tiistai 11. joulukuuta 2018

Luukku 11

On nöyryyttävää vain olla. Vieraat kädet vatvovat lihaani pestessään kertynyttä makuujätettä pois. En edes tiedä, missä he ovat menossa. Voin arvailla siitä, kumpi korva on tyynyä vasten. Aluksi hieman hävetti, kun minulla sattuu olemaan pienehkö penis, enkä ole tottunut sitä muille kuin vaimolleni esittelemään. Onneksi siitä ei pahoja kommentteja tullut, eikä asia vaivaa enää.
Mielenkiintoisia juttuja tässä kuulee. Hoitajilla tuntuu olevan kovasti ongelmia elämässään. Tietysti on myös hyviä juttuja ja jopa hauskoja. Eivätkä he tunnu piittaavan siitä, että minä kuulen ne jutut. Enhän kerro niitä eteenpäin, päinvastoin pidän ne visusti sisälläni. Välillä tuntuu, että hoitajat pitävät minua henkilökohtaisena terapeuttinaan, jolle voi kertoa kaiken. Ei siinä mitään, on palkitsevaa olla avuksi, mutta olisi kiva saada siitä palkkaakin.

Kari Hanhisuanto; Sairaala.2012.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti