torstai 29. lokakuuta 2015

Paras päivä, vapaapäivä

Eräästä lehdestä luin mielenkiintoisen kolumnin. Se käsitteli viikonpäiviä ja viikkoa yleensä. Arkea. Kirjoittaja odotti kovasti viikonloppua, joka alkoi perjantaina iltapäivästä ja loppui sunnuntai-iltapäivään. Kaikki muut päivät siinä välissä olivat suoritteita. Maanantai varsinkin oli ihan turha päivä. Silloin pystyi vain odottamaan tiistain Ensitreffit alttarilla-sarjaa. Tiistain kesti tuon televisio-ohjelman vuoksi. Keskiviikkona viikonloppuun ei ollut enää eroa kuin yksi päivä ja torstain sai kulumaan siivoamalla. Perjantaina repesi. Pakollisten suoritteiden jälkeen alkoi vapaus, jota kesti sunnuntai iltapäivään. Mielestäni kirjoittaja pelkää arkea. Hän on kuitenkin tiedostanut asian koska kirjoittaa seuraavasti: "Viikkorytmissä ja viikonlopuilla elämisessä ei ole mitään pahaa, paitsi jos unohtaa elää viikonloppujen välissä." Hänen ratkaisunsa oli kehitellä jotain mukavaa viikon huonoille päiville, jotta joka päivä olisi jotain odotettavaa.

Kolumni kirvoitti minut miettimään omaa viikkoani ja arkeani. Miten sen koen? Onko jokin päivä parempi tai huonompi kuin toinen? Kiteyttäisin oman elämäni koululaisena ja nyt työelämässä niin, että vapaapäivä on paras päivä. Opiskelu aikoina parasta oli tietysti vapaat ja silloinhan vapaata oli yleensä viikonloppuna. Nyt epäsäännöllisessä kolmivuorotyössä vapaat on edelleen parhaita, mutta vapaata saattaakin olla viikolla. Viikkovapaat eivät ole ollenkaan hullumpia. Kunhan on vapaata, ei päivällä ole niin väliä. Lisäksi tämän työvuoro systeemin seurauksena olen välillä niin sekaisin viikonpäivissä, että täytyy oikein asiaa kunnolla miettiä. Ja ehkä tällainen vuorotyö pelastaa pelkästään viikonloppuina elämiseltä, on pakko elää muinakin päivinä.