OSASTO 2
Siirtelen kynää riviltä toiselle,
kuoletan aikaani, tallaan tuskaa.
Näissä kehyksissä molempia tahtoo olla
liikaa.
Iltapalaan päättyy aamupalalla alkanut päivä.
Pillerin myötäilemä yö armelias edessä.
Unien ratsut yön yli taakkoja kantaa
ja taas jaksamme jatkaa matkaa.
On luvattoman paljon avuntarvitsijoita.
Kuin kyyhkyt vedämme siipemme yön suojaan
rukoilemme, emme jaksa.
Lepään hiljaa vuoteellani ja mietin tilaani.
Ehkä minulle on annettu aikaa kypsymiseen, että
olisin valmis kun aikani on täysi.
Liekö oikein puhua itsestään,
omasta sairaudestaan;
en vain voi olla puhumattakaan,
kun yritän kuvata nyt elämäni aikaa.
Olga Salmi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti