”Kaikki uskomuksemme ovat yhteydessä niihin läheisesti linkittyviin uskomuksiin. Uskon, että lääkärin minulle määräämät lääkkeet parantavat sairauteni. Tämä on yhteydessä uskomuksiini, että lääkäri on ammattimies ja perillä tieteenalansa uusimmista tuloksista. Ennusteeni lääkityksen vaikutuksista voivat muuttua, jos muissa uskomuksissani tapahtuu muutoksia. Yleistäen: jos hylkään tämänhetkisen uskoni tieteelliseen lääketieteeseen tai ennusteeni, että aiempiin näyttöihin voi melko varmasti luottaa tulevaisuudessakin, horjuu myös luottamukseni lääkkeisiin. Tämä luottamus nojaa uskomuksiin, jotka ovat yhteydessä kaikkiin järjestelmäni muihin osiin.
On yksinkertaistavaa ajatella, että voimme päättää, onko uskomus tosi vai epätosi pelkästään vertaamalla sitä siihen osaan maailmaa, josta se kertoo. Jos lääkkeet eivät vaikutakaan halutulla tavalla, minun pitää ilmeisesti tarkistaa uskomuksiani. Mutta muutoksia voi tehdä monella tapaa. Voin päättää, että lääkäri onkin huonompi kuin olin uskonut. Tai ehkä jokin minussa oleva kemiallinen poikkeavuus häiritsi lääkkeen vaikutusta. Tai sitten lääkkeet saattoivat olla huolimattomasti valmistettuja. Toinen äärimmäisyys on, että luovun käsityksestäni että moderni lääketiede on kunnollista tai hylkään jopa tieteellisen menetelmän, jolle se perustuu. Keskivälin reaktio olisi päättää, että tätä lääkettä tai tätä sairautta ei ymmärretäkkään niin hyvin kuin olin luullut.
Tätä todisteiden tulkintaan liittyvää vapaavalintaisuutta voi helposti käyttää hyväkseen, jos on päättänyt pitää kiinni uskomuksestaan. Kuinka absurdista uskomuksesta tahansa voidaan pitää kiinni, kunhan ollaan valmiita tekemään riittäviä tarkistuksia järjestelmän muihin osiin. Maapallon litteyteen voi edelleen uskoa, jos on valmis postuloimaan radikaalisti erilaisen fysiikan teorian; satelliittikuvathan voidaan selittää salaliiton avulla tai valon vääristymisellä avaruudessa. Joillakin saattaa olla uskomus -vaikkapa kreationismi- joka on ristiriidassa todisteiden kanssa. Jos tämä uskomus on heidän järjestelmänsä joustamaton osa, kaikkia muita osia voidaan väännellä siihen sopiviksi. Philip Gosse kiisti fossiilien evoluutioteorian todistusvoiman ja ehdotti, että Jumala on voinut järjestää fossiilit näyttämään tuloksilta evoluutiosta.
Uskomusjärjestelmän yksi malli on eräänlainen teräslankakehikko jollaisella lapset joskus leikkivät. Kehikko koostuu useista jäykistä teräslangan kappaleista. Liitoskohdat, joissa teräslangan kappaleet liittyvät toisiinsa, voidaan säätää eri kulmiin. Mille tahansa kehikon osalle voi valita mieleisensä muodon, jos sen sopeuttamiseksi antaa kehikon muiden osien taipua ja vääntyä. Uskomus, joka halutaan säilyttää mihin hintaan hyvänsä, on juuri joustamaton osa, jonka annetaan määrätä muun kehikon muoto.
Järjestelmän uskomuksiin ei kuulu uskomuksia yksinomaan siitä, minkälainen maailma on ja mikä on toivottavaa. Jotkut uskomukset koskevat toisten uskomusten hyväksyttävyyttä ja niitä käytetään myös, kun valitaan eri uskomusten välillä. Niitä voi kutsua rakenteellisiksi uskomuksiksi. Ne ovat kuin rakennuksen kantavat seinät. Kun rakenteellisesta uskomuksesta luovutaan, on todennäköistä, että muutoksia tapahtuu kaikkialla järjestelmässä. Jotkin rakenteelliset uskomukset koskevat vakuuttavuutta. Toisinaan esimerkiksi ajatellaan, että kahden uskomuksen ollessa yhteensopivia todisteiden kanssa yksinkertaisempaa on pidettävä vakuuttavampana.
Auktoriteettiin vetoaminen on erilainen rakenteellinen uskomus. Sellainen on esimerkiksi Descartesin väite, että jumalallinen auktoriteetti on aina ihmisjärkeä parempi tie totuuden löytämiseksi, mutta sillä on myös maalliset vastineensa. Osa ihmisistä suhtautuu näkemyksiinsä tieteestä tai taloudesta kuin uskontoon. Heillä on pikemminkin Uskomus kuin uskomus. Ominaista heidän järjestelmälleen on, että siihen kuuluu Uskomus, josta ei hevin jousteta. Sellainen Uskomus perustellaan usein vetoamalla auktoriteettiin. Varsinaisessa uskonnossa auktoriteetti voi olla paavi, kirkko tai Raamattu -mutta myös poliittisia uskontoja on olemassa.”
Jonathan Glover; Ihmisyys. 1900-luvun moraalihistoria. 2003. luku 28 Miten uskomusjärjestelmä toimii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti