaatteemme. Mies asetteli vaatteet selässä kantamaansa pajukorireppuun ja lähti leveästi hymyillen puolijuoksua lehmineen kohti kotia, vaimoa ja viittä lastaan. Nepalilaislakki heilui iloisesti puolelta toiselle hahmon hävitessä kauniiseen vuoristomaisemaan.
Jäin hetkeksi murehtimaan, ettei mies huomannut sanoa kiitos.
Haasteita on tietenkin monenlaisia, mutta hyvinvointiyhteiskunnassamme luomme itsellemme ongelmia tyhjästä, kun toisaalla niitä yritetään ratkaista tyhjällä."
