Miten puhuisin?

Välillä saa sairaanhoitajana harjoittaa melkoista sopeutumista, jo puhetyylissä.

Asiakkaanani oli täysi-ikäinen, aikuinen ihminen. Sairaus oli vienyt häneltä liikunta- ja puhekyvyn. Kauhukseni huomasin puhuvani hänelle, kuin pienelle lapselle. Pysähdyin paikalleni järkyttyneenä, huomatessani tämän. Eihän tällaisella asiakkaalla ole taantumusta tapahtunut. Hän on juuri sen ikäinen kuin on.

Toisaalta puhuminen on hieman haastavaa silloinkin, kun keholtaan aikuinen on jäänyt henkiseltä kehitykseltään lapsen tasolle. Pitää hieman miettiä miten puhut asiakkaalle, joka käyttäytyy kuin 5v, mutta jolla kasvaa parta.

Vinkki: kuinka kertoa lapselle vakavasta psyykkisestä sairaudesta

Norjan tapahtumat ovat olleet kesällä kovasti uutisissa ja esiin on kaivettu myös Suomen koulusurmat ja myyrmannin tapaus. Norjassa tapahtunut on kauheaa ja sitä on vaikea käsittää aikuisenkin, saati sitten lapsen.

Norjan tapahtumien uutisoinnin yhteydessä huomioni kiinnittyi erään psykologin (nimeä en valitettavasti muista) kommenttiin, kuinka lapselle voisi kertoa tällaisesta tapahtumasta. Miksi joku tappaa noin monta, itselle tuntematonta, ihmistä? Tämä psykologi kehoitti kertomaan lapselle niin, että kyseessä on mieleltään sairas ihminen. Ihmisen mieli voi sairastua samoin kuin vaikka käsi, tai jalka, tai maha.

Minusta tuo oli hieno vertaus psyykkisesti sairaasta ihmisestä. 

Olen hoitaja, en lääkäri

Sairaanhoitajan ammatissa on varjopuolena melkeinpä pakollinen sairauksien ja vaivojen kuunteleminen. Luulen ajoittain monen sairaanhoitajan törmäävän tahän ja varsinkin vapaa-ajallaan.

Alkuun, ollessani vasta valmistunut hoitaja, oli hienoa, jopa mieltäylentävää, kuunnella toisten vaivoja. Hyvin pian tähän kuitenkin kyllästyi. Kukapa sitä vapaa-ajallaan haluaa sairauskertomuksia kuunnella.

Olen huomannut keskustelun loppuvan lyhyeen, kuunneltuani ensin kohteliaasti säryt, vaivat yms., antaessani lopussa kommentin: Minä olen onneksi sairaanhoitaja, en lääkäri. Lääkäri hoitaa tutkimisen ja toteaa vaivan. Suosittelen kääntymistä lääkärin puoleen.

Huoletonta elämää

Mietiskelin tässä eräänä päivänä tätä yhteiskuntaa, jossa elämme. Kuinka hyvin meillä moni asia onkaan. Terveydenhuolto on kehittynyt huimasti ja kehittyy edelleen. Nyt pystymme lääkkein ja erilaisin toimenpitein (esim. tekonivelet, keinomunuaishoito) pidentämään ihmisen elämää ja parantamaan elämänlaatua.

Kääntöpuolena kaikelle hyvälle näkisin huolettomuuden. Elämmekö huolettomasti päivän kerrallaan, luottaen siihen että terveysongelmista pääsee pillerillä eroon tai ainakin sairaus pysyy huomaamattomana? Tulemmeko ollenkaan ajatelleeksi esim. verenpainetaudin tai diabeteksen mahdollisia haittoja muihin elimiin?

Onko meidän asiat jo liian hyvin?



Faktaa: " Sydän- ja aivoinfarktit sekä lonkkamurtumat vievät hengen aiempaa harvemmalta. Vuonna 1997-2007 Suomessa pystyttiin hoidon paranemisen ansiosta välttämään n. 5600 kuolemaa. Vertailuvuosien aikana sydäninfarkti potilaiden laskennallinen elinajanodote lisääntyi keskimäärin vajaalla vuodella. Aivoinfarkti- ja lonkkamurtumapotilaiden odotettu elinikä pidentyi noin puolella vuodella.
THL:n tutkimusprofessorin Unto Häkkisen mukaan yksi syy kuolemien vähentymiseen saattaa olla lääkityksen paraneminen. Myös hoitoketjujen toimivuudella ja hoidon aloittamisen nopeudella on suuri merkitys."
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)

Suomi on hyvä kieli puhua

Tutustuin kulttuuriin vierailemalla Parikkalan kirjavalan kylässä Valolla ky:ssä. Valolla ky:ssä oli valokuvaaja Huang Yiming valokuvanäyttely. Valokuvanäyttelyn nimi oli Hainan comfort women/ Lohtunaisia. Suosittelen näyttelyä kaikille. Kuvat olivat hyviä ja tarina niiden ympärillä koskettava. Pisti miettimään naisten asemaa. Näyttely on auki 28.8.2011 asti pe-su klo 11-16.

Näyttelyn on Parikkalaan tuonut valokuvaaja Kirmo Wilén. Hänen kanssaan juttelimme pitkän tovin. Hän on kiertänyt paljon maailmaa ja ollut itsekin kuvaamassa tuolla Hainanin saarella.  Hänen kanssaan käydystä keskustelusta haluaisin tuoda esille pari seikkaa, jotka voisi myös hyödyntää hoitotyötä tehdessä, ihan omaa ajatteluaan muuttamalla.

Hän oli tullut siihen tulokseen kierreltyään maailmaa, että ihmiset ovat ihmisiä oltiinpa missä tahansa.
Hän oli myös sitä mieltä, että Suomi on hyvä kieli puhua. Hänelle on sattunut niin, että kuvaaja on selittänyt kuvattavalle Suomeksi ja kuvattava kuvaajalle Kiinaksi. Jossain vaiheessa keskustelijat ovat huomanneet, etteivät ymmärrä sanaakaan toisistaan. Tilanne on päättynyt remakkaan nauruun. Wilén sanoikin että kannattaa puhua omaa äidinkieltään, jos yhteistä kieltä ei ole, samoin kuin puhuisi maanmiehelleen.  Kehonkieli kertoo silloin kuuntelijalle tarvittavat vihjeet asiasta.

Nimenomaan tätä oman äidinkielen puhumista ajattelin itsekin voivani hyödyntää. Helposti tulee, esim. maahanmuuttaja taustaiselle asiakkaalle, vain hymyiltyä vaivaantuneesti yhteisen kielen puuttuessa. Kehon lähettämät viestit unohtuvat ihan tyystin. Mehän lähetämme viestejä keholla puhuessakin. Voi puhua iloisesti kehon antaessa ihan päinvastaisia merkkejä.

Luonto vastaan hoitaja

Jouduin erikoisen hyökkäyksen kohteeksi. Tätä ei ole sattunut minulle ikinä ennen, ihme kyllä.

Minua pisti ampiainen. En voinut kuvitellakaan kuinka kipeää se kävi. Pisto paikka oli ranne. Hieno patti siihen tuli ja se oli siinä muutaman päivän. Arkahan se oli useamman päivän ja se kutina. Se häiritsi minua eniten.

Piston jälkeen kirosin komeasti. Sitten rupesin miettimään, että mitähän tässä pitäisi tehdä. Tilanne oli minulle uusi, enkä keksinyt mitä tehdä. Pienen hetken kävi mielessä, että olempa minäkin sairaanhoitaja kun en osaa toimia. No, tuosta pistosta ei allergista reagtiota tullut, joten annoin asian olla. 

Tässä kamppailussa hoitaja selvisi voittajana, ampiainen ei...