lauantai 20. huhtikuuta 2019

Oikealla asenteella

Jokaisen elämä on ainutlaatuinen ja oma. Elämästä voi ottaa kaiken irti tai sitten ei. Jokainen elää elämänsä haluamallaan tavalla. Toisinaan asenne ratkaisee. Seuraavan sadun nimi on Onnellinen päivä. Se kertoo päiväkorennosta, jolla on asenne elämään kohdallaan. Täytyy ehkä vähän ihailla.

”-Minä kuolen tänä iltana, sanoi päiväkorento iloisesti. Se oli istuutunut lumpeenlehdelle aivan Kisu Pikkukuun ja lammas Leppäsen lähettyville joen rantaan. Kumppanukset olivat lähteneet ongelle, koska aurinko paistoi kuumasti. Joen rannalla he saattoivat vilvoitella sorkkiaan ja tassujaan vedessä.
-Kuoletko? Kuiskasi Kisu Pikkukuu säikähtyneenä.
-Oi miten surullista, sanoi Seijä Leppänen ja tuijotti kimaltavaa korentoa, joka istui lumpeella.
-Ei ensinkään, sanoi korento. -Minä elän vielä kokonaisen pitkän päivän!
-Vain yhden päivän? Kysyi Kisu Pikkukuu arasti.
-Oioi, sanoi korento nautiskellen. -Minä elän ja lentelen pitkän onnellisen päivän. Tapaan ehkä toisen korennon ja munin munia. Elän pitkän ja onnellisen elämän. 
-Päivän mittainen elämä ei ole kovin pitkä, sanoi Kisu Pikkukuu.
-On, on, sanoi korento ja nousi taas siivilleen.
-Sitäpaitsi minä olen ollut myös soma kelluva korennonmuna ja elänyt vedessä jännittävän toukan elämän. Ette tiedä, miten hienoa on olla toukka! Ja nyt vielä tämä onnellinen päivä! Saan lennellä päiväkorentona!
Korento pörräsi riemukkaasti lumpeenlehden yläpuolella ja kääntyi sitten niitylle päin. Kun korento oli kadonnut näkyvistä, ystävykset istuivat pitkään vaiti. Onkiminen ei huvittanut heitä enää.
-Surullista, huokasi Kisu Pikkukuu. -Noin kaunis korento ja elää vain yhden päivän.
-Murheellista, myönsi Seija Leppänen, kaivoi laukustaan nenäliinan ja pyyhki silmiään.
Jonkin aikaa tuumailtuaan ystävykset päättivät mennä taikuri Dedefiluksen luo. Ehkä taikuri yrttijuomillaan voisi pidentää korennon elämää.
Mutta taikuri Dedefilus suhtautui asiaan yhtä iloisesti kuin korento itse.
-Hän on syntynyt aamulla ja kuolee illalla, sellainen on korennon onnellinen elämä.
-Vai onnellinen! Parkaisivat Pikkukuu ja Seija Leppänen. -Liian lyhyt! Onneton elämä!
-Riippuu siitä kenen kannalta elämää katselee, sanoi taikuri Dedefilus. -Korennon mielestä sen elämä on pitkä ja onnellinen. Huomenna kuoriutuu jossain taas uusi korento.
Mutta Kisu Pikkukuu ja Seija Leppänen olivat tutustuneet juuri tähän tiettyyn korentoon eivätkä voineet ajatella, että huomenna he juttelisivat jonkun toisen korennon kanssa.
-Minäpä näytän teille yhden kirjan, sanoi taikuri ja vei murheen murtamat kumppanukset kirjastoon. Hän etsi kauan ja löysi vihdoin paksun kirjan, jossa kerrottiin dinosauruksista, lentoliskoista ja muista muinaisista kasveista ja eläimistä. Yhdessä kuvassa lenteli päiväkorento!
-Harmi kun ette osaa lukea, sanoi taikuri Dedde. -Tässä kerrotaan, että päiväkorentoja oli maailmassa jo silloin, kun kissoja ja lampaita ei osattu kuvitellakaan! Ne ovat niin vanhoja eläimiä! Yhtä vanhoja kuin dinosaurukset!
-Mutta sehän elää vain päivän! Sanoi Kisu Pikkukuu.
-Yksittäinen korento elää päivän, mutta korentojen laji on elänyt miljoonia vuosia.
Taikuri Dedde paiskasi kirjan kiinni niin että pöly lennähti. Oli tullut jo ilta. Taikuri Dedefiluksen oli noustava taas tähtitorniin taivasta tutkimaan Kisu Pikkukuu ja Seija Leppänen olivat saaneet paljon miettimisen aihetta.
-Missähän se on nyt? Kuiskasi Kisu Pikkukuu.
-Elääkö se vielä, pohti Seija Leppänen itsekseen.
Kumppanukset astelivat ulos ja kuin yhteisestä sopimuksesta he lähtivät etsimään korentoa. He halusivat laittaa sen varovasti kaislaveneeseen, toivottaa sille onnellista matkaa ja lähettää sen virran mukana merta kohta.”
 Hannele Huovi; Salainen maa sadut. 1999.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti