torstai 19. joulukuuta 2019

Luukku 19

VUODEOSASTO, TAMMIKUUN 6:s 1992

Mummo istuu kiikkutuolissa
kädet helmassa leväten.
Aika etenee hiljaa
pois on jäänyt työ.
Ei enää parsi, paikkaa,
ei kudo sukkaa mummo.
Hän on kevyt kuin ilmalla
täytetty paperipussi.
Varokaa helposti murenevaa.

Näihin tuskien luoliin ovat ovet avoimet.
Valkeat käytävät kätkevät hiljaiset huokaukset,
tarkkaavainen voi kuulla kielillä puhumista.
Hoitajat sijaiskärsijöinä turvallisesti takana,
sovittavat jos niitä tarvitaan.
Täällä aamut alkavat kiireellä ja työllä,
päivää kohti paine lisääntyy.
Käytävät täyttyvät kärryillä ja rattailla.
Vaihtolakanoita, vaippoja, pesutuoleja.
Iltaan kukin taakkansa kantaa.

Sairaalan käytävällä tapasin lähimmäisen       Täällä usein tuskaan pysähtyy 
hän tahtoi rukoilla puolestani,                          monivaiheinen elämä: 
minä nöyränä kuuntelin.                                   verhon takana hiipii 
                                                                          kuolema.

Olga Salmi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti