En tiennyt ajankulusta mitään. Jossain vaiheessa kuitenkin tajusin, etten ollut huoneessa yksin. Tuoksu kertoi Uuden olevan huoneessa. Kohta korvani erottivatkin pienen kahinan vierestä. Se osa minusta, joka vielä tajusi jotain, on taas täysin hereillä. Yritän taas heilutella jalkojani. Keskitän kaikki ajatukseni jalkoihini ja jään sitten odottamaan. Ei mitään. Uudestaan. Vierestäni ei kuulunut mitään. Tiesin hänen katselevan minua. Sen vain jotenkin aisti.
-Haluatko sinä kuolla? Kuului hiljainen ääni ihan vierestä.
Samalla tuli käsi, joka kosketti minua otsaan. Minua miltei huimasi. Miten voisin vastata hänelle myöntävästi? Käsi meni pois. Samoin hän. Miksi Jumala teki juuri minusta vihannessalaatin?
Jos jumala on olemassa, niin milloin?
Kari Hanhisuanto; Sairaala. 2012.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti