"6.10. Ihmisten jälkeinen maailma
Kaikkien muotoiluargumenttien mukaan kloonauksen hyväksyminen muuttaisi itseymmärrystämme. Ihmisten tuottamisen nähdään hämärtävän ihmisen ja muiden olioiden välistä rajaa; uhkaavan sukupuolisuuttamme ja perhe-elämäämme; nakertavan yhteisöllisyyden ja solidaarisuuden siteitä; hävittävän hyödyllisiä ja luovan vahingollisia mysteerejä; sekä tekevän mahdottomaksi tasaveroiden demokraattisen päätöksenteon.
Yksi tapa vastata kaikkeen tähän on yksinkertaisesti kyseenalaistaa ihmisyyden niin kuin me sen nyt tunnemme arvo. Lajimme on käynyt läpi lukemattomia muutoksia ja muunnoksia, eivätkä ne jälkikäteen tarkasteltuina näytä haittaavan juuri ketään. Pari tuhatta vuotta sitten ihmiset eivät käyttäneet saippuaa, mutta ne meistä, jotka ovat omaksuneet tämän tavan, eivät koe menettäneensä ihmisyyttään sen myötä-päinvastoin, myöhemmät sukupolvet voivat tuntea ylemmyyttä ja helpotusta ajatellessaan epähygieenisiä esivanhempiaan. Miksei tämä olisi totta myös juuri tapahtumassa olevien kehitysaskelten suhteen? Hyväksymme nyt ihomme bakteerien ja ruumiimme tuoksun muuntelun; eikö siis kuulosta järkevältä, että tulevaisuuden ihmiset hyväksyvät samalla tavalla uudet lisääntymisen tavat? He voivat luoda katseensa menneisyyteen huojentuneina siitä, ettei heidän tarvitse elää siinä "luonnollisten" suhteiden verkossa, joka nykyään vallitsee. Ja jos demokratia perustuu alkuperämme luonnollisuuteen, ehkä tulevat yhteiskunnat toimivat parempien periaatteiden valossa - ainakin omasta mielestään, samoin kuin me suhteessa vanhentuneiksi näkemiimme poliittisiin järjestelmiin. Ihmisyytemme voi lakata olemasta, mutta jälki-ihmisyys (trans- tai posthumaanius) voi tulevaisuuden yksilöiden näkökulmasta olla parempi vaihtoehto."Lähde: Matti Häyry 2012; Ihminen 2.0 Geneettisen valikoinnin ja parantelun eettiset kysymykset.
Ote luvusta 6 Kloonaus ja ihmisen muotoilu.
