Lueskelin päihdehoitotyön kirjaa ja siinä oli Airi Partasen kirjoitus elämänhallinnasta. Siinä käsiteltiin mm. terveyskasvatusta. Se kohta menee näin:
"Terveyskasvatuksen tavoitteena on ihmisen suostutteleminen muuttamaan käyttäytymistään tai tapojaan terveellisemmiksi. Siinä vedotaan tiettyjen tapojen, kuten alkoholin, huumeiden tai muiden päihteiden käytön tai tupakoinnin epäterveellisyyteen. Ihmisellä on kuitenkin omat käsityksensä asioiden terveellisyydestä tai epäterveellisyydestä. Vaikka lääketieteellisen tutkimuksen mukaan tiettyjen elintapojen on todettu uhkaavan ihmisen terveyttä, hyvinvointia tai toimintakykyä, terveyskasvatuksen pyrkimykset eivät välttämättä muuta ihmisen terveyskäyttäytymistä, jolla tarkoitetaan ihmisen tietoista toimintaa oman tai läheistensä terveyden hyväksi."
Tuota äskeistä kohtaa lukiessani muistui elävästi mieleeni peruskoulu ja se kuinka istuin luokkatovereideni kanssa auditoriossa. Siellä meille esitelmöitiin mm. tupakoinnin vaaroista. Esittelijöillä oli mukanaan purkkeja, joissa oli elimiä. Tupakointiin liittyen heillä oli terveet, vaaleat, keuhkot ja tupakoitsijan, mustat, keuhkot. Silloin ajattelin, etten halua kantaa sisälläni mustia keuhkoja.
Minulle annettu terveyskasvatus, noinkin realistisessa muodossa, on tepsinyt. En ole polttanut, enkä polta!
Lähde: Päihdehoitotyö 2000; Toim, Maria Inkinen, Airi Partanen, Tiina Sutinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti