Suomessa on aiemminkin taisteltu pisaroina tarttuvaa keuhkotautia, tubia vastaan. Löysin ohjetaulun vuodelta 1936. Jotakin samaa on tässä vanhassa taulussa, kuin nykypäivän korona ohjeissa. Vai mitä mieltä olette?
” MITÄ JOKAISEN ON KEUHKOTAUDISTA TIEDETTÄVÄ
Suomen pieni kansa menettää keskimäärin joka tunti yhden jäsenistään keuhkotaudin tähden.
Tätä suunnatonta tuhoa voidaan varmasti ja tehokkaasti vähentää estämällä uusien keuhkotautitapausten syntymistä. Tätä varten on tiedettävä seuraavat seikat:
Keuhkotauti on tarttuva tauti, se toisin sanoen voi siirtyä keuhkotautisesta terveeseen.
Taudinsiementä, n.s. Tuberkelibasilleja, on etenkin keuhkotautisten ysköksissä sekä niissä pienissä limapisaroissa, joita yskiessä ja aivastaessa lentelee suusta.
Yskösten tuottama vaara voidaan välttää kokoamalla yskökset kannelliseen sylkyastiaan, josta ne sitten hävitetään polttamalla. Lattialle ei kukaan milloinkaan saa sylkeä.
Ei koskaan saa yskiä toiseen henkilöön päin. Yskiessä on pysyteltävä käsivarrenmitan päässä muista henkilöistä ja pantava nenäliina suun eteen, kun yskänkohtaus tulee.
Pienillä lapsilla on paljoa heikompi vastustusvoima tuberkelibasilleihin nähden kuin täysikasvuisilla.
Sentähden lapsia on aivan erityisesti suojeltava tartunnalta. Keuhkotautinen henkilö ei saa lapsia hoitaa eikä yhdessä niiden kanssa nukkua, olipa tämä hoitaja sitten nuori tai vanha, lapsen äiti tai muu läheinen. Keuhkotautinen äiti ei saa antaa lapselleen rintaa. Lattian, jolla lapset konttaavat, pitää olla puhdas.
Keuhkotauti ei ole perinnöllinen, se on vain tarttuva tauti.
Auringonpaiste tuhoaa tuberkelibasillit lyhyessä ajassa. Sentähden on koteihimme saatava runsaasti aurinkoa. Ikkunat etelään päin! Valoaestävät verhot ja uutimet pois! Seinäänkiinnitetyt nurkkasängyt käytännöstä pois! Parhaat suojeluskeinomme keuhkotautia vastaan ovat juuri auringonpaiste ja puhtaus kaikessa.”
Ote kirjasta: Katariina Vuori; Joulumerkkikodin lapset. 2016.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti