Työkenkä osa 2

Korona on opettanut minulle uutta työkavereistani, omasta työstäni ja minusta itsestäni niin henkisestä kuin fyysisestäkin näkökulmasta. Keskityn nyt fyysiseen puoleen. Käykää myös lukemassa työkenkä postaus vuodelta -18.

Kuten tuolla aiemmassa tekstissä mainitsinkin, jalat ovat tärkeät, eikä ole ihan se ja sama millä tallustaa. Minulla on edelleen käytössä samat työkengät. Tosin ECCO:t olisivat ehkä jo vaihto kunnossa. Olen edelleen myös sitä mieltä, että minulle parhaimmat ovat tasapohjaiset jalkineet.

Korona aikana kävelin työssä paljon kengillä jotka olivat pesunkestävät. Kengät olivat kuitenkin kovat, hiukan korkoa eikä lesti aivan istunut jaloilleni. Heti ensi hetkistä huomasin tikkuilua varpaissa. Tämä kuitenkin helpotti vapailla tai kun laittoi jalkaan omat työkengät. Tilanne kuitenkin kiristyi niin, että nyt tikkuilu on lähes kokoaikaista. Onneksi tähän on löytynyt syy. Lihakset ja ehkäpä joku hermo on vähän turhan kireällä. Hieronta, venytykset sekä kinesioteippi tuntuisi olevan hyvä tähän vaivaan. Itseasiassa mietin elämää taaksepäin ja totesin ettei tämä ole ollenkaan uusi asia. Olin jossain vaiheessa elämää kesätöissä tehtaassa siivoojana. Siellä työkenkänä oli turvakenkä. No sehän ei ollut ollenkaan hyvä. Jalka oli kipeänä silloinkin.

Edellisessä tekstissä pohdin paljasjalkakengän sopivuutta työkengäksi. Tilanne tänä päivänä on se, että mietin edelleen sen sopivuutta työelämään, mutta siviiliin se on tullut jäädäkseen. Minulla on nyt n. Vuoden ollut LEGUANO merkkiset paljasjalkakengät lenkkareiden sijasta käytössä. Tänä keväänä hankin samalta merkiltä myös kävelykengät. Olen ollut tyytyväinen.