"Erämaiden pyhät isät sanovat päätä läpikulkuhuoneeksi, tai huoneeksi jonka ovi aukeaa kadulle. Sellaisessa huoneessa kuulee ja näkee kaiken mitä ulkona tapahtuu, ei ole keinoa jolla sen välttää. Valot ja varjot, äänet ja tuoksut, ja tuulenväreet, kaikki tunkevat lakkaamatta kohti.
Osa näistä ilmiöistä toistuu kaiken aikaa. Jotkut äänet, jotkut tuoksut ovat niin tuttuja, että ne hädin tuskin havaitsee. Jotkut sen sijaan törmäävät tajuntaan, herättävät uteliaisuutta, säikyttävät tai huvittavat, tekevät vaikutuksen.
Näin on laita ihmisen pään- siis hänen aivojensa. Niiden sisällä taistelevat herkeämättä paikasta ajatukset ja mielteet, kuvitelmat ja muistumat, eikä sille voi mitään, sillä ihminen on sellaiseksi luotu.
Yksi sentään on hänen vallassaan: hän voi valita. Hyväksyä tai hylätä. Torjua tai ottaa vastaan. Torjua, ja torjua jo ulko-ovella, tai sitten ottaa vastaan, tutkia, ryhtyä puheisiin, kanssakäymisiin.
Ihminen valitsee seuransa, sanovat pyhät isät, niinpä valvokaamme myös kuvitelmiamme ja ajatuksiamme. Yrittäkäämme oitis harkita, mikä on paras sysätä luota, mikä taas ansaitsee luvan astua sydämeemme.
Portilla seisovat aistit ja muisti, Jumalan antamat. Mutta portinvartijan ihminen valitsee itse: huonon tai hyvän."
Kohtaaminen; Tito Colliander. 1973.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti