Tehtävä taitojen mukaan

Seuraava tarina kuvastaa minusta hienosti sitä, että ketään tai mitään ei kannattaisi aliarvioida. Että kaikilla ja kaikella on paikkansa ja tehtävänsä. Tehtävä ja tarkoitus ei ehkä toistu kovin usein, mutta se yksi ainoa kerta saattaa kantaa pitkälle.

Taivaallinen kassi; Sinikka Nopola, Taivaallinen kassi ja muita esineitä 2005.

"TAIVAALLINEN KASSI

Lähes joka taloudesta löytyy musta nailonkassi. Vanhemman sukupolven mielestä se on näppärä ja käytännöllinen. Lähes jokaisella ennen vuotta 1930 syntyneellä rouvalla on musta nailonkassi aina mukanaan, siististi taiteltuna laukun pohjalle.

Vuoden 1960 jälkeen syntyneet pitävät sitä yhtenä maailman epäitsekäimmistä kasseista. Se on litteä ja siinä on  veltot kahvat. Sillä voi tuskin tuoda edes perunoita kaupasta. Jos tyhjän nailonkassin kanssa lähtee liikenteeseen, se pullistuu tuulessa naurettavaksi palloksi. Ja vaikka se olisi täynnä tavaraa, se näyttää säälittävältä. Se on ohut, halpa ja lerppa. 

Vain yhdestä nailonkassin käyttötarkoituksesta on lähes koko Suomen kansa yksimielinen.

Oletteko kulkeneet hautausmailla ja uurnalehdoissa ja nähneet pieniä seurueita mustien kanssien kanssa? Mitä he mahtavat kassissaan kantaa?

Uurnaa tietenkin.

Ihmisen tuhkaksi muuttuminen on häviö. Sen tähden paljaan uurnan kuljettaminen ihmisten ilmoilla - jopa hautausmaalla - on arveluttavaa, kuin lopullisen häviön julkinen paljastus.

Uurnaa ei voi myöskään panna räikeään ostoskassiin, paperikassista puhumattakaan. Putkikassi olisi liian kevytmielinen, muovikassi suorastaan loukkaava. Kori viittaisi liiaksi ruokaan ynnä muuhun maalliseen rällästämiseen, reppu taas vapauteen ja reissuamiseen. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää kasseista eteerisin: kevyt, tuulessa leijuva nailonkassi.

Uurna pannaan kassiin jo uurnanluovutushuoneessa. Se on kassissa suurimman osan ajasta, jonka se viettää matkalla luovutushuoneesta haudalle. Matka voi olla pitkäkin, sillä krematorioita ei ole joka kylässä. Arvokkaan isoäidin uurna saattaa tehdä viimeisen matkansa auton nuhruisella lastenistuimella, mutta asetelma ei näytä sopimattomalta: ympärillä on musta, ilmeetön nailonkassi.

Uurnan kanssa ei juosta eikä sen läheisyydessä puhuta karkeita. Kun uurna lasketaan hautaan, mukaan pyydetään pappi mustassa puvussaan. Kassi ja pappi ovat nyt samalla viivalla. Kaksi mustaa, ruumiitonta, tuo lohtua seremoniaan, joka on liian ruumiillinen kestettäväksi: muotonsa muuttanut ihminen kannetaan maan sisään. Kassi, joka vielä äsken oli liian halpa-arvoinen perunoiden suojaksi, on nyt lähempänä taivaallisia portteja kuin yksikään kassikollegoistaan. Miten sanassa sanottiinkaan: Monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi, monet viimeiset ensimmäisiksi.

Kun uurna on kätketty, kassi palaa taas ruotuun. Sitä pidetään laukun pimennoissa. Se on olemassa vai kaiken varalta. Pinttyneinkin nailonkassin ystävä tietää, että sen kanssa ei mennä maallisten palatsien porteille - ei hienoihin kultasepänliikkeisiin, ei turkiskauppoihin, ei pyytämään pankista lainaa.

Nöyräksi litistettynä se odottaa seuraavaa saattotehtävää."