Kesäinen tunnelma

 Kuuma päivä kukkameri

Kun uinun tuoksuvatukossa tuolillani, ympärillä

kukkameri, kuuma päivä,

kuulen tuhansien kimalaisten hurinan,

kuin hammaslääketieteen laitoksella täällä

vinkuu, viuhuu, suhisee

kimalaisten käytellessä kultaisia instrumenttejaan.

Jos hiukan silmää raotan, näen kukan kitaan itsekin,

ja siellä turkkiin pukeutuneen työteliään tohtorin,

joka kuumeisessa aikataulussaan

yhtaikaa poraa, kiillottaa ja puuteroi, peruuttaa ja 

saapuu,

pyörii, kättelee ja lähtee,

ylös alas aina uuteen samanlaiseen kukkaan surahtaa.

Ison kiven juureen; Maria Vuorio. 2001.

"Lennä, lennä leppäkerttu ison kiven juureen"

         

Iltatunnelmia

On kohta viileää,

moni kukka on jo ummistanut terälehtensä ja 

nukkuu silkkipussissaan.

Korkealla taivaalla 

vahva lintu lentää kotiin vakain siiveniskuin, liitäen.

    Kun katson maahan, näen varjopolun, joka johtaa

ison kiven juureen.

Sielläkö

on leppäkertun koti, seilläkö se liikehtii?

Panee pannun hellalle, myös pienen kattilan.

Pian sihisee, kun vesi kuumenee. Kirvapuuroa ja 

tilkka teetö, niitä kerttu valmistaa. Se 

syö ja hörppii hiljaisesti, seisaaltaan.

Syötyään se huuhtoo tyhjät astiat. Ja jos vettä jää,    

se pyyhkii sillä panssarinsa pölystä.

Leppäkerttu hetekalleen istahtaa.

Rihmanohut raaja tapaa radiosta nappulaa, ja painaa.

Kuuluu huoneentäysi kiihkeää, sekoittavaa surinaa.

Leppäkerttu vaihtaa heti kanavaa.

Ei kuulu mitään. Leppäkerttu odottaa.

Nyt alkaa ininä. Se on kuoro.

Hyttysien esittämä yhteishymni taitaa miellyttää.

Leppäkerttu liikahtamatta istuu, kuuntelee.

Kun esitys on ohi, kerttu sulkee radion ja

viettää vielä jonkin aikaa hiljaa mietteissään.

Ison kiven juureen; Maria Vuorio.2001.