keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Hyviä kuvia

Luen erittäin harvoin kuvakirjoja (voiko sitä edes lukemiseksi kutsua?), mutta nyt luin/selasin/katselin. Olin erittäin tyytyväinen näkemääni ja haluan sen jakaa teillekin.

Kimmo Räisänen; Hetkeen ei ollut mitään. 2017
”Kimmo Räisäsen kirja Hetkeen ei ollut mitään on syvällinen kirja elämästä. Elämän peruspaikka on koti. Räisänen on kuvannut perheenjäseniään lapsuudenkodissaan vuosien ajan. Ihmisen elämänkaaren vaiheet ovat merkityksellisiä alusta loppuun; perunapellon näkökulmasta voi nähdä koko maailman. Juha Hurmeen oivaltava essee elämästä, ihmisestä, valokuvauksesta ja kaiken loppumattomasta kiertokulusta on sekä kiehtova että uusia näkökulmia avaava teksti. Kirjan sidontatekniikka on taidetta, joka mahdollistaa kuvien avautumisen koko laajuudeltaan.” Johanna Korhonen, kustantaja, Maahenki/Mustataide.
Kirja koostui musta-valkokuvista, värikuvista, henkilökuvista, miljöökuvista, yksityiskohdista. Mitään elämän osa-aluetta ei kaihdettu. Intimiyttä lisäsi se, että he kaikki olivat valokuvaajan perhettä. Itselleni läheiseksi kuvat teki rintamamiestalo-miljöö. Olen itse varttunut rintamamiestalossa. Vaikka tekstiä ei ollutkaan pystyin silti ikään kuin lukemaan tarinaa pelkkien kuvien avulla. Kirjan lopussa oli Juha Hurmeen ja Petri Kuokan esseet, joten ihan ilman tekstiä en jäänyt. Pidin Juha Hurmeen tekstistä. Siinä oli monia oivaltavia näkökulmia ja se sai hymyn kareilemaan. Kirja kestää useamman selailun menettämättä hohtoaan.