-Kiitos, ääni sanoo, ja hetken kuluttua hän on taas pois.
Mitä tapahtuisi, jos uskaltaisin vielä toivoa ja taistella? Kummallista, ettei ajatus ole käynyt aiemmin mielessäni. Mitä sillä on väliä, vaikka kuinka pettyisin? Eihän kuntoni voisi enää huonommaksi mennä. Jos se menisi, niin olisin kuollut. Ja sitähän minä olen tässä koko ajan toitottanut ja toivonut. Vai olenko? Jospa asia onkin päinvastoin. En haluakaan kuolla.
Ajatus on tyrmäävä. Tunnen sisälläni outoa ja uutta voimaa. Nukahdan tietoiseen ajatukseen siitä, että Jumala tulee pian ja pelastaa minut.
Jos jumala on olemassa, niin...
Kari Hanhisuanto; Sairaala. 2012.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti