Kyseisellä otsikolla oli juttu uusimmassa yhteishyvässä nro 11/11. Juttu oli minusta hyvä ja sopii alalle kuin alalle. Tässäpä ajattelemisen aihetta meille kaikille. Jutun on kirjoittanut Tiia Lappalainen.
"TYÖHYVINVOINTI TARTTUU
Työhyvinvointi lähtee johtajista, mutta jokainen voi vaikuttaa ilmapiiriin itsekin. Kielteinen puhe tarttuu helposti yhteisössä.
Työhyvinvointi tarkoittaa, että saa tehdä mielekästä ja sujuvaa työtä turvallisessa, terveyttä edistävässä sekä työuraa tukevassa työympäristössä ja -yhteisössä, Työterveyslaitos määrittelee.
Hyvinvoinnin vastakohta on työpahoinvointi, joka käsitetään usein työuupumuksen ja sairauspoissaolojen kautta. Sairauspoissaolot eivät kuitenkaan kerro kaikkea. Ihminen saattaa voida työssään huonosti, vaikkei tarvitsisikaan sairauslomaa. Eikä hyvinvointi ole aina johtajista kiinni. Oma panos on oleellinen." Keskustelumme työhyvinvoinnista on liian mustavalkoista", toteaa Työterveyslaitoksen tutkija ja Työn imu-kirjan kirjoittaja Jari Hakanen. Värittömän siitä tekaa työpahoinvoinnin painottaminen, liiallinen vastakkainasettelu sekä negatiivisen puheen perinne ja sen sallittavuus. "Sen sijaan, että toivotettaisiin kollegalle hyvää huomenta, kysytään ensimmäiseksi, onko ollut kiire", Hakanen sanoo. Hyviä asioita nostetaan esille vain harvoin, ja kielteinen puhe tarttuu helposti yhteisössä kuin yhteisössä sen jäseniin. Samoin tarttuu myönteinenkin puhe, joten omaa asennetta kannattaa miettiä. Välillä on katsottava peiliin: mitä minä voisin tehdä sen eteen , että työyhteisöni olisi innostava, inspiroiva ja hyvinvoiva? Hyvä olo tarttuu ja leviää työpaikan ulkopuolellekin. Hakasen mukaan työhyvinvointi riippuu pitkälti siitä, missä asennossa antamisen ja saamisen vaakakuppi on. Työhön saa panostaa paljonkin, kunhan panostus on tasapainossa sen kanssa, mitä työntekijä kokee saavansa työstään. Silloin hän voi todennäköisesti hyvin. Mikäli työntekijä kokee, että häntä arvostetaan työpaikalla, uupuminen on Hakasen mukaan epätodennäköistä. Jos työntekijä sen sijaan kuormittuu liikaa ja kokee, ettei hänen panostaan arvosteta eikä työ anna hänelle yhtäpaljon kuin ottaa, hän saattaa kyynistyä. Sen myötä työntekijä tekee vain vaaditun minimin, ei yhtään enempää. Liian vähäiset työtehtävätkin saattavat aiheuttaa pahoinvointia työyhteisössä. Jos työ ei motivoi eikä tarjoa tarpeeksi haasteita, työnantaja saattaa menettää alun perin hyvinkin sitoutuneen ja hyvän työntekijän.
Johto on avainasemassa
Hakanen on erikoistunut nimenomaan työhyvinvoinnin, työuupumuksen ja työn imun tutkimukseen. Jälkimmäinen tarkoittaa työhön liittyvää innostumista ja iloa. Sen perusedellytyksiä ovat muun muassa muiden huomioiminen ja arvostaminen, mahdollisuus hyödyntää omia taitojaan, avoin keskustelukulttuuri sekä omasta palautumisesta huolehtiminen. Hyvinvoinnin puitteet luodaan kuitenkin johdossa. Johtaja ja esimiehet viestittävät omalla toiminnallaan, mikä on työyhteisössä sallittua ja mikä ei. Hakanen ihmettelee, kuinka moni yritys on valmis uhraamaan resurssejaan esimerkiksi ummistamalla silmänsä kiusaamiselta. Työterveyslaitoksen mukaan työhyvinvointiin panostamisesta saatu hyöty on tutkimusten mukaan keskimäärin kuusinkertainen panostuksiin nähden. Yksi työhyvinvointiin sijoitettu euro tuo siis kuusi euroa takaisin. Sitä kannattaa johtajankin miettiä.
Hyvinvointia läpi uran
Iällä ei ole työhyvinvoinnin kannalta ratkaisevaa merkitystä. Tietyt elämän murrospisteet vaikuttavat kuitenkin koko elämän, myös työhön. Niistä voi saada elämäänsä ja työhönsä paljon enemmän hyvää kuin pahaa. Kaiken työpahoinvointikeskustelun lomassa on hyvä huomioida, että tutkimusten mukaan ihmiset viihtyvät ja voivat töissä hieman entistä paremmin."
torstai 27. lokakuuta 2011
sunnuntai 23. lokakuuta 2011
Sairaanhoitajan ruokavinkki
Syksyssä parasta on ihanat kirkkaat, kuulaat syysaamut ja - päivät. Luonnosta tulee nautittua myös sienten muodossa. Parhaimpia ovat tietysti ne itsekerätyt. On myös pari muuta hieman harvinaisempaa syksyn herkkua, joista juuri tänä syksynä olen päässyt nauttimaan. Nimittäin hirvenkieli ja -sydän. Molemmat ovat keitettynä mitä parhainta herkkua.
Ja jos joku miettii, että onkohan niissä mitään terveellistä, niin tässäpä faktatietoa sydämen ja kielen terveellisistä ominaisuuksista:
Sisäelimiä ovat ne eläinten sisälmykset, joita me syömme, esim. maksa ja munuaiset. Kaikki sisäelimet ovat ravitsevia ja huolellisen käsittelyn ja valmistuksen jälkeen yhtä herkullisia kuin konsanaan lihat.
Maksasta, munuaisesta ja sydämestä saa energiaa suunnilleen saman verran kuin naudanpaistista. Kateenkorva ja kieli ovat rasvaisempina myös energiapitoisempia. Vähärasvainen veri on energia.arvoltaan alhaisin.
Vitamiini- ja kivennäisaineannillaan sisäelimet ohittavat lihan selvästi. Maksa esim. on A-vitamiinin lähteessä ruoka-aineiden ykkönen ja veri on puolestaan raudan lähteenä vertaansa vailla. Sisäelimissäkin rautaa on runsaasti ja raudan imeytymistä edistävä C-vitamiinia on maksassa, munuaisessa ja kateenkorvassa itsessään saman verran kuin marjoissa ja hedelmissä. B-ryhmän vitamiinien lähteenä sisäelimet ovat hyviä ja raudan lisäksi niiden muukin kivennäisainesisältö on monipuolinen. Puriiniaine- ja kolesterolipitoisuuksiensa takia sisäelimet eivät sovi kaikille. Terveen suomalaisen ruokavaliota sisäelin- ja veriruoat monipuolistavat perustellusti suunnilleen joka toinen viikko nautittuina. On silti suotavinta käyttää nuorten eläinten elimiä. Lähde: www.keittotaito.com
Ja sitten vielä valmistuksesta:
Sydän
Sydämen lihakset ovat kiinteitä ja sitkeitä. Kokoonsa ja painoonsa nähden tämä sisäelin vaatiikin kaikkein pisimmän kypsymisajan. Nuoren eläimen ( vasikka, porsas ) sydän kypsyy kokonaisena keittäen n. 1 1/2 - 2 tunnissa, mutta isompaa naudansydäntä voi joutua keittämään ainakin 3 - 4 tuntia.
Sydämessä olevat viillot ovat osoituksena lihantarkastuksesta, jossa elin on todettu terveeksi ja myyntikelpoiseksi. Oikean puoliskon sisällä voi olla hyytynyttä verta runsaastikin. Huuhdo siksi sydän huolellisesti kylmällä vedellä ja pusertele samalla veri pois. Irrota tyvipuolelta ainakin isot suonenkappaleet ja poista myös enin rasva. Ellet valmista sydäntä kokonaisena, leikkele lihakset melko kapeiksi suikaleiksi tai pieniksi kuutioiksi kypsymisen jouduttamiseksi. Käytä pataruokiin, höystöihin, keittoihin, muhennoksiin, kastikkeisiin.
Jauhettu sydän on yksinään kuivaa, mutta jauhettuun sianlihaan tai tavalliseen jauhelihaan yhdistettynä sitä voi käyttää kuten jauhelihaa yleensäkin.
Kieli
Tiivissyinen ja kiinteä kieli vaatii pitkän kypsennysajan. Korkeaselkäinen, n. 1 1/2 kg painava raavaankieli kypsyy keittäen 2 - 3 tunnissa. Edellistä pienempää, n. 800 g painavaa vasikankieltä saa keittää miltei yhtä kauan. Sian 300 - 500 g painava ja harvemmin saatavat pienempikokoiset lampaan- ja poronkielet kypsyvät n. 1 - 1 1/2 tunnissa. Kieliä on myynnissä paitsi tuoreena myös suolattuna ja savustettuna.
Harjaa kieli ennen ruoanvalmistusta juoksevan veden alla puhtaaksi. Kypsennä kokonaisena keittäen. Poista nahka ainakin raavaan ja vasikankielestä nylkemällä välittömästi keittämisen jälkeen. Kuumasta kielestä ohutkin nahka irtoaa helpoimmin.
Kauan kypsyviä kieliä kannattaa kerralla keittää useampia. Pakasteeseen pannuista, valmiiksi keitetyistä kielistä saa nopeasti lämpimiä ruokia kuorruttaen ja kielet voi tarjota yhtä hyvin kylminäkin. Leikkeleenä kieli on erinomaista ja kielisuikaleita ja -kuutioita voi sekoittaa paitsi salaatteihin myös moniin lämpimiin ruokiin, piirakoiden täytteisin jne. Lähde: www.keittotaito.com
Hyviä herkuttelu hetkiä kaikille!
Ja jos joku miettii, että onkohan niissä mitään terveellistä, niin tässäpä faktatietoa sydämen ja kielen terveellisistä ominaisuuksista:
Sisäelimiä ovat ne eläinten sisälmykset, joita me syömme, esim. maksa ja munuaiset. Kaikki sisäelimet ovat ravitsevia ja huolellisen käsittelyn ja valmistuksen jälkeen yhtä herkullisia kuin konsanaan lihat.
Maksasta, munuaisesta ja sydämestä saa energiaa suunnilleen saman verran kuin naudanpaistista. Kateenkorva ja kieli ovat rasvaisempina myös energiapitoisempia. Vähärasvainen veri on energia.arvoltaan alhaisin.
Vitamiini- ja kivennäisaineannillaan sisäelimet ohittavat lihan selvästi. Maksa esim. on A-vitamiinin lähteessä ruoka-aineiden ykkönen ja veri on puolestaan raudan lähteenä vertaansa vailla. Sisäelimissäkin rautaa on runsaasti ja raudan imeytymistä edistävä C-vitamiinia on maksassa, munuaisessa ja kateenkorvassa itsessään saman verran kuin marjoissa ja hedelmissä. B-ryhmän vitamiinien lähteenä sisäelimet ovat hyviä ja raudan lisäksi niiden muukin kivennäisainesisältö on monipuolinen. Puriiniaine- ja kolesterolipitoisuuksiensa takia sisäelimet eivät sovi kaikille. Terveen suomalaisen ruokavaliota sisäelin- ja veriruoat monipuolistavat perustellusti suunnilleen joka toinen viikko nautittuina. On silti suotavinta käyttää nuorten eläinten elimiä. Lähde: www.keittotaito.com
Ja sitten vielä valmistuksesta:
Sydän
Sydämen lihakset ovat kiinteitä ja sitkeitä. Kokoonsa ja painoonsa nähden tämä sisäelin vaatiikin kaikkein pisimmän kypsymisajan. Nuoren eläimen ( vasikka, porsas ) sydän kypsyy kokonaisena keittäen n. 1 1/2 - 2 tunnissa, mutta isompaa naudansydäntä voi joutua keittämään ainakin 3 - 4 tuntia.
Sydämessä olevat viillot ovat osoituksena lihantarkastuksesta, jossa elin on todettu terveeksi ja myyntikelpoiseksi. Oikean puoliskon sisällä voi olla hyytynyttä verta runsaastikin. Huuhdo siksi sydän huolellisesti kylmällä vedellä ja pusertele samalla veri pois. Irrota tyvipuolelta ainakin isot suonenkappaleet ja poista myös enin rasva. Ellet valmista sydäntä kokonaisena, leikkele lihakset melko kapeiksi suikaleiksi tai pieniksi kuutioiksi kypsymisen jouduttamiseksi. Käytä pataruokiin, höystöihin, keittoihin, muhennoksiin, kastikkeisiin.
Jauhettu sydän on yksinään kuivaa, mutta jauhettuun sianlihaan tai tavalliseen jauhelihaan yhdistettynä sitä voi käyttää kuten jauhelihaa yleensäkin.
Kieli
Tiivissyinen ja kiinteä kieli vaatii pitkän kypsennysajan. Korkeaselkäinen, n. 1 1/2 kg painava raavaankieli kypsyy keittäen 2 - 3 tunnissa. Edellistä pienempää, n. 800 g painavaa vasikankieltä saa keittää miltei yhtä kauan. Sian 300 - 500 g painava ja harvemmin saatavat pienempikokoiset lampaan- ja poronkielet kypsyvät n. 1 - 1 1/2 tunnissa. Kieliä on myynnissä paitsi tuoreena myös suolattuna ja savustettuna.
Harjaa kieli ennen ruoanvalmistusta juoksevan veden alla puhtaaksi. Kypsennä kokonaisena keittäen. Poista nahka ainakin raavaan ja vasikankielestä nylkemällä välittömästi keittämisen jälkeen. Kuumasta kielestä ohutkin nahka irtoaa helpoimmin.
Kauan kypsyviä kieliä kannattaa kerralla keittää useampia. Pakasteeseen pannuista, valmiiksi keitetyistä kielistä saa nopeasti lämpimiä ruokia kuorruttaen ja kielet voi tarjota yhtä hyvin kylminäkin. Leikkeleenä kieli on erinomaista ja kielisuikaleita ja -kuutioita voi sekoittaa paitsi salaatteihin myös moniin lämpimiin ruokiin, piirakoiden täytteisin jne. Lähde: www.keittotaito.com
Hyviä herkuttelu hetkiä kaikille!
keskiviikko 5. lokakuuta 2011
Sidotaan kiinni!
Lueskelin juttua psykiatrisen potilaan sitomisesta ja sen etiikasta. Yksi lause pomppasi silmiini: Miten potilas voidaan sitoa sänkyyn loukkaamatta hänen henkilökohtaista vapautta ja koskemattomuuttaan? Kas tässäpä mielenkiintoinen eettiinen pulma.
Jäin lausetta miettimään ja mieleeni tuli eräs koulutus. Siinä harjoittelimme erilaisia tapoja hallita psyykkisesti sairasta asiakasta. Sitominen oli yksi tekniikka jonka kävimme läpi, äärimmäisenä vaihtoehtona. Vapaaehtoista asiakkaan rooliin pyydettäessä mm. minä olin vapaaehtoinen. Ja hyvä että olinkin. Oli erittäin valaiseva kokemus olla sidottuna käsistä, jaloista ja vatsanympäriltä sänkyyn. Toisaalta olo oli turvallinen, ei tehnyt mieli riehua. Toisaalta taas epämukava, ahdistava. Itse ei voinut tehdä mitään. Oli toisten armoilla. Sängyn ympärillä kurssilaiset katselivat ja kouluttaja selosti tekniikkaa.
Voi kun muistaisi aina töissäkin oman kokemuksensa. Toki sitominen ei ole arkipäivää, se on viimeinen keino, ja monet asiakkaistakin ymmärtävät sen, ja tilanne laukeaa ennen alkua. Joskus taas ei.
Suosittelen kyllä kaikille vapaaehtoiseksi alkamista erilaisissa koulutuksissa. Se voi olla varsin valaisevaa.
Jäin lausetta miettimään ja mieleeni tuli eräs koulutus. Siinä harjoittelimme erilaisia tapoja hallita psyykkisesti sairasta asiakasta. Sitominen oli yksi tekniikka jonka kävimme läpi, äärimmäisenä vaihtoehtona. Vapaaehtoista asiakkaan rooliin pyydettäessä mm. minä olin vapaaehtoinen. Ja hyvä että olinkin. Oli erittäin valaiseva kokemus olla sidottuna käsistä, jaloista ja vatsanympäriltä sänkyyn. Toisaalta olo oli turvallinen, ei tehnyt mieli riehua. Toisaalta taas epämukava, ahdistava. Itse ei voinut tehdä mitään. Oli toisten armoilla. Sängyn ympärillä kurssilaiset katselivat ja kouluttaja selosti tekniikkaa.
Voi kun muistaisi aina töissäkin oman kokemuksensa. Toki sitominen ei ole arkipäivää, se on viimeinen keino, ja monet asiakkaistakin ymmärtävät sen, ja tilanne laukeaa ennen alkua. Joskus taas ei.
Suosittelen kyllä kaikille vapaaehtoiseksi alkamista erilaisissa koulutuksissa. Se voi olla varsin valaisevaa.
lauantai 1. lokakuuta 2011
Ajateltiin voittaa 10 milj. tänään lotossa
Yllättäen tänään töissä kahvipöytä keskustelussa oli kuumana puheenaiheena: mitä tekisit jos voittaisit 10 milj. lotossa?
Aika maanläheisiä ajatuksia meillä oli. Monet meistä maksaisivat asuntovelan pois, tekisimme keittiö remonttia ja vaihtaisimme auton. Matkustelu ja sapattivapaa kävi myös monen mielessä. Läheisiämmekään emme unohtaneet, vaan lapset ja sisarukset saisivat oman osansa potista. Mietimme myös potin kokoa. Olimme aika vaatimattomia ja tyytyisimme sataantuhanteenkin. Sillä saisi jo velat maksettua :)
Se mikä minua keskustelussamme oikeastaan yllätti oli, ettei monikaan meistä ollut valmis jättämään töitä ihan kokonaan. Vähän sapattivapaata ja sitten 50-75% työaika. Työ olisi harrastus. Kyllähän se niin taitaa sittenkin olla että töissä on mukavaa ja työ on tärkeä osa elämää, vaikka aamuvuoroon herääminen välillä tympiikin. ;)
Vaan kohtahan se nähdään kuka on tai ketkä ovat, vai onko kukaan, lottomiljonääri. Jännittää!
Aika maanläheisiä ajatuksia meillä oli. Monet meistä maksaisivat asuntovelan pois, tekisimme keittiö remonttia ja vaihtaisimme auton. Matkustelu ja sapattivapaa kävi myös monen mielessä. Läheisiämmekään emme unohtaneet, vaan lapset ja sisarukset saisivat oman osansa potista. Mietimme myös potin kokoa. Olimme aika vaatimattomia ja tyytyisimme sataantuhanteenkin. Sillä saisi jo velat maksettua :)
Se mikä minua keskustelussamme oikeastaan yllätti oli, ettei monikaan meistä ollut valmis jättämään töitä ihan kokonaan. Vähän sapattivapaata ja sitten 50-75% työaika. Työ olisi harrastus. Kyllähän se niin taitaa sittenkin olla että töissä on mukavaa ja työ on tärkeä osa elämää, vaikka aamuvuoroon herääminen välillä tympiikin. ;)
Vaan kohtahan se nähdään kuka on tai ketkä ovat, vai onko kukaan, lottomiljonääri. Jännittää!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)