Iltatunnelmia
On kohta viileää,
moni kukka on jo ummistanut terälehtensä ja
nukkuu silkkipussissaan.
Korkealla taivaalla
vahva lintu lentää kotiin vakain siiveniskuin, liitäen.
Kun katson maahan, näen varjopolun, joka johtaa
ison kiven juureen.
Sielläkö
on leppäkertun koti, seilläkö se liikehtii?
Panee pannun hellalle, myös pienen kattilan.
Pian sihisee, kun vesi kuumenee. Kirvapuuroa ja
tilkka teetö, niitä kerttu valmistaa. Se
syö ja hörppii hiljaisesti, seisaaltaan.
Syötyään se huuhtoo tyhjät astiat. Ja jos vettä jää,
se pyyhkii sillä panssarinsa pölystä.
Leppäkerttu hetekalleen istahtaa.
Rihmanohut raaja tapaa radiosta nappulaa, ja painaa.
Kuuluu huoneentäysi kiihkeää, sekoittavaa surinaa.
Leppäkerttu vaihtaa heti kanavaa.
Ei kuulu mitään. Leppäkerttu odottaa.
Nyt alkaa ininä. Se on kuoro.
Hyttysien esittämä yhteishymni taitaa miellyttää.
Leppäkerttu liikahtamatta istuu, kuuntelee.
Kun esitys on ohi, kerttu sulkee radion ja
viettää vielä jonkin aikaa hiljaa mietteissään.
Ison kiven juureen; Maria Vuorio.2001.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti