perjantai 9. elokuuta 2019

Nostetaanko vähän parempaan asentoon?

Seuraavassa katkelmassa ei ole oleellista se kuka hoiti ja miten, ei pääsikö potilas hoitoon tarpeeksi nopeasti tai että vakuutusyhtiö toimi kuten se toimi.  Otin tämän katkelman tähän siksi, että haluan muistuttaa hoitotyön yhdestä vaarasta, nostamisesta.

Hoitotyössä oleellisessa osassa on asiakkaan liikuttaminen, yleensä nostamalla. Aina ei ole käytössä henkilönostimia ja silloin käytetään hoitajaa, yhtä tai useampaa. Omaa työyhteisöäkin miettiessä tiedän kollegoita, joilla on noston yhteydessä käynyt selkään, olkapäähän.... Välillä tuntuu itselläkin. Eikä se todellakaan aina ole kiinni siitä, etteikö tekniikka olisi kohdillaan.
”...Yksi keikka katkaisi oman urani ensihoitoesimiehenä. 
-Keskustelin iäkkään potilaan kanssa ja ehdotin, että siirtyisimme eteisen lattialta olohuoneeseen. Luulin hallitsevani noston, mutta ei se sitten mennytkään niin. Jostain syystä hän pelästyi, pisti vastaan ja asentoni pääsi retkahtamaan. Vaihtoehtona oli pudottaa potilas sylistä. Sitä en voinut tehdä.
-Olisin jäänyt kesälomalle kahden päivän päästä, mutta jouduinkin sairauslomakierteeseen. Kipu diagnosoitiin ensin selän venähdyksenä ja hoidoksi määrättiin särkylääkettä. Ne auttavat huonosti kun kipu on säteilevää.
-Vakuutusyhtiö pesi kätensä tapahtumasta: vedottiin vanhaan selkään, joten yhtiö ei korvannut työtapaturmaa. Maksoin itse magneettikuvauksen, joka vahvisti erikoislääkärin arvion kahdesta pullistuneesta välilevystä. Leikkaukseen pääsin jo joulukuussa, kun tapaturma sattui elokuussa....”
Pelastusalan ammattilainen-lehti 2/19. Työhyvinvointi suunnittelija Suvi Hölttä, Keski-Suomen pelastuslaitos: Salainen osaaminen esiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti