Seuraavana päivänä aikani kuluksi lasken näkemättömiä pisteitä katossa. Pääsin kahteentuhanteenkolmeensataankahdeksaankymmeneenneljään, ennen kuin menen laskuissani sekaisin. Aika kuluu silti hitaasti. Kannattaisiko siirtyä takaisin lampaisiin? Olisi ainakin mahdollisuus nukahtaa.
Olen oppinut maatessani jonkinsorttisen rytmin, jota hoitajat noudattivat. Kuukaudet, viikot ja useimmiten päivätkin olivat yleensä sekaisin tai hukassa, mutta joskus pääsin niistä hoitajien juttujen perusteella selville. Päivärytmi on helpoin pitää hanskassa. Ainakin luulen sitä päivärytmiksi.
Kari Hanhisuanto; Sairaala. 2012.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti