Aivojumpan vastaukset

1. Kaikkien ruokien isä
    www.empowher.com/media/reference/alfalfa

2. 56
    http://fi.wikipedia.org/wiki/J%C3%A4germeister

3. Hasselpähkinä
    http://www.metsavastaa.net/pahkinpensas

4. 4-6v
    http://fi.wikipedia.org/wiki/Ginseng

Aivojumppaa

Virkistetäänpä aivoja joulunpyhien jälkeen muutamalla kysymyksellä. Vastaukset saatte seuraavalla kerralla, jotta aivot saavat oikeasti työskennellä ;) (tai sitten kvg).

1. Mitä tarkoittaa Arabian kielinen sana al-fac-facah?

2. Montako yrttiä on jägermeister juomassa?

3. Millä nimellä pähkinäpensaan hedelmiä yleisimmin kutsutaan?

4. Minkä ikäisenä ginsengjuuret kerätään?

Kirje joulupukille

Rakas joulupukki

Toivoisin rauhallista ja mukavaa joulua kaikille.
Toivoisin, että pullojen korkit ja pilleri purkkien kannet pysyisivät kiinni.
Toivoisin nyrkkien pysyvän taskuissa, veitsien ja puukkojen laatikoissaan.
Toivoisin pyssyjen olevan kaapeissaan ja asekaappien avainten hukassa.
Toivoisin vanhojen kaunojen unohtuvan.
Toivoisin lasten saavan viettää turvallisen joulun perheidensä parissa.
Toivoisin ettei kenenkään tarvitsisi olla yksin.


T: Sairaanhoitaja

HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE!

Uskon asia (ko?)

" Länsimaisen ihmisen elämää leimaa uskon puute kaikkeen, myös rationaaliseen lääkintään ja sitä harjoittaviin parantajiin. Lääkkeiden todennetuista tehoista huolimatta monesti on mahdotonta tietää, mikä potilaan terveydentilaa on lopulta kohentanut. Kuinka voimme koskaan kipulääkkeen otettuamme olla varmoja, hävisikö kipu lääkkeellä vai uskollamme lääkkeen tehoon? Jokaisessa parantamistapahtumassa mieli on mukana myönteisellä tai kielteisellä tavalla."

Lähde: S.Piippo 2003, Luonnon lääkeyrtit 1

Toimiiko vatsa?

Olen taas lueskellut historiaa, tällä kertaa kirjasta Luonnon lääkeyrtit 1, kirjoittaja S.Piippo 2003. Kirjahan painottui yrtteihin ja yrttilääkintään, mutta alussa oli ihan yleisestikin lääketieteen historiaa, mikä tosiaan on ihan mielenkiintoista.

Yhteistä tähän päivään on vatsantoimitus. Mesopotamiassa, Intiassa, Kiinassa, Egyptissä, Kreikassa ja Roomassa on jo ammoisina aikoina hoidettu erilaisia sairauksia peräruiskein ja vatsaa pehmittävin yrtein. Silloinen ajattelu oli saada paha pois ruumiista.

Vielä nykyäänkin vatsan toiminta ja/tai toimimattomuus on erittäin tärkeässä roolissa ja vatsantoimitusta käytetään.

Yhteiskunta on onnistunut-ainakin kerran

Lueskelin päihdehoitotyön kirjaa ja siinä oli Airi Partasen kirjoitus elämänhallinnasta. Siinä käsiteltiin mm. terveyskasvatusta. Se kohta menee näin:

"Terveyskasvatuksen tavoitteena on ihmisen suostutteleminen muuttamaan käyttäytymistään tai tapojaan terveellisemmiksi. Siinä vedotaan tiettyjen tapojen, kuten alkoholin, huumeiden tai muiden päihteiden käytön tai tupakoinnin epäterveellisyyteen. Ihmisellä on kuitenkin omat käsityksensä asioiden terveellisyydestä tai epäterveellisyydestä. Vaikka lääketieteellisen tutkimuksen mukaan tiettyjen elintapojen on todettu uhkaavan ihmisen terveyttä, hyvinvointia tai toimintakykyä, terveyskasvatuksen pyrkimykset eivät välttämättä muuta ihmisen terveyskäyttäytymistä, jolla tarkoitetaan ihmisen tietoista toimintaa oman tai läheistensä terveyden hyväksi."

Tuota äskeistä kohtaa lukiessani muistui elävästi mieleeni peruskoulu  ja se kuinka istuin luokkatovereideni kanssa auditoriossa. Siellä meille esitelmöitiin mm. tupakoinnin vaaroista. Esittelijöillä oli mukanaan purkkeja, joissa oli elimiä. Tupakointiin liittyen heillä oli terveet, vaaleat, keuhkot ja tupakoitsijan, mustat, keuhkot. Silloin ajattelin, etten halua kantaa sisälläni mustia keuhkoja.

Minulle annettu terveyskasvatus, noinkin realistisessa muodossa, on tepsinyt. En ole polttanut, enkä polta!

Lähde: Päihdehoitotyö 2000; Toim, Maria Inkinen, Airi Partanen, Tiina Sutinen.

On hyvä tietää mitä juo

Pikkujoulukausi on parhaimmillaan. Kahvin ja kotikaljan lisäksi kurkuistamme menee alas myös erilaisia alkoholia sisältäviä juomia. Tässä vähän tietoa muutamista tuotteista (tietoja voi käyttää vaikka erilaisiin visailuihin pikkujouluissa):

"Liköörejä saadaan, kun valmiiseen yrteillä maustettuun viiniin sekoitetaan vahvaa sokerilientä. Marjalikööreihin marjat voidaan käyttää sellaisinaan. Jos yrttilikööristä jätetään sokeri pois, puhutaan yrttisnapsista. Lääkeviinoiksi sanotaan valmisteita, joissa haihtuva aine on liuotettu alkoholiin tai alkoholiin ja veteen. Tunnettuja ovat muun muassa anissnapsi, anislikööri, hiirenkorvaviina, kanervaviina, kanervasnapsi, katajanmarjaviina, koiruohoviina, kuismaviina, mesiangervolikööri, minttulikööri, mustaherukkasnapsi, mustaherukkalikööri, timjamilikööri, valkosipuliviina, voikukkasnapsi, mäntyviina, pihlajasnapsi, suomyrttiviina ja tillisnapsi. Yleisesti myytäviä ja tunnettuja ovat Jägermeister, joka sisältää 56 eri yrttiä, luostareista alkunsa saaneet Chartreuse ja Bénédictine, anisviinat ouzo, raki, anisette ja pastis, katajanmarjoista tehdyt gin ja genever, kuminasta tehty akvaviitti sekä koiruohosta ja väinönputkesta valmistettu vermiitti."
S.Piippo; Luonnon lääkeyrtit 1, 2003.

Hyviä pikkujouluja kaikille!

Herätellään hoitajaa

Opiskelijat ovat näitä herättelijöitä.

Välillä tulee käytyä erittäin hienoja keskusteluja opiskelijoiden kanssa, sellaisia keskusteluja, jotka saavat pohtimaan omaa käyttäytymistään ja suhtautumistaan asiakkaisiinsa. Opiskelijoidenohjauksessa tämä on yksi niistä hetkistä, opiskelijan taitojen karttumisen lisäksi, jolloin nautin ohjauksesta erityisen paljon.

Opiskelijat tehkää jatkossakin hienoja kysymyksiä ja kyseenalaistakaa tapoja toimia :)

Huoleni nuorista kasvaa

Jonkin verran nuorten kanssa touhuavana olen tehnyt saman havainnon kuin Mannerheimin lastensuojeluliitto (MLL). Ihastus- ja seurustelupulmat sekä suhteet vanhempiin ovat saaneet rinnalleen mielenterveysongelmat. Osalla nuorista on todella synkkiä ajatuksia.

Toimittaja Emmi Oksasen tekemä pro-gradu tutkimus Helsinsingin yliopistoon tukee MLL:n kantaa. Oksanen tutki suosikkiin 1997-1998 ja 2007-2008 lähetettyjä kirjeitä. 1990-luvulla suurimmat ongelmat olivat rakkaus, seksuaalisuus ja riidat vanhempien kanssa. 2000-luvulla yleisimmät ongelmat olivat pelko, ahdistus, uupumus, itsetuhoisuus, itseinho, yksinäisyys ja ulkopuolisuus.

Minusta nuo edellämainitut asiat ovat liian suuria huolia nuorelle, jolla pitäisi vielä olla elämä avoimena edessä. Mutta mikä tähän on syynä? MLL:n  suunnittelija Anna Puusniekan mielestä Suomessa pitää itsenäistyä liian varhain, pärjätä yksin. Oksanen on huomannut että, nykyään vanhempien huolenpito on heikentynyt ja se voi olla mallina nuorille. Jotkut tutkijat ovat esittäneet että, tähän on vaikuttanut myös big brother- ja tosi-tv maailma, jossa pudotetaan pelistä pois.

Kyllä nykymaailma on raadollista. Pärjäämisen ja hyväksyttynä olemisen tarve on kova. Tuntuu että, aikuisillakin on tervejärki sumentunut ja yhteiskunnan vaatimukset ovat päällimmäisiä tavoitteita. Olen huolissani nykysuuntauksesta. Työssäni näen vanhempia, joilla on päihde- ja mielenterveysongelmia, useampia lapsia, joko kotona tai huostaanotettuina. Tällaisten asiakkaiden kohdalla surettaa koko perheen puolesta ja erityisesti lasten. Jos tämä kehitys, joka nyt on jo nähtävissä, jatkuu tulee minunkin asiakaskuntani nuorenemaan.

Toisaalta liiallinen huolenpitokin voi olla vaarallista. YLE Teema:lta tuli tiede dokumentti: hypervanhemmat. Dokumentissa kerrottiin toisesta ääripäästä. Yhteistä on pärjäämisen ja hyväksynnän tarve. Ohjelmassa tarkasteltiin Amerikkalaisia nuoria ja heidän vanhempiaan, jotka huolehtivat liikaa. Vanhempien piti tietää jokainen askel, kenen kanssa lapsi liikkuu, kuinka raha-asiat ovat, mitä sähköpostia hän saa jne. Tämä  ei rajoittunut vain lapsuuteen, vaan tätä jatkui yliopistossa ja vielä työelämässäkin. Jos lapsi ei pärjännyt pomon kanssa, vanhemmat soittivat ja esittivät vaatimuksia. Lapset oli opetettu haluamaan aina parasta. Heihin oli iskostettu ajatus että, he pystyvät mihin vain. Vanhempien odotukset olivat kovat. Näillä nuorilla ongelmina olivat mm. stressi, väsymys, masennus ja aiheuttaja tunne ettei vanhemmille haluta tuottaa pettymystä.

Ei ole hyvin asiat Amerikassakaan. Tämä ilmiö on varmaan tulossa meillekin. Ilmiöthän liikkuvat aaltoina ja monet ilmiöt juontavat juurensa Amerikkaan.

Vähäisestä huolenpidosta ylihuolehtimiseen. Mitäpä jos jäätäisiin välille?

Suomessa on muuten nuoria, 16-24 vuotiaita, 595 652 hlö. Tämän kertoo tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet.

Oksasen tutkimus löytyy:
Emmi Oksanen: Kasvaneen yksinäisyyden tarinavirta. Nuorten sosiaalinen luottamus ja integraatio suosikin jammu- ja kimppa-palstojen kirjeissä vuosina 1997-1998 ja 2007-2008. Helsingin yliopisto 2010.

Työhyvinvointi tarttuu

Kyseisellä otsikolla oli juttu uusimmassa yhteishyvässä nro 11/11. Juttu oli minusta hyvä ja sopii alalle kuin alalle. Tässäpä ajattelemisen aihetta meille kaikille. Jutun on kirjoittanut Tiia Lappalainen.

"TYÖHYVINVOINTI TARTTUU 
Työhyvinvointi lähtee johtajista, mutta jokainen voi vaikuttaa ilmapiiriin itsekin. Kielteinen puhe tarttuu helposti yhteisössä.

Työhyvinvointi tarkoittaa, että saa tehdä mielekästä ja sujuvaa työtä turvallisessa, terveyttä edistävässä sekä työuraa tukevassa työympäristössä ja -yhteisössä, Työterveyslaitos määrittelee.
 Hyvinvoinnin vastakohta on työpahoinvointi, joka käsitetään usein työuupumuksen ja sairauspoissaolojen kautta. Sairauspoissaolot eivät kuitenkaan kerro kaikkea. Ihminen saattaa voida työssään huonosti, vaikkei tarvitsisikaan sairauslomaa. Eikä hyvinvointi ole aina johtajista kiinni. Oma panos on oleellinen." Keskustelumme työhyvinvoinnista on liian mustavalkoista", toteaa Työterveyslaitoksen tutkija ja Työn imu-kirjan kirjoittaja Jari Hakanen. Värittömän siitä tekaa työpahoinvoinnin painottaminen, liiallinen vastakkainasettelu sekä negatiivisen puheen perinne ja sen sallittavuus. "Sen sijaan, että toivotettaisiin kollegalle hyvää huomenta, kysytään ensimmäiseksi, onko ollut kiire", Hakanen sanoo. Hyviä asioita nostetaan esille vain harvoin, ja kielteinen puhe tarttuu helposti yhteisössä kuin yhteisössä sen jäseniin. Samoin tarttuu myönteinenkin puhe, joten omaa asennetta kannattaa miettiä. Välillä on katsottava peiliin: mitä minä voisin tehdä sen eteen , että työyhteisöni olisi innostava, inspiroiva ja hyvinvoiva? Hyvä olo tarttuu ja leviää työpaikan ulkopuolellekin. Hakasen mukaan työhyvinvointi riippuu pitkälti siitä, missä asennossa antamisen ja saamisen vaakakuppi on. Työhön saa panostaa paljonkin, kunhan panostus on tasapainossa sen kanssa, mitä työntekijä kokee saavansa työstään. Silloin hän voi todennäköisesti hyvin. Mikäli työntekijä kokee, että häntä arvostetaan työpaikalla, uupuminen on Hakasen mukaan epätodennäköistä. Jos työntekijä sen sijaan kuormittuu liikaa ja kokee, ettei hänen panostaan arvosteta eikä työ anna hänelle yhtäpaljon kuin ottaa, hän saattaa kyynistyä. Sen myötä työntekijä tekee vain vaaditun minimin, ei yhtään enempää. Liian vähäiset työtehtävätkin saattavat aiheuttaa pahoinvointia työyhteisössä. Jos työ ei motivoi eikä tarjoa tarpeeksi haasteita, työnantaja saattaa menettää alun perin hyvinkin sitoutuneen ja hyvän työntekijän.

Johto on avainasemassa
Hakanen on erikoistunut nimenomaan työhyvinvoinnin, työuupumuksen ja työn imun tutkimukseen. Jälkimmäinen tarkoittaa työhön liittyvää innostumista ja iloa. Sen perusedellytyksiä ovat muun muassa muiden huomioiminen ja arvostaminen, mahdollisuus hyödyntää omia taitojaan, avoin keskustelukulttuuri sekä omasta palautumisesta huolehtiminen. Hyvinvoinnin puitteet luodaan kuitenkin johdossa. Johtaja ja esimiehet viestittävät omalla toiminnallaan, mikä on työyhteisössä sallittua ja mikä ei.  Hakanen ihmettelee, kuinka moni yritys on valmis uhraamaan resurssejaan esimerkiksi ummistamalla silmänsä kiusaamiselta. Työterveyslaitoksen mukaan työhyvinvointiin panostamisesta saatu hyöty on tutkimusten mukaan keskimäärin kuusinkertainen panostuksiin nähden. Yksi työhyvinvointiin sijoitettu euro tuo siis kuusi euroa takaisin. Sitä kannattaa johtajankin miettiä. 

Hyvinvointia läpi uran
Iällä ei ole työhyvinvoinnin kannalta ratkaisevaa merkitystä. Tietyt elämän murrospisteet vaikuttavat kuitenkin koko elämän, myös työhön. Niistä voi saada elämäänsä ja työhönsä paljon enemmän hyvää kuin pahaa. Kaiken työpahoinvointikeskustelun lomassa on hyvä huomioida, että tutkimusten mukaan ihmiset viihtyvät ja voivat töissä hieman entistä paremmin."

Sairaanhoitajan ruokavinkki

Syksyssä parasta on ihanat kirkkaat, kuulaat syysaamut ja - päivät. Luonnosta tulee nautittua myös sienten muodossa. Parhaimpia ovat tietysti ne itsekerätyt. On myös pari muuta hieman harvinaisempaa syksyn herkkua, joista juuri tänä syksynä olen päässyt nauttimaan. Nimittäin hirvenkieli ja -sydän. Molemmat ovat keitettynä mitä parhainta herkkua.

Ja jos joku miettii, että onkohan niissä mitään terveellistä, niin tässäpä faktatietoa sydämen ja kielen terveellisistä ominaisuuksista:


Sisäelimiä ovat ne eläinten sisälmykset, joita me syömme, esim. maksa ja munuaiset. Kaikki sisäelimet ovat ravitsevia ja huolellisen käsittelyn ja valmistuksen jälkeen yhtä herkullisia kuin konsanaan lihat. 
Maksasta, munuaisesta ja sydämestä saa energiaa suunnilleen saman verran kuin naudanpaistista. Kateenkorva ja kieli ovat rasvaisempina myös energiapitoisempia. Vähärasvainen veri on energia.arvoltaan alhaisin.
Vitamiini- ja kivennäisaineannillaan sisäelimet ohittavat lihan selvästi. Maksa esim. on A-vitamiinin lähteessä ruoka-aineiden ykkönen ja veri on puolestaan raudan lähteenä vertaansa vailla. Sisäelimissäkin rautaa on runsaasti ja raudan imeytymistä edistävä C-vitamiinia on maksassa, munuaisessa ja kateenkorvassa itsessään saman verran kuin marjoissa ja hedelmissä. B-ryhmän vitamiinien lähteenä sisäelimet ovat hyviä ja raudan lisäksi niiden muukin kivennäisainesisältö on monipuolinen. Puriiniaine- ja kolesterolipitoisuuksiensa takia sisäelimet eivät sovi kaikille. Terveen suomalaisen ruokavaliota sisäelin- ja veriruoat monipuolistavat perustellusti suunnilleen joka toinen viikko nautittuina. On silti suotavinta käyttää nuorten eläinten elimiä.  Lähde: www.keittotaito.com

Ja sitten vielä valmistuksesta:

Sydän
Sydämen lihakset ovat kiinteitä ja sitkeitä. Kokoonsa ja painoonsa nähden tämä sisäelin vaatiikin kaikkein pisimmän kypsymisajan. Nuoren eläimen ( vasikka, porsas ) sydän kypsyy kokonaisena keittäen n. 1 1/2 - 2 tunnissa, mutta isompaa naudansydäntä voi joutua keittämään ainakin 3 - 4 tuntia.
Sydämessä olevat viillot ovat osoituksena lihantarkastuksesta, jossa elin on todettu terveeksi ja myyntikelpoiseksi. Oikean puoliskon sisällä voi olla hyytynyttä verta runsaastikin. Huuhdo siksi sydän huolellisesti kylmällä vedellä ja pusertele samalla veri pois. Irrota tyvipuolelta ainakin isot suonenkappaleet ja poista myös enin rasva. Ellet valmista sydäntä kokonaisena, leikkele lihakset melko kapeiksi suikaleiksi tai pieniksi kuutioiksi kypsymisen jouduttamiseksi. Käytä pataruokiin, höystöihin, keittoihin, muhennoksiin, kastikkeisiin.
Jauhettu sydän on yksinään kuivaa, mutta jauhettuun sianlihaan tai tavalliseen jauhelihaan yhdistettynä sitä voi käyttää kuten jauhelihaa yleensäkin.

Kieli
Tiivissyinen ja kiinteä kieli vaatii pitkän kypsennysajan. Korkeaselkäinen, n. 1 1/2 kg painava raavaankieli kypsyy keittäen 2 - 3 tunnissa. Edellistä pienempää, n. 800 g painavaa vasikankieltä saa keittää miltei yhtä kauan. Sian 300 - 500 g painava ja harvemmin saatavat pienempikokoiset lampaan- ja poronkielet kypsyvät n. 1 - 1 1/2 tunnissa. Kieliä on myynnissä paitsi tuoreena myös suolattuna ja savustettuna.
Harjaa kieli ennen ruoanvalmistusta juoksevan veden alla puhtaaksi. Kypsennä kokonaisena keittäen. Poista nahka ainakin raavaan ja vasikankielestä nylkemällä välittömästi keittämisen jälkeen. Kuumasta kielestä ohutkin nahka irtoaa helpoimmin.
Kauan kypsyviä kieliä kannattaa kerralla keittää useampia. Pakasteeseen pannuista, valmiiksi keitetyistä kielistä saa nopeasti lämpimiä ruokia kuorruttaen ja kielet voi tarjota yhtä hyvin kylminäkin. Leikkeleenä kieli on erinomaista ja kielisuikaleita ja -kuutioita voi sekoittaa paitsi salaatteihin myös moniin lämpimiin ruokiin, piirakoiden täytteisin jne.  Lähde: www.keittotaito.com

Hyviä herkuttelu hetkiä kaikille!

Sidotaan kiinni!

Lueskelin juttua psykiatrisen potilaan sitomisesta ja sen etiikasta. Yksi lause pomppasi silmiini: Miten potilas voidaan sitoa sänkyyn loukkaamatta hänen henkilökohtaista vapautta ja koskemattomuuttaan? Kas tässäpä mielenkiintoinen eettiinen pulma.

Jäin lausetta miettimään ja mieleeni tuli eräs koulutus. Siinä harjoittelimme erilaisia tapoja hallita psyykkisesti sairasta asiakasta. Sitominen oli yksi tekniikka jonka kävimme läpi, äärimmäisenä vaihtoehtona. Vapaaehtoista asiakkaan rooliin pyydettäessä mm. minä olin vapaaehtoinen. Ja hyvä että olinkin. Oli erittäin valaiseva kokemus olla sidottuna käsistä, jaloista ja vatsanympäriltä sänkyyn. Toisaalta olo oli turvallinen, ei tehnyt mieli riehua. Toisaalta taas epämukava, ahdistava. Itse ei voinut tehdä mitään. Oli toisten armoilla. Sängyn ympärillä kurssilaiset katselivat ja kouluttaja selosti tekniikkaa.

Voi kun muistaisi aina töissäkin oman kokemuksensa. Toki sitominen ei ole arkipäivää, se on viimeinen keino, ja monet asiakkaistakin ymmärtävät sen, ja tilanne laukeaa ennen alkua. Joskus taas ei.

Suosittelen kyllä kaikille vapaaehtoiseksi alkamista erilaisissa koulutuksissa. Se voi olla varsin valaisevaa.

Ajateltiin voittaa 10 milj. tänään lotossa

Yllättäen tänään töissä kahvipöytä keskustelussa oli kuumana puheenaiheena: mitä tekisit jos voittaisit 10 milj. lotossa?

Aika maanläheisiä ajatuksia meillä oli. Monet meistä maksaisivat asuntovelan pois, tekisimme keittiö remonttia ja vaihtaisimme auton. Matkustelu ja sapattivapaa kävi myös monen mielessä. Läheisiämmekään emme unohtaneet, vaan lapset ja sisarukset saisivat oman osansa potista. Mietimme myös potin kokoa. Olimme aika vaatimattomia ja tyytyisimme sataantuhanteenkin. Sillä saisi jo velat maksettua :)

Se mikä minua keskustelussamme oikeastaan yllätti oli, ettei monikaan meistä ollut valmis jättämään töitä ihan kokonaan. Vähän sapattivapaata ja sitten 50-75% työaika. Työ olisi harrastus. Kyllähän se niin taitaa sittenkin olla että töissä on mukavaa ja työ on tärkeä osa elämää, vaikka aamuvuoroon herääminen välillä tympiikin. ;)

Vaan kohtahan se nähdään kuka on tai ketkä ovat, vai onko kukaan, lottomiljonääri. Jännittää!

Historian havinaa

Eräs keskustelu tässä taannoin johti ihan toisen alan historiaan. Toinen keskustelijoista tunsi historiaa, toinen ei. Jäinkin miettimään oman alani historiaa ja sitä onko historian tietämyksellä väliä? Tarviiko tietoa historiasta työskennelläkseen nykyajassa?

Luulen että, ihmiset jotka ovat yleisesti ottaen kiinnostuneita historiasta, ottavat ainakin jossain määrin selvää oman alansa menneisyydestä. Faktahan taitaa kuitenkin olla, että teemme työtä nykyajassa, nykyaikaisilla laitteilla, tiedoilla ja taidoilla. Tämä päivä on jo huomenna historiaa. Kehitys ja siinä mukana pysyminen on nykyään haastavaa. Ei ole aikaa miettiä entistä.

Mitä historiaan perehtyminen sitten antaa? Itse olen, suppeasti, tutustunut lääketieteen historiaan ja Suomalaisen sairaanhoidon historiaan. Molemmat ovat olleet kiehtovaa luettavaa. Minusta on ollut mukava lukea mistä on lähdetty. Minulle historiaan tutustumisella on ollut ammatti-identiteettiä vahvistava vaikutus. Sairaanhoitajat ovat olleet tärkeitä jo pitkään.

Punkkihysteriaa

Vietin osan kesälomastani alueella, jossa on punkkeja. Autossa, matkalla mökille, radiossa oli puhetta punkeista. Suomalaisilla on punkkihysteria. Erilaiset karkoitteet olivat apteekista loppuneet ja ihmiset työllistivät terveyskeskuksia ja hätäkeskusta punkkien poistoilla.

Itse olen nähnyt kaksi punkkia. Toisen jo verta imeneenä, toisen ei vielä imeneen. Uskomatonta kuinka punkki turpoaa ravittuaan itsensä. En myöskään ollut uskoa pientä mustaa liikkuvaa pistettä aluksi punkiksi. Vähäisen kokemuksen vuoksi en oikein osaa pelätä punkkia.

Toisaalta tiedotusvälineissä on ollut paljon puhetta punkkien aiheuttamista taudeista, Lymen Borrelioosista (LB) ja puutiaisaivokuumeesta (TBE). Vähäisten punkki kokemusten vuoksi olenkin sittemmin tutustunut kirjallisuuden välityksellä kyseisiin tauteihin. Kumpaakaan tautia en kenellekään soisi. Tauteihin tutustuminen on kyllä kieltämättä hieman lisännyt kunnioitustani punkkeja kohtaan. Hysteriaan en suostu vielä osallistumaan. Sienet ja marjat on saatava talteen.

Lääkevaihdokkaista

 Markkinoille tulleet halvemmat, vastaavat lääkkeet ovat hyvä juttu kuluttajan kannalta. Käytän itsekin tätä etua hyödykseni käydessäni apteekissa. Joskus taas töissä vastaavan lääkevalmisteen etsiminen vie leijonan osan työajasta.

Ensin täytyy pharmaca fennicasta selvittää vastaavan lääkevalmisteen kauppanimi (löytyy monesti useampia valmisteita). Sen jälkeen täytyy selvittää millä nimellä se löytyy oman osaston lääkekaapista. Ja monesti asiakkaiden lääkelistassa on useampi selvitettävä lääke. Jokainen lääke täytyy tietenkin tarkistaa erikseen. Joskus käy myös niin, ettei haluttua lääkettä olekaan oman osaston kaapissa ja lääke täytyy tilata ja hakea sairaalan apteekista.

No työ tekijäänsä kiittää ja lopussa kiitos seisoo. Asiakas saa oikeat lääkkeet ja hoito jatkuu keskeytyksettä.

Tulipalo sairaalassa

Yksi kamalimmista asioista, joita sairaalassa voi ikinä tapahtua on tulipalo. Olen usein miettinyt mielessäni sitä tilannetta ja aina se on yhtä kaaottista. Asiakkaiden evakuointi, palokellojen kilinä, hoitajia, lääkäreitä, palomiehiä juoksemassa sinne ja tänne.... Toivon tietysti ettei sellaista tapahdu omalle kohdalle, eikä kenellekään muulle.

Nythän se kuitenkin tapahtui. Turun TYKS:ssä oli tulipalo. Onneksi kuitenkin henkilövahingoilta säästyttiin, vaikkakin henkinen järkytys on varmasti kova kaikilla TYKS:n työntekijöillä, asiakkailla ja asiakkaiden omaisilla. Ylen sivuilta sai sellaisen käsityksen, että ennalta suunnitellut, pelastautumissuunnitelmat evakuoinnin yms. suhteen toimivat hyvin. Se on erittäin hyvä. Niitähän ei voi koskaan suunnitella ja harjoitella turhaan. Paloja sattuu harvoin, mutta sitten kun.....  Palon aiheuttamat materiaalivahingot ovat myös mittavat, mutta se on onneksi vain materiaa. Sen voi korvata, ihmishenkeä ei.

Toivon erittäin paljon jaksamista koko TYKS:n henkilökunnalle!

Miten puhuisin?

Välillä saa sairaanhoitajana harjoittaa melkoista sopeutumista, jo puhetyylissä.

Asiakkaanani oli täysi-ikäinen, aikuinen ihminen. Sairaus oli vienyt häneltä liikunta- ja puhekyvyn. Kauhukseni huomasin puhuvani hänelle, kuin pienelle lapselle. Pysähdyin paikalleni järkyttyneenä, huomatessani tämän. Eihän tällaisella asiakkaalla ole taantumusta tapahtunut. Hän on juuri sen ikäinen kuin on.

Toisaalta puhuminen on hieman haastavaa silloinkin, kun keholtaan aikuinen on jäänyt henkiseltä kehitykseltään lapsen tasolle. Pitää hieman miettiä miten puhut asiakkaalle, joka käyttäytyy kuin 5v, mutta jolla kasvaa parta.

Vinkki: kuinka kertoa lapselle vakavasta psyykkisestä sairaudesta

Norjan tapahtumat ovat olleet kesällä kovasti uutisissa ja esiin on kaivettu myös Suomen koulusurmat ja myyrmannin tapaus. Norjassa tapahtunut on kauheaa ja sitä on vaikea käsittää aikuisenkin, saati sitten lapsen.

Norjan tapahtumien uutisoinnin yhteydessä huomioni kiinnittyi erään psykologin (nimeä en valitettavasti muista) kommenttiin, kuinka lapselle voisi kertoa tällaisesta tapahtumasta. Miksi joku tappaa noin monta, itselle tuntematonta, ihmistä? Tämä psykologi kehoitti kertomaan lapselle niin, että kyseessä on mieleltään sairas ihminen. Ihmisen mieli voi sairastua samoin kuin vaikka käsi, tai jalka, tai maha.

Minusta tuo oli hieno vertaus psyykkisesti sairaasta ihmisestä. 

Olen hoitaja, en lääkäri

Sairaanhoitajan ammatissa on varjopuolena melkeinpä pakollinen sairauksien ja vaivojen kuunteleminen. Luulen ajoittain monen sairaanhoitajan törmäävän tahän ja varsinkin vapaa-ajallaan.

Alkuun, ollessani vasta valmistunut hoitaja, oli hienoa, jopa mieltäylentävää, kuunnella toisten vaivoja. Hyvin pian tähän kuitenkin kyllästyi. Kukapa sitä vapaa-ajallaan haluaa sairauskertomuksia kuunnella.

Olen huomannut keskustelun loppuvan lyhyeen, kuunneltuani ensin kohteliaasti säryt, vaivat yms., antaessani lopussa kommentin: Minä olen onneksi sairaanhoitaja, en lääkäri. Lääkäri hoitaa tutkimisen ja toteaa vaivan. Suosittelen kääntymistä lääkärin puoleen.

Huoletonta elämää

Mietiskelin tässä eräänä päivänä tätä yhteiskuntaa, jossa elämme. Kuinka hyvin meillä moni asia onkaan. Terveydenhuolto on kehittynyt huimasti ja kehittyy edelleen. Nyt pystymme lääkkein ja erilaisin toimenpitein (esim. tekonivelet, keinomunuaishoito) pidentämään ihmisen elämää ja parantamaan elämänlaatua.

Kääntöpuolena kaikelle hyvälle näkisin huolettomuuden. Elämmekö huolettomasti päivän kerrallaan, luottaen siihen että terveysongelmista pääsee pillerillä eroon tai ainakin sairaus pysyy huomaamattomana? Tulemmeko ollenkaan ajatelleeksi esim. verenpainetaudin tai diabeteksen mahdollisia haittoja muihin elimiin?

Onko meidän asiat jo liian hyvin?



Faktaa: " Sydän- ja aivoinfarktit sekä lonkkamurtumat vievät hengen aiempaa harvemmalta. Vuonna 1997-2007 Suomessa pystyttiin hoidon paranemisen ansiosta välttämään n. 5600 kuolemaa. Vertailuvuosien aikana sydäninfarkti potilaiden laskennallinen elinajanodote lisääntyi keskimäärin vajaalla vuodella. Aivoinfarkti- ja lonkkamurtumapotilaiden odotettu elinikä pidentyi noin puolella vuodella.
THL:n tutkimusprofessorin Unto Häkkisen mukaan yksi syy kuolemien vähentymiseen saattaa olla lääkityksen paraneminen. Myös hoitoketjujen toimivuudella ja hoidon aloittamisen nopeudella on suuri merkitys."
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)

Suomi on hyvä kieli puhua

Tutustuin kulttuuriin vierailemalla Parikkalan kirjavalan kylässä Valolla ky:ssä. Valolla ky:ssä oli valokuvaaja Huang Yiming valokuvanäyttely. Valokuvanäyttelyn nimi oli Hainan comfort women/ Lohtunaisia. Suosittelen näyttelyä kaikille. Kuvat olivat hyviä ja tarina niiden ympärillä koskettava. Pisti miettimään naisten asemaa. Näyttely on auki 28.8.2011 asti pe-su klo 11-16.

Näyttelyn on Parikkalaan tuonut valokuvaaja Kirmo Wilén. Hänen kanssaan juttelimme pitkän tovin. Hän on kiertänyt paljon maailmaa ja ollut itsekin kuvaamassa tuolla Hainanin saarella.  Hänen kanssaan käydystä keskustelusta haluaisin tuoda esille pari seikkaa, jotka voisi myös hyödyntää hoitotyötä tehdessä, ihan omaa ajatteluaan muuttamalla.

Hän oli tullut siihen tulokseen kierreltyään maailmaa, että ihmiset ovat ihmisiä oltiinpa missä tahansa.
Hän oli myös sitä mieltä, että Suomi on hyvä kieli puhua. Hänelle on sattunut niin, että kuvaaja on selittänyt kuvattavalle Suomeksi ja kuvattava kuvaajalle Kiinaksi. Jossain vaiheessa keskustelijat ovat huomanneet, etteivät ymmärrä sanaakaan toisistaan. Tilanne on päättynyt remakkaan nauruun. Wilén sanoikin että kannattaa puhua omaa äidinkieltään, jos yhteistä kieltä ei ole, samoin kuin puhuisi maanmiehelleen.  Kehonkieli kertoo silloin kuuntelijalle tarvittavat vihjeet asiasta.

Nimenomaan tätä oman äidinkielen puhumista ajattelin itsekin voivani hyödyntää. Helposti tulee, esim. maahanmuuttaja taustaiselle asiakkaalle, vain hymyiltyä vaivaantuneesti yhteisen kielen puuttuessa. Kehon lähettämät viestit unohtuvat ihan tyystin. Mehän lähetämme viestejä keholla puhuessakin. Voi puhua iloisesti kehon antaessa ihan päinvastaisia merkkejä.

Luonto vastaan hoitaja

Jouduin erikoisen hyökkäyksen kohteeksi. Tätä ei ole sattunut minulle ikinä ennen, ihme kyllä.

Minua pisti ampiainen. En voinut kuvitellakaan kuinka kipeää se kävi. Pisto paikka oli ranne. Hieno patti siihen tuli ja se oli siinä muutaman päivän. Arkahan se oli useamman päivän ja se kutina. Se häiritsi minua eniten.

Piston jälkeen kirosin komeasti. Sitten rupesin miettimään, että mitähän tässä pitäisi tehdä. Tilanne oli minulle uusi, enkä keksinyt mitä tehdä. Pienen hetken kävi mielessä, että olempa minäkin sairaanhoitaja kun en osaa toimia. No, tuosta pistosta ei allergista reagtiota tullut, joten annoin asian olla. 

Tässä kamppailussa hoitaja selvisi voittajana, ampiainen ei...

Lempi lukemiseni

Muutama päivä sitten kauhistuin huomatessani odottavani sunnuntain sanomalehteä ja miksi? Sunnuntain lehdessä on kuolinilmoitukset. Ne on ihan pakko lukea.

Kauhistuksen jälkeen alkoi hymyilyttää. Aloittaessani sairaanhoitajan töitä naureskelin salaa mielessäni vanhemmille kolleegoilleni. He keskustelivat: luitko lehdestä kun se ja se oli ristillä. Sitten muistellaan asiakkaita.

Itseasiassa olen varmaan aika pian ottanut kantaa kyseiseen keskusteluun. Kyllä sitä on vanha, vaikka onkin nuori :)

Apua avuntarpeessa oleville

Paikallisessa sanomalehdessä oli pikkuruinen juttu, jossa kerrottiin patologian opiskelijoiden ahdingosta. Vainajia ei ole tarpeeksi, eikä näin voida harjoitella ruumiinavausta.

Mutta eipä hätää, tekniikka pelastaa,  käyttöön on otettu virtuaaliset ruumiinavaukset.



Asiaan liittyen faktaa tilastokeskuksen sivuilta: " Kuolemien määrä vuonna 2010 oli 50890, mikä on suurin luku seitsemääntoista vuoteen. Vuonna 2010 kuolemien määrä oli 1000 suurempi kuin vuonna 2009."

Sairaanhoitajan vapaa-aika

Tämä sairaanhoitaja tekee ensin 66h töitä viikossa, ihan vapaaehtoisesti, että saa seuraavan viikon vapaata.

Sitten sairaanhoitaja lähtee leirille koko viikoksi pyörittämään ensiapu pistettä. Asiakkaina sairaanhoitajalla on n. 170 alaikäistä henkilöä. Vähäinen vapaa-aika menee, ei suinkaan levätessä, nuorten kanssa telmiessä.

Viikon jälkeen sairaanhoitaja, kaikkensa antaneena, on valmis jälleen omaan siviilityöhönsä työpaikallaan.

Ja kaikki tämä nuorten takia, ja koska se on vaan niin KIVAA! :)

Se vain täytyy tietää

Tämä lausahdus voi olla tuttu hoitajille, jotka kiertävät eri työyksiköissä. Tämä lausahdus kuvaa hyvin niitä tapoja, joita osastoilla on. Osaston oma henkilökunta on hioutunut niin tiiviiksi ryhmäksi, ettei tietyistä tavoista, asioista ja järjestyksistä tarvi enää puhua. Kaikki rullaa sujuvasti eteenpäin.

Kiertävä sairaanhoitaja voi näyttää epävarmalta, ehkä jopa hieman tyhmältä, kun se ei tuotakaan osaa tai tiedä. Itse vierailevasta tähdestä voi tuntua hieman avuttomalta. Huumori auttaa kovasti tässäkin asiassa. Vierailevana tähtenä ei kannata huolestua murinoista, seuraava kerta on jo helpompi. Totuttautuminen, puolin ja toisin, vie aikaa. Itse kun osastoja kiertelin otin linjaukseksi kysellä miten asia on tapana tehdä.

Nyt huomaan itsestäni, yhdellä osastolla pidempään olleena, samoja oireita. On paljon pieniä asioita, joita ei hoksaa sanoa käypäläisille, ihan itsestään selvyyksiä! Niin sitä vain mukautuu opittuihin tapoihin. :)

e-resepti

Sähköisiä reseptejä otetaan hiljalleen käyttöön ympäri Suomen maan. Onhan tämä hienoa. Paperit jäävät pois ja metsiä säästyy, myös lääkäreiden työ helpottuu.

Itse olen hieman skeptinen. Lääkäreiden luona käydessämme tietomme syötetään tietojärjestelmään, jonka voi avata apteekissa henkilökuntaan kuuluva tiettyä koodia vastaan. Sieltä löytyy sitten määrätty lääke ja annostus.

Mutta entä tietoturva? Välillä tiedotusvälineissä kerrotaan kuinka joku hakkeri on sekoittanut tärkeitä tietoja tai päässyt käsiksi salaiseen aineistoon. Itse ajattelen eri tietokoneohjelmista, että kun ihminen on ne luonut voi joku toinen ihminen sinne myös murtautua. Kuinka käykään kun hakkeri murtautuu e-reseptejä hallinnoivaan ohjelmaan ja vähän sekoittelee reseptejä keskenään. 

Vuorotyön ilot ja surut

Monissa paikoissa hoitoalalla tehdään kolmivuorotyötä. Vuorosysteemistä on varmasti monenlaisia variaatioita. Itse työskentelen erittäin epäsäännöllisessä kolmivuorosysteemissä. Onneksi saamme vaikuttaa toiveilla omiin työvuoroihimme. Niiden hyvästä toteuttamisesta kuuluu kiitos osastonhoitajalle.

Vuorotyöhän on tutkitusti kuluttavaa. Erityisesti yövuorot ovat rankkoja. Ihmistä ei ole tehty valvomaan yöllä. Yövuorosta palautuminen onkin monelle hankalaa. Enpä kyllä itsekään hirvittävästi öistä nauti. Vuorotyön parasta antia mielestäni ovat arkivapaat. Silloin kerkeää hoitaa esim. virastoasiointia yms. Huonona näen taas sen, että sosiaalinen elämä kärsii. Harvoin omat vapaat kohtaavat kavereiden kanssa. Samoin säännöllinen harrastaminen on vaikeaa.

Juuri tällainen säännöllisyyden puute oli aluksi itselleni hankalaa. Minulla on harrastus, joka toteutuu kerran viikossa ja mahdollisuus sen pois jäännistä tuntui äärimmäisen pahalta. Harrastus on minulle myös iso osa sosiaalista elämää. Kävin itseni kanssa kovan keskustelun ja onnistuin priorisoimaan ajatukseni järkevästi. Työvuorotoiveet astuivat suureen arvoon tässä kohtaa. Olen käynyt myös osastonhoitajan kanssa keskustelua harrastukseni tärkeydestä mielenterveydelleni. Kun tämä asia oli saatu järjestykseen, ei epäsäännölliseen kolmivuorotyöhön sopeutuminen ollut enää hankalaa.

Ammatin vaihto edessä?

Nettisurffailua harrastaessani eksyin ilta-sanomien sivuille ja testiin tunnetko itsesi. No minähän naputtelin vaaditun määrän vastauksia ja sain tulokseksi kaitsija.Tässä vaiheessa vaikutti vielä hyvältä.

Kaitsija-ihmistyypin määritelmästä osa oli minua, osa ei. Yllättävintä oli kaitsijalle soveltuvat ammatit. Ensimmäisenä oli koneistaja, toisena pappi tai muu seurakunnantyöntekijä ja vasta kymmenes oli sairaanhoitaja!

Toivo

"Toivo on ihmisruumiin väkevä voimanlähde.
Sen vuoksi potilaan toivo on lääkärin salainen ase
ja sen vuoksi jokaiseen reseptiin sisältyy salaa myös toivo."
Norman Cousins

Elää ja kuolla

Jokaisen täytyy elää, jotta voi kuolla. Väittäisimpä kuoleman herättävän joka kerta jotain kysymyksiä. Sairaanhoitajana kohtaan väistämättä kuolemaa ja varsin monesti eettiset asiat nousevat hoitajana mieleeni. Mikä on oikein ja mikä väärin? Kuka saa päättää milloin on lähdön hetki itse kullekin? Mikä on eettisesti oikeaa? 

Tutkiskelin asiaa. Lääkäreillä ja hoitajilla on omat ettiset ohjeensa, joiden mukaan toimia.
Lääkärin ettisissä ohjeissa sanotaan mm. näin:
"Lääkäriksi ryhtynyt henkilö on ottanut hoitaakseen suuren ja vaativan tehtävän. Tästä tehtävästä hän ei voi suoriutua, ellei hänellä ole perusteellisten tietojen ohella vakavaa halua noudattaa lääkärin ammatin harjoittajan vuosituhansien ajan tunnustamia ettisiä velvoituksia. Hän saavuttaa toiminnassaan luottamusta persoonallisuutensa, tietojensa ja ammattitaitonsa perusteella. Näiden periaatteiden mukaisesti on Suomen lääkäriliiton valtuuskunta hyväksynyt lääkäreiden noudatettaviksi ammattia harjoittaessaan seuraavat ohjeet:
1. Lääkärin velvollisuutena on suojata ihmiselämää ja lievittää kärsimystä. Hänen tulee pitää päätavoitteenaan edistää terveyttä ha sen saavuttamista.
2. Lääkärin tulee palvella kanssaihmisiään lähimmäisenrakkauden mukaisesti sekä osoittaa käyttäytymisellään ja toiminnallaan olevansa tehtävän vaatiman luottamuksen arvoinen. Lääkärin ei pisä koskaan osallistua kidutukseen, kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon tai muuhun epäinhimilliseen toimintaan tai sellaisen valmisteluun.
4. Lääkäri älköön käyttäkö arvovaltaansa siten, että potilaan oikeus määrätä itsestään joutuu uhanalaiseksi. Silloinkin kun potilas ei pysty ilmaisemaan tahtoaan, on lääkärin velvollisuutena toimia potilaan parhaaksi.
Jos lääkäri joutuu tutkimus- tai hotopäätöksissään toimimaan potilaan tahdosta riippumatta, on päätösten aina perustuttava lääketieteellisiin syihin."
Lääkärin eettiset ohjeet kokonaisuudessaan: www.laakariliitto.fi

Sairaanhoitajan eettisissä ohjeissa sanotaan näin.
"1. Sairaanhoitajan tehtävä
Sairaanhoitajan tehtävä on väestön terveyden edistäminen ja ylläpitäminen, sairauksien ehkäiseminen sekä kärsimyksen lievittäminen.
2. Sairaanhoitaja ja potilas
Sairaanhoitaja on toiminnassaan ensisijaisesti vastuussa niille potilaille, jotka tarvitsevat hänen hoitoaan. Hän suojelee ihmiselämää ja edistää potilaan yksilöllistä hyvää oloa. Sairaanhoitaja kohtaa potilaan arvokkaana ihmisenä ja luo hoitokulttuurin, jossa otetaan huomioon yksilön arvot, vakaumus ja tavat.
Sairaanhoitaja kunnioittaa potilaan itsemääräämisoikeutta ja järjestää potilaalle mahdollisuuksia osallistua omaa hoitoaan koskevaan päätöksentekoon."
Sairaanhoitajan ettiset ohjeet kokonaisuudessaan: www.sairaanhoitajaliitto.fi

Ja entäpä sitten asiakas. Hänelläkin on olemassa oikeuksia vaikuttaa omaan hoitoonsa.
"Potilaan keskeisimmät oikeudet.
Oikeus hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon ja hyvään kohteluun. Hoitopäätöksiin saavat vaikuttaa pelkästään lääketieteelliset syyt.
Potilaalla on itsemääräämisoikeus.
Potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Potilaalle ei saa antaa sellaista hoitoa tai tehdä sellaisia toimenpiteitä, joista hän kieltäytyy. Jos potilas kieltäytyy jostain hoidosta, häntä on mahdollisuuksien mukaan hoidettava muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla, johon hän suostuu.
Jos potilas ja lääkäri eivät pääse yhteisymmärrykseen hoidosta, siitä päättää viimekädessä lääkäri lääketieteellisten syiden perusteella.
Potilaalla on oikeus kieltäytyä hoidosta. Hän voi kieltää hoidon tai toimenpiteen, vaikka se olisi tarpeellinen hänen terveyttään tai henkeään uhkaavan vaaran torjumiseksi. Lääkärin on selitettävä potilaalle ymmärrettävällä tavalla, mitä kieltäytyminen merkitsee. Jos potilas edelleen kieltäytyy tutkimuksesta tai hoidosta, kieltäytymisestä on tehtävä luotettavalla tavalla vahvistettu merkintä potilasasiakirjoihin."
Potilaan keskeisimmät oikeudet kokonaisuudessaan: www.valvira.fi

Asia ei siis ole ollenkaan helppo ja yksinkertainen. On monta eri näkökulmaa pohdittavana. Asiakkaiden kuolema tulee vastaisuudessakin herättämään eettisiä ajatuksia ja kysymyksiä. Jokainen asiakas on yksilö ja kuolema myöskin. Eettiset ohjeet luovat ammatillisen pohjan ymmärtää asiaa. On myös annettava suuri kiitos omalle työyhteisölle, jossa pohdimme asioita yhdessä. Se on tiimityötä parhaimmillaan! 

Duodecimin sivuilta löytyi kirja, josta voisi löytyä lisää näkökulmaa aiheeseen:
Elämän loppu vai kuoleman alku-hoitopäätökset kuoleman lähestyessä. Toim. Juha Hänninen

Kesäsijaiset tulee jälleen

Jälleen on se aika, jolloin sijaiset alkavat saapua osastoille. Sijaisten tuleminen on aina vähän jännittävää. Taitaa jännitys kyllä olla molemmin puolista. Ainakin itsellä aikoinaan jännitti. Monesti sijaiset ovat olleet harjoittelussa osastolla ennen kesätöitä, joten perusasiat ovat kunnossa. Silti kesätyöntekijät ovat kokemattomia ja vaativat meiltä muilta koko kesän kestävää perehdytystä. Onneksi sijaiset ovat niin iloisia työpaikastaan, että hymy tarttuu meihin muihinkin. Kesät voivat olla rankkoja, mutta ah niin antoisia. Puolin ja toisin annetaan ja saadaan.

Sijaisten saaminen on nykyäään melkoista kaupankäyntiä. Hyviä opiskelijoita aletaan puhua töihin jo hyvissäajoin. Myös osastonhoitajille mainostetaan sopivia opiskelijoita. Osaston hyviä puolia tuodaan esille oikein urakalla. Tietysti opiskelija viimekädessä on se, joka valinnan tekee.

Haluan toivottaa kaikille kesäsijaisille antoisaa ja työntäyteistä kesää. Tervelutoa töihin!
Onnea myös niille, jotka tänä keväänä juhlivat valmistujaisiaan. Hyvän ammatin olette valinneet. :)

Sähkökatko osaa yllättää

Meillä oli kotona sähkökatkos. Ensimmäisenä tuli mieleen mihin vien tavarat pakkasesta. Talvella on hivenen helpompaa, kun voi nostaa ruoat hankeen. No onneksi katkos oli lyhyt.

Töissä on muutamaan kertaan myös mennyt sähköt. Töissä tilanne on aina hivenen jännempi. Hoitajan sydän lyö muutamia ylimääräisiä lyöntejä. Ihmiset kamppailevat hengestään lääkkeiden ja hengityskoneiden varassa. Lääkkeissä on tarkaa tasainen annostus, joka onnistuu parhaiten ruiskupumpun avulla. Asiakkaiden tiedot ovat sähköisessä muodossa. Olemme melko kädettömiä ilman sähköä. Laitteissa on toki akut ja sairaalassa tietysti varavoimakone, joka pärähtää käyntiin lähes välittömästi.Itse kerkeän, niiden muutaman sekunnin aikana jolloin olemme ilman sähköä, ajatalla kaikki mahdolliset pahat skenaariot jo valmiiksi.

Hyvää kansainvälistä sairaanhoitaja päivää!

Tahdon toivottaa kaikille kollegoilleni ympäri Suomen, ja muualla maailmassa, oikein hyvää kansainvälistä sairaanhoitaja päivää. Olkaamme ylpeitä ammatistamme!

Vain yksi joukossa

Jokainen varmaan yleistää melkein joka päivä jotakin, ihan huomaamattaankin. Minä ainakin.

Itsestäni tuntui tässä taannoin pahalta, kun eräs asiakas laittoi pitkäaikaisen vaivansa minun syykseni sanomalla: "Te hoitajathan tämän pilasitte." Se tuntui pahalta, koska kohtasin asiakkaan silloin ensimmäistä kertaa.

Aloin miettiä yleistämistä ja teenkö itse sitä. Teenhän minä. On helppoa sanoa mistä tahansa asiasta yleistävästi, se on tuollainen, niillä nyt on tapana, nuo tuollaiset aina..... Monesti yleistyksen kohteeksi joutuvat ihmisryhmät, jotka pukeutuvat tietyllä tavalla koko porukka. Esimerkkeinä käyköön sairaanhoitajat, palomiehet, poliisit, lääkärit, pitkätukkaiset mustiin pukeutuvat nuoret, punkkarit, muslimit...... näitähän riittää. Yleistyksen aloittamiseen ei yleensä tarvita kuin ryhmästä yhden töppäys sanallisesti tai teoin. 

Ekologinen omatunto

Havahduin yhtenä työpäivänä siihen, kuinka paljon tuotin roskaa. Jokainen asia meillä töissä on yksittäispakattu ja yksittäispakatut tavarat tulevat yhdessä isossa pahvilaatikossa, parhaimmat vielä muovipussissa. Pakkausmateriaalien lisäksi tuotin vielä erikoiskäsittelyä vaativaa lääke- ja pistävääjätettä. Se on valtava määrä roskaa, jonka sairaala tuottaa päivässä, viikossa, kuukaudessa, vuodessa.

Eipä sillä, ettenkö luottaisi siihen, että työpaikkani on miettynyt jäteasiat vimpanpäälle ja etteikö systeemit toimisi. Ymmärrän myös, että monet asiat hoitajan työssä ovat steeriilejä ja sellaisia tuotteita/välineitä ei voi pakata monta samaan, vaan ne vaativat yksittäispakkauksen. Välillä vain ekologinen omatunto soimaa.

Ekologista omaatuntoa saan hiljaisemmaksi kierrättämällä kotona mahdollisimman paljon.

Hauskaa vappua

HALUAN TOIVOTTAA KAIKILLE OIKEIN MUKAVAA JA HAUSKAA VAPPUA, TÄSSÄ SUOMEN KOLEASSA KEVÄÄSSÄ!

Ja sitten se kääntöpuoli. Vappu on varmasti yksi terveydenhuollon kiireisimmistä päivistä. Otetaan vähän, ja enemmänkin, viinaa ja sitten porukalla siirtyminen kohti baaria. Mitä kaikkea voikaan sattua matkalla ja itse bilepaikassa. Tulee huonoa oloa ja itkettää. Joku kurja kanssa humalainen tönäisee ja nilkka menee poikki. Erilaiset asfaltti ihottumatkin ovat varsin todennäköisiä. Päässäkin saattaa olla vähän reikää. Vappu altistaa myös tappeluille ja mustia silmiä syntyy kuin sieniä sateellla.... Ja tässä taitaa olla vain jäävuoren huippu. Humalaisille kun tuppaa sattumaan mitä kummalisimpia asioita.

Jytky tuli

"Mikä mestariteos onkaan ihminen!
Kuinka ylevä järjeltään!
Kuinka rajaton kyvyiltään!
Kuinka ilmeikäs ja ihmeteltävä muodoiltaan ja liikkeiltään!
Toiminnassaan enkelin näköinen!
Ajatuksiltaan Jumalan kaltainen!
Maailman kaunistus!
Kaikkien elollisten alkukuva!"
W. Shakespeare, Hamlet 2.2.

Suomalaiset, olemme jälleen valinneet itsellemme 200 kaltaistamme (kts. yllä) hoitamaan asioitamme seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Neljän vuoden kulluttua voimme todeta teimmekö hyviä vai huonoja valintoja. Katselin kolmen suurimman puolueen, kokoomus, SDP ja perussuomalaiset, vaalilupauksia. Erityisesti kiinnosti tietenki terveydenhuoltoa, edes välillisesti, koskettavat lupaukset. Lupauksista muutamat pistivät itselle silmään. Oli lupausta paremmasta työelämästä ja pidemmästä työurasta. Luvattiin myös parantaa terveydenhuollon ja päivähoidon palveluja. Lupeissa olisi myös veronkorotuksia, joiden tarkoituksena on tasapainottaa valtiontalous. Terveydenhuollolle luvattiin rakenteellisia uudistuksia, joissa kustannuksia yhtenäistettäisiin. TEHY: nä toivon myös, että uusi hallitus, ja oppositio, kuuntelee TEHY: ä järjestönä ja vastaa meidän toiveisiin.

Vaalilupausten täyttymistä odotellessa voimme vielä pohtia poliittisia puheita seuraavalta kannalta.
"Politiikassahan on kyse siitä, että kaikkia ihmisiä pitäisi miellyttää samalla kertaa, joten poliittiset
tiedonannot ovat tarkoituksella epämääräisiä. Otetaan esimerkiksi sellainen lausunto kuin "Taloudellinen tilanne on selvästi parantunut, työttömyys on laskenut ja odotamme tulevaisuudessa voivamme myös laskea hieman veroja." Se ei kuitenkaan kerro tämänhetkistä taloudellista tilannetta eikä sitä, miten sitä mitataan. Hyvin suuri työttömyys saattaa olla jonkin verran laskenut tai tapa, jolla sitä mitataan, on muuttunut. Lausunto ei myöskään tarkenna minkätyyppistä verotusta aiotaan laskea, ja jos ylipäänsä aiotaan laskea, niin kuinka paljon. Jos pettymykset johtuvat liian suurista odotuksista, niin poliitikkojen ei pitäisi yllättyä aiheuttamistaan pettymyksistä."  J. O´Connor ja I. McDermott.

Pöpöjä, pöpöjä, lisää pöpöjä

Hoitaja kohtaa työssään monen monta mukavaa pöpöä. Valitettavasti osa menee hoitajien ohi moikkaamatta. Erilaisia pöpöjä on valtavasti: MRSA, VRE, ESBL, HIV, Hepatiitti, Clostridium difficile, Staphylococcus aureus, E. Coli.....

Joka pöpölle on oma tapansa suojautua. Osa joudutaan eristämään. Hulluinta on etteivät nämä pöpöt oireettomina näy mitenkään. Mutta kun tehdään löytö.... Hoitajille tämä tietää entistä tarkempaa hygieniaa, asiakkaalle taas yksityishuonetta. Joskus pöpö iskee niin rajusti, että joudutaan perustamaan oma osasto vain sitä pöpöä varten.

Välillä mietin kuka kumma on syypää siihen, että aina tulee uusi pöpö tai että osataan etsiä ja epäillä jotain tiettyä. Vastaushan on oikeastaan aika ilmeinen. Kyllähän se tämä nykymaailma on syypää. Halutaan olla terveempiä ja elää pidempään. Joudutaan etsimään pöpöjä, löytämään niitä ja kehittämään niitä vastaan lääkkeitä. Pöpöt vain ovat niin fiksuja, että nekin kehittyvät ja taas joudutaan etsimään uusi lääke.... Kierre jatkuu loputtomiin.

Ymmärrän kyllä tilanteen vakavuuden ja suojaudun parhaani mukaan. En halua levittää pöpöjä toisiin asiakkaisiin, läheisiini tai itseeni. Ihminen, jolla on huono tai heikentänyt vastustuskyky, voi jopa menehtyä. Hoitajan ei saa olla pöpö kammoinen. On luotettava 100% niihin ohjeisiin ja välineisiin, joita on ohjeistettu käyttämään. Sota pöpöjä vastaan on koko ajan käynnissä.

Osaan- en osaa- osaan

Olen osannut ns. maallikko ensiapua jo ennen sairaanhoitajakoulua. SPR:n ea kurssit oli moneen kertaan käytynä. Oli oikein osaava olo.

Opiskelun edetessä sairaalan laitteet ja lääkkeet tulivat tutuiksi. Kuinka hienolta tuntuikaan osata elvyttää niiden avulla. Hengitystä, pulssia, rytmiä pystyi koko ajan seuraamaan. Vierellä oli toisia hoitajia ja lääkäreitä. Oli oikein osaava olo.

Seuraavaksi iski pakokauhu. Mitä teen sairaalan ulkopuolella?! Ei ole laitteita, lääkkeitä eikä hoitajia saati lääkäreitä.  Ei varmasti pysty tekemään yhtään mitään! Kaikki aiemmin oppimani tuntui katoavan.

Jälleen kerran painotan ammatillista kasvua. Nyt osaan erottaa itsestäni sairaalan sisäisen hoitajan ja sairaalan ulkopuolisen siviili minän. Ne molemmat osaavat ensiavun paikasta riippumatta.

Motto

Jokaiselta varnaan löytyy jokin elämänohje, lausahdus tai ajatelma, josta pitää ja jota käyttää mottonaan. Itse viljelen: "Kaikkien kanssa ei tarvi olla kaveri, mutta toimeen on tultava ". Tämä on ainakin omalla kohdallani toiminut, niin töissä kuin vapaallakin. Ammatissani on pystyttävä tekemään työt kaikkien kanssa. Työparia ei voi valita. Mielestäni elämänohjeeni säästää minua monelta mielipahalta, auttaa ajettelemaan asiat ja ihmiset sellaisina kuin ne/he ovat. Minun ei ole pakko avata mieleni sopukoita kaikille. Kaikissa meissä on hyvät ja huonot puolensa. Minussakin.

Olen hiljattain löytänyt muutaman muunkin ajatelman, jotka sopivat omaan ajatusmaailmaani työssä ja vapaalla. Ne kuuluvat seuraavasti:

"Ajatus on kuin sinikopio. Se luo muodon kuvan, joka panee fyysisen energian liikkeelle muodon suuntaan ja johtaa lopulta muodon ilmenemiseen fyysisellä tasolla." S.Gawain

" Ei ole olemassa neuvottomia ihmisiä, ainoastaan neuvottomuuden tiloja." J. O'Connor ja I. McDermott

"Jos yksi ihminen osaa tehdä jotain, on mahdollista mallittaa hänen taitonsa ja opettaa se muille. Onnistumista voidaan monistaa." J. O'Connor ja I. McDermott

Papukaijan verenpaine

Elämäni eläimet TV: ohjelma on melko mukavaa katsottavaa. Viimeksi sitä katsoessani siinä oli papukaija, jolta mitattiin verenpaine. Papukaija nukutettiin ja siivestä höyheniä pois. Tähän kohtaan tuli mansetti. Lintua hoitanut lääkäri totesi verenpaineen mittauksen tapahtuvan samoin kuin ihmisillä. Tällä papukaijalla oli verenpainetauti ja/tai sydämenvajaatoiminta, koska kaija sai sydänlääkityksen.

Ihmisillä ja eläimillä näyttää olevan aikalailla samoja tauteja ja oireita; allergioita, sydäntauteja, diabetestä, kasvaimia, syöpiä.... Hoidotkin tuntuvat olevan samoja; tabletteja, tabletteja, tabletteja...

No kaikkihan me olemme Jumalan luomia, niin miksei sitten samat ongelmatkin.

Paljastavat sanat

Hoitotyössä kohtaamme erilaisia ihmisiä, joille meidän on puhuttava. Joskus ei riitä edes oma äidinkieli. On tultava toimeen persoonasta, sukupuolesta, iästä, kansallisuudesta ja erilaisista elämänkatsomuksista riippumatta. On puhuttava ja kerrottava huonojakin uutisia. Meistä itsestä on kiinni miten homma etenee. Pienet sanat ja äänenpainot voivat vaikuttaa rauhoittavasti tai kiihdyttävästi.

Minulle ei ole ollut vaikeaa tulla toimeen asiakkaiden kanssa. Kommunikoinnissa koen vaikeimpana kertoa asiakkaalle ja omaisille henkeä uhkaavasta tilanteesta, niin että myös maallikko sen ymmärtäisi. Asia pitäisi ilmaista myös kuten se on. Äärimmäisen vakavaa tilannetta ei pidä ruveta siloittelemaan. On käytettävä niitä faktoja joita on olemassa. Tätä taitoa on joutunut opettelemaan ja opettelu taitaa jatkua koko lopun työuran. On hiukan hankalaa olla tiukasti faktoissa kiinni itkevien omaisten keskellä.

Sairaanhoitaja-lehdessä oli hyvä pääkirjoitus liittyen aiheeseen:
"Hoitotyössä puhumamme ja kirjoittamamme kieli paljastaa meidät armotta tai armollisesti. On vain osattava kuunnella sillä silmällä ja korvalla. Valitut sanat paljastavat, onko toimintamme potilas- vai organisaatio lähtöistä.Kielenkäytöstämme voi kuulla hoitokulttuurissa toimivien asemat ja valtarakenteiden symmetriat tai epäsymmetriat. Sanavalinnat määrittelevät, miten potilas tulee ymmärretyksi ja mihin suuntaan hoitosuhde etenee. Tekemisen perustaksi valittu kielenkäyttö on yksilöllinen, yhteisöllinen ja aina myös eettinen valinta." Eva Agge.

Kertaus on opintojen äiti

Olipa mukavaa pitkästä aikaa verestää tietoja farmakologiasta. Paljon oli tuttua asiaa ja välillä sai oikein mietiskellä, kuinka asiat oikeastaan olivatkaan. Vähän uuttakin oli mukana. Opiskeluajathan siinä tietysti mieleen tuli. Melkein kaivelin omat farmakologian luennot esiin.

Eipä silloin opiskeluaikana ollut helppoa sisäistää farmakologian  loputonta käsiteviidakkoa. Oli jos jonkinlaista lääkettä vaikuttavalla aineella ilmaistuna, erilaisia kemiallisia kaavoja ja reseptoreita mihin lääkkeet sitoutuivat. Ei käy kateeksi sairaanhoitajaopiskelijoita, jotka farmakologiaa pänttäävät.

Muutamasta vuodesta töissä on ihan selkeästi hyötyä.  Asiat oli helposti yhdistettävissä oman työyksikön lääkekaappiin ja erilaisiin asiakastapauksiin.Farmakologia ei enää ollutkaan vaikeaa, vaan mielenkiintoista.

TV:n sairaala sarjat vastaan tosi elämä

TV on täynnä erilaisia sairaalasta kertovia sarjoja: Holby city, Lentävät lääkärit, Teho-osasto, House... vain muutamia mainitakseni. Katselen itsekin näitä satunnaisesti. Ajattelin sarjoja vähän laajemmalta kantilta ja huomasin monessa sarjassa lääkärin olevan todella suuressa roolissa. Hoitajat ovat enemmän sivuosan esittäjiä. House varsinkin on täynnä lääkäreitä. Siinä lääkärit tekevät mitä hienoinpia tutkimuksia ja diagnooseja niiden pohjalta. Hoitajia näkyy vain vilaukselta. Housesta en tiedä yhtään hoitajaa nimeltä.

Aikoinaan Teho-osasto oli erilainen. Vaikka siinäkin oli paljolti lääkärivoittoista, oli hienoa nähdä myös hoitajia keskeisissä rooleissa. Hoitajista Abby oli oma suosikkini.Hänen kamppailuaan omien ongelmiensa kanssa oli mielenkiintoista seurata. Abbyhän luki itsensä lääkäriksi lopussa. Minusta hän ei kuitenkaan ihan täysin unohtanut olleensa aiemmin hoitaja.

No jokainen sairaalassa työskentelevä, asiakkaana ollut tai vieraana käynyt tietää mitä todellisuus on. Ei niin vauhdikasta ja draamaattista kuin televisiossa, vaikka tekemistä kyllä todellisuudessakin riittää. Lääkäri tosielämässäkin tutkimukset määrää ja diagnoosin tekee, silti tosielämän hoitotyö on moniammatillista tiimityötä. Siinä hoitajilla ja lääkäreillä on omat tehtävänsä. Tiimiin kuuluu myös monia muitakin erialan ammattilaisia, joita ei televisiossa useinkaan näe. On hieno kuulua tähän tiimin!

Tahtoo ylityökorvauksen unessa tehdystä työstä!

Olen aina olut ihminen, joka jatkaa tapahtumarikasta päivää unessa. Ne ovat todella rasittavia öitä. Aamulla ei ole levännyt olo. Joskus yöt menevät lääkkeitä jakaen ja laimentaen. Jonakin yönä osastolle tulee asiakkaita ovista ja ikkunoista. Muutamana yönä on tullut perushoito tehtyä varsin perusteellisesti. Olenpa yöni käyttänyt myös elvyttäen. Aamuisin käy mielessä, että voisi työnantajalta pyytää ylityökorvausta, sillä niin kovasti on tehty töitä.

Vaudikkaita öitä on usein useampi peräkkäin. Viimeisessä yössä on meno jo melko villiä. Työ ja vapaa-aika sekoittuvat melko tehokkaasti. Useamman vauhdikkaan yön jälkeen miettii, että olisikohan se seuraava jo uneton yö. Toisaalta hauskoja nuo unet silti ovat. Monta kertaa on saanut naureskella pitkin päivää.

Inhoan

Voisi hyvin kuvitella elämäni inhottavimmaksi asiaksi jotain töistä. On selvää, että työni puolesta näen monenlaista: erilaisia haavoja ja onteloita, ruumiin nesteet ja eritteet ovat arkipäivää. Hajuja on myös monenlaisia. Mutta ei. Nuo kaikki kestän kyllä.

Kaikista maailman asioista inhottavin, kamalin ja pelottavin ovat koppakuoriaiset (leppäkertut eivät kuulu tähän, koska niillä hieno punainen ja pilkullinen selkä). Ne ovat olleet aina SE kamalin juttu. Koppakuoriaiset aiheuttavat paniikkikohtauksen ja tiellä vaihdan mieluummin puolta, kuin astuisin yli.

Näin on ollut aina ja tulee olemaan. Tiedän sen, koska toisaalta ymmärrän koppiaisten olevan vaarattomia, viattomia luontokappaleita, mutta jotain niissä silti on. Olen jopa nähnyt kammottavan koppiais painajaisen, jossa jouduin koppakuoriaisen halaamaksi. Haavoista tai ruumiinerittäistä en painajaisia ole nähnyt.

Tässäkö syy miksi hoitajille on töitä?

Olen tutustunut luovaan visualisointiin Shakti Gawainin kirjan luova visualisointi avulla. Luovan visualisoinnin tarkoituskena on parantaa omaa oloa ja jopa muuttaa kohtalon kulkua positiivisella ajattelulla ja mielikuvilla. Enkä tarkoita mitään sinnepäin, vaan todella, erittäin positiivisella ajattelulla. Vähäisen kokemukseni perusteella sanoisin, ettei luova visualisointi istu minun Suomalaiseen, jäyhään luonteeseen.

Kirjassa otetaan kantaa myös sairastumisen syihin. Esimerkkinä käytetään holistista, kokonaisvaltaista terveydenhoitoa. Holistinen ajatteluhan kiinnittää huomiota kokonaisvaltaiseen hoitoon, jossa fyysinen ja psyykkinen terveys ovat yhteydessä toisiinsa. Jos toinen näistä oireilee, myös toinen kärsii.

" Luova visualisointi vaikuttaa siihen tapaan, jolla viestit kehon ja mielen välillä kulkevat. Sen avulla mieleen luodaan tietoisia tai tiedostamattomia kuvia ja ajatuksia, jotka välittyvät viesteinä tai käskyinä. Tietoisen luovan visualisoinnin avulla luomme mieleemme myönteisiä ajatuksia ja kuvia, jotka puolestaan viestittyvät kehoon kielteisten, rajoittavien ja kirjaimellisesti "sairaiden" kuvien sijasta. Ihmiset sairastuvat, koska he uskovat sisimmässään, että sairaus on sopiva ja välttämätön reaktio jossakin tilanteessa tai joissakin olosuhteissa ja tuntuu jollakin tavalla ratkaisevan heidän ongelmansa. He kuvittelevat sairauden avulla saavansa sen, mitä haluavat, tai sairastuvat vain, koska eivät pysty selvittämään jotakin sietämätöntä ristiriitaa. 
Tässä on joitakin esimerkkejä: Ihminen sairastuu, koska hän on ollut tilanteessa, jossa tartunta on ollut mahdollista ( hän uskoo, ettei tartuntaa voi välttää tai että se ei ainakaan ole kovin todennäköistä). Henkilö, joka kuolee samaan tautiin kuin vanhempansa tai joku muu perheenjäsen (hän on tiedostamattaan ohjelmoinut itsensä saman kaavan mukaan). Ihminen, joka sairastuu tai joutuu onnettomuuteen päästäkseen tekemästä työtä ( työssä on jotakin pelottavaa tai sitten hän ei suo itselleen vapaa-aikaa muuten kuin sairastumalla). Ihminen, joka sairastuu saadakseen rakkautta ja huolenpitoa ( näin hän menetteli lapsenakin, kun hän tarvitsi vanhempiensa rakkautta). Ihminen, joka tukahduttaa elämänilonsa ja sairastuu lopulta syöpään (hän ei pysty selvittämään ristiriitaa tukahdutettujen tunteidensa ja luontaisen ilmaisunhalunsa välillä ja tappaa itsenä ratkaistakseen pulmansa)." S. Gawain.

Jos tässä on syy, miksi ihmiset sairastuvat, olisiko sittenkin helpompaa ajatella luovasti visualisoiden...hmmm.

Elämä on laiffii!

Töissä näkee paljon erilaisia ihmiskohtaloita. Saisi paksun kirjan, jos keräisi kaikki kansien väliin.

Aika monessa tarinassa on tavalla tai toisella mukana alkoholi. Samalla saattavat sekoittua mielenterveysongelmat, huumeet ja lääkkeiden väärinkäyttö.Nämä yksinäänkin ovat jo suuria ongelmia, mutta yhdessä todella vakavia. Kyseiset ongelmat aiheuttavat, myös erilaisia elimellisiä liitännäis sairauksia/oireita.

Haluaisin sairaanhoitajana ja ihmisenä ymmärtää, mikä ajaa käyttämään liikaa alkoholia, liikaa huumeita tai liikaa lääkkeitä? Osa asiakkaista pystyy kertomaan taustaa tilanteelleen. Syy voi olla esim. erittäin pitkä ja piinallinen kipu, joka lamaa toimintakyvyn ja vie yöunet. Lopulta ollaan siinä tilanteessa, että apua kipuun haetaan mistä vain ja keinolla millä hyvänsä, jotta edes hetkeksi unohtuisi. Osalla ei selitystä ole. Heidät kohtaa aina uudelleen.

Tekniikka rules

Erilaiset tekniset vehkeet ovat valloittaneet kodit ja työpaikat. Emme varmaan huomaakkaan, kuinka montaa teknistä laitetta päivän aikana käytämme. Jokaisen omassa harkinnassa on, ovatko ne kaikki aivan tuiki tarpeellisia. Sairaanhoitajan työssäkin tekniikka on koko ajan läsnä. Erilaisia teknisiä laitteita on paljon: tietokoneet potilastietojärjestelmineen, tipanlaskijoita, ruiskupumppuja, hengityskoneita...Kaikkea hallitsee kone.

Kyllä tekniikka ja erilaiset tietojärjestelmät hyödyllisiäkin ovat, niin kotona kuin työpaikalla. Töissä varsinkin esim. asiakkaan tiedot saadaan nopeasti liikkumaan yksiköstä toiseen ja tietojärjestelmät keräävät reaaliaikaista tietoa asiakkaasta, jota on helppo analysoida. Helppoa ja mukavaa, kunhan kaikki toimii kuten pitääkin.

Sairaanhoitaja on suuren asian vartijana. Täytyy hallita monta erilaista teknistä konetta ja tietojärjestelmää, jotta huomaa jonkin olevan pielessä. Joskus tuntuu unohtaako sitä asiakkaan, kun jokin sähköinen laite ei toimikaan. Hoitaisinko konetta vai asiakasta? Muistan unrani alkutaipaleelta keskittyneeni paljon koneisiin. Asiakas ikäänkuin hukkui kaikkien letkujen, johtojen ja sähköisen datan alle. Asiakas oli laite, joka tuotti erilaista muokattavaa tietoa.Onneksi työvuosien, kokemuksen ja tiedon lisääntyessä olen löytänyt asiakkaan ihmisenä.

Kuinka auttaisin sotaveteraaneja?

Käydessäni kaupassa marketin sisääntulon luona parveili lipaskerääjiä. Oli SPR:n lipas ja lipas sotaveteraaneille. En yleensä laita rahaa lippaisiin. Olen hieman epäileväinen saavuttaako jokainen euro suoraan apua tarvitsevan. Luulen että osa lahjoituksista joudutaan käyttämään juokseviin kuluihin. Tunsin kuitenkin piston sydämmessäni mennessäni ohi sotaveteraanien lippaan. Olisiko ollut mahdotonta laskea kauppakassit käsistä pois ja kaivaa lompakosta vähän rahaa?

Ajaessani kaupasta kotiin pohdin asiaa ja totesin auttavani veteraaneja kaikista parhaiten työni kautta. Joskus asiakkaaksi tulee sotaveteraani, jolle voin tarjota omaa osaamistani hyvän hoidon muodossa. Kun näen työni tuloksen konkreettisesti voinnin kohentumisena, tiedän auttaneeni veteraania parhaalla mahdollisella tavalla.

Samalla minulla on mahtava tilaisuus kiittää heitä taistelusta itsenäisen Suomen puolesta.

KIITOS!

N. 2000 km pyörällä/vuosi

Minä kuljen työmatkani pyöräillen, ympäri vuoden, säällä kuin säällä. Päivässä matkaa kertyy n. 20 km yhteensä. Teen tämän ihan omasta vapaasta tahdostani.  Pyöräily on mukavaa ulkoilua ja hyvä pyörätie menee koko matkan. Aikaa kuluu sulan maan aikaan n. 30 min ja talvisin n. 45 min. Vaihtelua ja haastetta tuo luonto, joka vaihtaa säätilaa vuodenajan mukaan. Lisäksi pyöräily on hyvä keino tyhjentää pää työpäivän päätteksi.

Minun pyöräilyni antaa puheenaihetta töissä. Välillä keskustelemme mikseivät muut tule pyörällä töihin. Osa toki asuu kauempana kuin minä, mutta monet asuvat lähempänä. Syyt pyöräilystä pidättäytymiseen ovat minä mainioinpia:

• Pyörästä on kumi puhki, eikä ole tullut korjattua
• Ei ole pyörää, pitäisi ostaa
• Kyllä minä sitten kun on hyvä ilma, aurinkoista, ei tuule, on lämmintä ja seuraavana päivänä alkaa loma
• Kyllähän minä, kunhan ei ole enää liukasta (tämä sanottiin keskustelun yhteydessä toukokuun lopussa)

Säteilyttääkö?

Japanissa oli maanjäristys ja tsunami, ydinvoimala säteilee ja Suomesta loppuvat joditabletit.

Itse en ole kovinkaan tiiviisti seurannut Japanin onnettomuutta, iltauutisista mitä päivttäin kuulee. Japani on niin kaukana, että asia kaikenkaikkiaan tuntuu kaukaiselta. Tosin nythän on jo meillä Suomessakin mitattu kohonneita säteily arvoja Japanista johtuen... Japanilaisten puolesta harmittaa kaikkein eniten.

Vielä en ole huolissani, ollessani Suomessa. Uskon viranomaisia heidän kertoessaan säteily määrien olevan täällä pieniä. Luin myös juuri lehdestä, että ihminen altistuu koko ajan säteilylle. Huoneilmassa on radonia, luonnossa on radioaktiivisia mineraaleja, joita löytyy myös ihmisestä sekä vielä kosminen säteily ja lääketieteelliset tutkimukset. Lisäksi kuulun joukkoon, joka on saanut osansa Tshernobylistä ja nyt Japanista.

Japanin onnettomuus on saanut minun mielessäni pyörimään tulevaisuuden terveysongelmat.Tshernobylin säteilykin aiheutti erilaisia terveydellisiä ongelmia mm. syöpää ja epämuodostumia. Nämä ongelmat eivät näkyneet heti, vaan vasta jonkin ajan kuluttua. Tulevaisuus näyttää miten käy.

Kevättä rinnassa

Hoitaja tietää pyöräillessään töihin kevään olevan tulossa kun toppapuku on liikaa päivisin, linnut laulaa, ja pyörän lamppu alkaa tuntua turhalta. Yksi paljon varmempi kevään merkki on laihdutuskuurit.Laihduttajia löytyy ympärivuoden, mutta keväisin tahti kiihtyy. Ehkä aurinko paljastaa itse kullekin makkarat vatsassa ja selluliitin reisissä. Toppisten altahan noita ei näe.

Olen elämäni aikana osallistunut tasan yhteen laihikseen ja se riittää. Kiitos innoituksesta kuuluu työkavereille. Laihdutuskuurin onnistuminen oli tietysti itsestä kiinni. Suurin syy laihiksen lopettamiseen oli rahka, jota en kertakaikkiaan maustamatta pystynyt kahta viikkoa kauempaa syömään. Tuloksista ei kannata puhua.

Täytyy työkavereille hattua nostaa. Osa heistä jaksaa vuodesta toiseen hämmästyttää elimistöään jos jonkinlaisilla ruokavalioilla ja liikuntaohjelmilla. Saan mahdollisuuden seurata varsin läheltä erilaisia diettejä ja niiden vaatimia ponnistuksia. Seurantani pohjalta voin paljastaa, että ehdotonta voittajaa dieteistä ei vielä ole löytynyt :)

Kauneus on katsojan silmässä

Elämäni eläimet TV-ohjelmassa juontaja kertoi kuinka kaunis eläin hevonen on: lihaksikas, kauniin värinen jne. Tämän kertaisessa ohjelmassa hevosella oli vatsa turvonnut ja kipeä. Hevonen ei syönyt, eikä saanut ulostettua. Hevosen maha avattiin ja vaiva suolistossa korjattiin. Juontaja näki suolet ja kehui niitäkin kohteliaasti kauniiksi, koska hevonen muutenkin on kaunis eläin. Samaan hengenvetoon hän kuitenkin totesi suolten antaneen hänelle mielikuvan avaruusolioista.

Itse olen livenä nähnyt ihmisen ja kalan suolistoa. En sanoisi niitä niinkään kauniiksi. Anatomian tunnit kyllä avautuivat huomattavasti paremmin, kun näkee suoliston. Tajuaa kyllä, kuinka tärkeä ja tarpeellinen osa ihmistä suolisto on. Suolta mahtuu vatsaan muuten yllättävän paljon. Jokainen voi itse muodostaa oman mielikuvansa suoliston kauneudesta taikka rumuudesta nähdessään ne.

Asiakkaan hoitaminen on silloin haastavaa kun hänellä ovat suolet näkösällä. Tässä tilanteessa asiakkaan tilanne on yleensä erittäin kriittinen. Monesti mennään elämän ja kuoleman rajalla. Vatsan alueen operaatiot ovat yleensä myös erittäin kipeitä. Kyllä siinä itselläkin käy kipeää, kun toinen pakollisten hoitojen (ja  hyvän kivunlievityksenkin) aikana irvistää. Kauneus taitaa olla aika kaukana.

Vituttaako?

Eräs asiakas heitti kirkkain silmin ilmaan kysymyksen "Onko sinua koskaan vituttanut?"

Reippaana hoitajana vastasin totuudenmukaisesti "On". En halunnut valehdella. Joskus on hyvä antaa asiakkaan tuntea samaistuvansa hoitajaan ja päinvastoin.

Oma vitutuskäyrä elää välillä varsin omaa elämää. Hetkessä käyrä nousee kovaa ja korkealle, toisessa hetkessä tullaan kolinalla alas. Päivittäin käyrä tekee melkoista heiluri liikettä.

KYLLÄ, ainakin tätä hoitajaa joskus VITUTTAA!

Pikkusen paremmin kuin naapurilla

Kateus nostaa aina välillä päätään aiheuttaen mielipahaa vähän kaikille. Tunnustan itsekin siihen silloin tällöin sortuvani. Olen jopa vihan tunnetta tuntenut toista henkilöä kohtaan. Kunhan asiaa on ajatellut muutaman päivän, ei tunnukkaan enää niin pahalta. Onkin oikeastaan tyytyväinen ja iloinen,että saa itse vielä kasvaa ihmisenä, näyttää ehkä osaamistaan tai vältti työn joka veisi tuhottomasti aikaa.

Suomalaiseen perusluonteeseen taitaa kateus kuulua, niin kotona kuin työpaikalla. Aina pitää olla pikkusen paremmin kuin naapurilla, ainakin ulkoisesti. Töissä ei vain asioita enää mitata pelkillä työvuosilla. Pitää olla koulutusta ja halua.

Palkinto nro 1

Mikäpä se olisikaan sairaanhoitajan työssä se paras palkinto?

Valmistuttuani sairaanhoitajaksi riitti se, että huomasi itse oppineensa jotain. Ei ollutkaan ihan tyhmä. Hiljalleen alkoi saada luottoa työkavereilta ja tunsi päässeensä porukkaan. Tietysti mukavalta tuntui sekin , että sai vastuuta ja pääsi koulutuksiin.

Olen huomannut, että on tärkeäää olla osa joukkoa, jäsen tiimissä. Tiimityötähän sairaanhoitajan työ monessa paikassa on. Tietää että voi luottaa työpariin, ja muihin vuorossa oleviin, ja olla myös itse sen saman luottamuksen arvoinen.

Kaikista parasta kuitenkin on että, näkee asiakkaan parantuvan. Jos asiakas vielä käy ennen kotiutumista kiittämässä, se on hienoa!  Tuntuu myös hyvältä jos asiakas oman vuoroni jälkeen kyselee "tuletko vielä huomennakin?"

Liittolainen

Haluan uskoa TEHY: yn liittona. Onhan se liitto joka ajaa asioitani !?

TEHY liittona taistelee hoitajien oikeuksien puolesta väsymättä, koko ajan. Viimeisin suuri taistelu oli 2007. Olin itse silloin sijaisen asemassa. Olisin kovasti halunnut osallistua taisteluun. Olisin ollut valmis irtisanoutumaan silloin ja nytkin, mikäli uusi taistelu tulisi. Sen verran ylpeyttä tunnen omasta ammattikunnastani.

Naisvaltaisten alojen suurin ongelma on palkkaus. Me olemme töissä matalalla palkalla. TEHY lehdessä oli kirjoitus Toini Nousiaisesta (TEHY: n perustaja jäsen) ja sen jutun yhteydessä palkkauksesta kirjoitettiin varsin osuvasti : "Yksi merkittävä syy on ollut se, että naisvaltaiset alat ovat suurelta osin julkisella sektorilla, mikä rahoitetaan yhteiskunnan verovaroista. Miesvaltaiset alat taas keskittyvät yksityiselle sektorille, missä tuotannossa saaduilla tuloksilla on suurempi vaikutus palkkoihin."

Palkasta huolimatta on ollut ilo huomata, että joka vuosi opiskelijoita on riittänyt käytännön harjoitteluihin. Pääsääntöisesti opiskelijat ovat olleet erittäin innostuneita ja motivoituneita. Mukavaa huomata, että alalle tullaan muusta syystä kuin raha. Eipä itsekään opiskelijana ajatellut rahaa.

Ei raha toki ole nyt, vakituisessa toimessa ollessakaan, ensimmäisenä mielessä.  Lottoan silti joka lauantai ;)

Tervetuloa

Sairaanhoitajan päiväkirjan tarkoitus ei ole ruotia potilastapauksia, haukkua tai mustamaalata työyksikköä, työkavereita tai asiakkaita. Tarkoituksena on pohtia työstä nousevia ajatuksia arkipäivän elämään peilaten. Näkökulmana on sairaanhoitajan näkökulma, sillä olenhan sellainen. :)

Tervetuloa katselemaan maailmaa sairaanhoitajan vinkkelistä!