maanantai 19. helmikuuta 2018

Muutosta ja pelkoa ilmassa

Sote ja kaikki siihen liityvä uutisointi ja muutokset tulevaisuudessa aiheuttavat minulle pelkoa. Enkä sano, että edes niin vähääkään. Oikeastaan sanoisin, että ensimmäistä kertaa elämässäni tunnen pelkoa tulevaisuudesta. Sairaanhoitaja lehdessä 2/2018 oli kolumni Pelon poikki Ateenaan; Taina Latvala. Kirjoittaja oli pelännyt muutosta, mutta selvinnyt. Ehkä minäkin selviän?

” Pelon poikki Ateenaan
Hain parikymppisenä vaihto-opiskelijaksi Kreikkaan. Haaveilin, että asuisin puoli vuotta Ateenassa, tutustuisin uusiin ihmisiin, lukisin Platonin dialogeja sypressipuun alla.
Kun sain sähköpostissa hyväksymiskirjeen, vietin heti unettoman yön. Miten saisin hankittua Ateenasta asunnon? Joutuisinko jakamaan kämpän torakoiden kanssa? Kuinka pärjäisin kaupungissa, jossa kaikki olisi kirjoitettu kyrillisin kirjaimin?
Pyöriskelin sängyssä ja hikoilin kauhusta. Lopulta päätin jättää Ateenan väliin.
Olen aina pelännyt muutoksia. Toisinaan ihmettelen vieläkin, että sain 18-vuotiaana ylioppilaana lähdettyä synnyinkaupungistani Lapualta Helsinkiin. Tuo loikkaus suureen maailmaan vaati valtavasti rohkeutta. Aluksi en osannut edes suunnistaa yliopistolta kotiin, vaikka asuntoni sijaitsi kävelymatkan päässä. Kuljin aina metrolla tutun reitin.
 Nykyään Helsinki tuntuu pieneltä  verrattuna vaikkapa Roomaan tai Pariisiin.
Vuosien myötä olen rohkaistunut toteuttamaan joitakin haaveistani. Saan tehdä työtä, jota rakastan, saan kirjoittaa ja elää itseni näköistä elämää. Silti huomaan, että pelko hallitsee elämääni edelleen liikaa.
Viime keväänä näin Lontoossa kirjan, joka kiinnitti huomioni: Susan Jeffersin Feel the Fear and Do It Anyway (2012). Alaotsikossa kerrotaan, että kyseinen klassikko on muuttanut miljoonien elämän.
Minun oli saatava tuo opus omakseni.
Kirjassa todetaan, että kaikkien pelkojen takana on yksi ja sama ajatus: ”En selviä siitä!” Kuulostaa tutulta. 
Jeffers listaa pelkoihin liittyviä totuuksia ja muistuttaa, että pelot eivät lopu niin kauan kuin ihminen kasvaa ja kehittyy. Jostakin tietystä pelosta pääsee eroon vain tekemällä sen mitä pelkää.
Susan Jeffers kannustaakin lukijoitaan ajattelemaan myönteisesti: ”Minä selviän siitä!” Mitä enemmän uskaltautuu omien mukavuusalueiden ulkopuolelle, sitä enemmän löytää sisältään voimaa ja itsevarmuutta.
Täytyy tunnustaa, että en ole vieläkään matkustanut Ateenaan, edes viikon lomalle. Mutta tiedän, että teen sen vielä joskus-pelosta huolimatta.”