perjantai 28. elokuuta 2020

Savupötkylä osa 2

”Tapaan tupakkimiehet poliklinikalla. Toinen on Iäkäs ja keuhkot savun runtelemat, toinen nuori ja jalka veritulppaa täynnä. Toisella tupakin savu on hyväillyt keuhkoja jo vuosikymmeniä, ahtauttaen, hiillostaen. Jokainen tupakintäytteinen hengenveto puhkoo hentoja keuhkorakkuloita, aivan kuten kuplamuovi hajoaa sormien välissä, laajentaen, polttaen, ahdistaen. Tupakkimies kertoo tukahduttavasta tunteesta, kotipiiput eivät auta, kun keuhkot ovat riekaleina. Tupakkia vielä kuluu. Kytkemme kaksoispaineventilaattorit, ja henki kulkee taas hetken paremmin. Puhumme lopettamisesta, sillä se olisi loppukeuhkot pelastava hoito. Tupakkimies jää pohtimaan.

Tulppamies on polttanut vasta puoli vuotta. Elinvoimaa uhkuva nuorimies, jonka luunmurtuma ei parane ja jolla jalan verisuonet tukkeutuvat itsekseen sisältä käsin. Sisään lipuu tulppamiehen kohtalotoveri, sydäninfarktin kourissa riutuva tupakkimies, jolla aamuhenkosten synnyttämä tumpin mittainen veritulppa raatelee sydänlihaksen kuoliaaksi. Aloitamme akuutin koronaaripotilaan hoidon.

Kardiologian osastolla toipuneille potilaille luetaan tupakkamonologia siitä, miten sisään hengitetyt sumupilvet hajoavat vereen kymmeniksi myrkky-yhdisteiksi aiheuttaen punaisena kytevää tulehdusta kaikkialle verisuonistoon. Osastolta kotiutuvat rinta rinnan sydänlääkärin ihmepelastuksen kokeneet, mutta myös särkyneet sydämet, vajaalla elinvoimalla, sydän vajaatoiminnassa.

Tarinan kolmas tulppamies makaa halvaantuneena sängyssä. Tupakki ei kysele, minne jälkensä jättää, vaan tasapuolisesti polttaa aivovaltimoita tukkoon, loitsii suoniin pullistumia tai puhkoo niitä rikki vuodattaen veren aivokudokseen. Mustan magian lailla tupakki varastaa ihmiseltä puhekyvyn, muistot tai itsenäisen elämän. Kytevänä liekkinä etenevä inflammaatio hiipii suonissa päästä varpaisiin jättäen jälkeensä hiiltyneitä, kuolioon menneitä varpaanpäitä sekä traagisia ihmiskohtaloita.

Amputaatiotekniikoita onkin kehitetty lukuisia. Onneksi moderni medisiina rientää väliin tukoksia liuottaen, pullistumia korjaten, halvaantuneita parantaen. Tänään tupakkimies selviää omin jaloin rakkaidensa luokse.

Toisin on neljännen tupakkamiehen tarinan laita. Tupakka syö miestä kasvattaen syöpää mitä moninaisimmissa muodoissa elimiä tukkien ja rikki repien. Aamu kahdeksalta tupakkimiehet siirtyvät jonossa kohti leikkaussaleja. Tupakin polttomerkki löytyy jollakin kielestä ja nielusta, toisella ruokatorvesta ja haimasta. Keuhkosyöpää varten on varattu kokonainen osasto. Kirurgien, syöpälääkärien ja keuhkolääkärien armada on valjastettu tupakkasyövän suitsimiseen. Syöpätaistelu voitetaan onneksi yhä useammin. Moni lopettaa tupakin ensimmäisen syövän kohdalla.”

Jatkuu.. 

Jouko Nurkkala; Tupakkimiehen ehyempi elämä. Lapin Kansa 24.7.20 

 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti