Lueskelin juttua psykiatrisen potilaan sitomisesta ja sen etiikasta. Yksi lause pomppasi silmiini: Miten potilas voidaan sitoa sänkyyn loukkaamatta hänen henkilökohtaista vapautta ja koskemattomuuttaan? Kas tässäpä mielenkiintoinen eettiinen pulma.
Jäin lausetta miettimään ja mieleeni tuli eräs koulutus. Siinä harjoittelimme erilaisia tapoja hallita psyykkisesti sairasta asiakasta. Sitominen oli yksi tekniikka jonka kävimme läpi, äärimmäisenä vaihtoehtona. Vapaaehtoista asiakkaan rooliin pyydettäessä mm. minä olin vapaaehtoinen. Ja hyvä että olinkin. Oli erittäin valaiseva kokemus olla sidottuna käsistä, jaloista ja vatsanympäriltä sänkyyn. Toisaalta olo oli turvallinen, ei tehnyt mieli riehua. Toisaalta taas epämukava, ahdistava. Itse ei voinut tehdä mitään. Oli toisten armoilla. Sängyn ympärillä kurssilaiset katselivat ja kouluttaja selosti tekniikkaa.
Voi kun muistaisi aina töissäkin oman kokemuksensa. Toki sitominen ei ole arkipäivää, se on viimeinen keino, ja monet asiakkaistakin ymmärtävät sen, ja tilanne laukeaa ennen alkua. Joskus taas ei.
Suosittelen kyllä kaikille vapaaehtoiseksi alkamista erilaisissa koulutuksissa. Se voi olla varsin valaisevaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti