Välillä saa sairaanhoitajana harjoittaa melkoista sopeutumista, jo puhetyylissä.
Asiakkaanani oli täysi-ikäinen, aikuinen ihminen. Sairaus oli vienyt häneltä liikunta- ja puhekyvyn. Kauhukseni huomasin puhuvani hänelle, kuin pienelle lapselle. Pysähdyin paikalleni järkyttyneenä, huomatessani tämän. Eihän tällaisella asiakkaalla ole taantumusta tapahtunut. Hän on juuri sen ikäinen kuin on.
Toisaalta puhuminen on hieman haastavaa silloinkin, kun keholtaan aikuinen on jäänyt henkiseltä kehitykseltään lapsen tasolle. Pitää hieman miettiä miten puhut asiakkaalle, joka käyttäytyy kuin 5v, mutta jolla kasvaa parta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti