lauantai 27. toukokuuta 2017

Ikäkriisi

Juttelin erään työkaverini kanssa ja hän kertoi aloittavansa osa-aikaisen eläkkeen. Hän on ollut töissä useita kymmeniä vuosia ja haluaa parantaa omaa jaksamistaan viimeisillä työvuosillaan. Minusta tämä on hienoa ja mielelläni sen hänelle suon.

Kuitenkin koe jo nyt luopumisen tuskaa. Kuinka kamalaa onkaan sitten kun hän jää eläkkeelle. Hän on persoonana sellainen, johon on voinut tukeutua ongelma tilanteissa. On saanut vastauksia ja apua aina. Vastavuoroisesti olen yrittänyt tarjota omaa apuani aina kun olen vain voinut sen tehdä.

Ikäkriisi tuli heti luopumisen tuskan rinnalle. Hiljalleen osastolta siirtyy eläkkeelle niitä vanhempia hoitajia ja hiljalleen itse hiipii kohti sitä hetkeä. Olen itse jaotellut meidät hoitajat ketegorioihin: on vastatulleita/-valmistuneita hoitajia, nuoria hoitajia, keskivälillä olevia hoitajia ja sitten näitä vanhempia. Olen kuvitellut itse olevani osastossa nuori, mutta taitaa olla kuitenkin niin, että kuuluun tuohon keskelle ja vääjäämättä kuljen kohti vanhemman hoitajan titteliä. 



lauantai 20. toukokuuta 2017

Vaaleanpunainen lääke auttaa

" Silloin tuli kaksi uutta hoitajaa, jotka työnsivät pulloilla ja purkeilla lastattua kärryä. 
-Lääkeaika, toinen sanoi ja ojensi Paddingtonille pienen kupin, jossa oli vaaleanpunaista nestettä. 
-Saisinko toisen samanlaisen, Paddington pyysi. 
-Se tuntuu tepsivän jo nyt."
Ote on kirjasta Paddington pää pyörällä (Michael Bond 2001). Kirjahan on siis lastenkirja ja siksi se varmaan hymyilyttääkin niin paljon. En voi itselleni mitään, mutta mieleeni ei pullahda kuin yksi ainoa lääke, joka on vaaleanpunaista nestettä.
Ei se mitään. Onhan pinkki lastenkirjan lääkkeeksi mukavampi väri, kuin vaikka ruskea. Muistelen kyllä lapsuudessani saaneeni antibioottia nestemäisenä ja se oli vaaleanpunaista. Kieltämättä sitä oli mukava juoda jo värinkin takia.