sunnuntai 1. joulukuuta 2019

Luukku 1

PIKKUJOULUSSA

Tänä iltana pakottaudun
Illan keveään juhlatunnelmaan.
Asetan silmilleni ruusunpunaiset
Lasit ja kas kummaa:
Yhtä ja samaa väriä kaikkialla.

Tarkkailen yksityiskohtia.
Löydän surullisen ilmeen
Juhlimaan tulleen kasvoilta.
Liekö mielessä vuosien taakat
Vai tulevaisuuden huolet.

Maailma murhe monille vieras,
Yhtenä tuhansista vaikea uskaltautua
Kysymään mikä on oikein, mikä väärin.
Halut profeetaksi vähäiset,
Ennustajaksi vielä vähäisemmät.

Ajatukseni menevät ja tulevat
Kuin levottomat liekit avotakassa.
Virrassa keveää keinua
Kyselemättä matkan määrää.
Joulun sanoma kestää vuodesta toiseen.

Raakel Pitkänen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti