tiistai 4. joulukuuta 2018

Luukku 4

Haistan Leenan jo ennen kuin kuulen hänet. Jotenkin hajuaistini on kehittynyt enemmän kuin kuulo. Jatkon kannalta olisi parempi, jos menettäisin kuuloni kokonaan, koska se aiheuttaa vain tuskaa. Kuulen asioita, mutta en pysty niihin vastaamaan. En, vaikka sielu ja järki huutavat kilpaa haluaan osallistua.
Tuliaislauseen hän voisi jo vaihtaa.
-Mitenkäs täällä jaksellaan?
Kuulostaa kerta kerran jälkeen typerämmältä.
Tervehdyksen jälkeen tulee tyhjentävä selvitys viikon tapahtumista. Kuuntelen ne osoittamatta sen kummemmin mielenkiintoa kuin mielenkiinnottomuuttakaan. Oikeastaan minä vihaan näitä torstaita, koska päivä katkaisee hyvin alkaneen viikon olla tekemättä mitään. Sitten tulee hän ja saa minut väkisinkin miettimään asioita, sillä miettimään minä pystyn. Olen jopa hyvä siinä, koska olen miettinyt syntyjä syviä kohta kaksi vuotta.
Kari Hanhisuanto; Sairaala. 2012

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti