Olla sinut itsensä kanssa

On yllättävää,

miten moni ihminen kulkee läpi elämänsä ymmärtämättä sitä,

että heidän tunteensa muita kohtaan ovat seurausta heidän tunteistaan itseään kohtaan.

Jos et ole sinut itsesi kanssa,

et ole sinut toistenkaan kanssa.

Sydney J Harris

Tehtävä taitojen mukaan

Seuraava tarina kuvastaa minusta hienosti sitä, että ketään tai mitään ei kannattaisi aliarvioida. Että kaikilla ja kaikella on paikkansa ja tehtävänsä. Tehtävä ja tarkoitus ei ehkä toistu kovin usein, mutta se yksi ainoa kerta saattaa kantaa pitkälle.

Taivaallinen kassi; Sinikka Nopola, Taivaallinen kassi ja muita esineitä 2005.

"TAIVAALLINEN KASSI

Lähes joka taloudesta löytyy musta nailonkassi. Vanhemman sukupolven mielestä se on näppärä ja käytännöllinen. Lähes jokaisella ennen vuotta 1930 syntyneellä rouvalla on musta nailonkassi aina mukanaan, siististi taiteltuna laukun pohjalle.

Vuoden 1960 jälkeen syntyneet pitävät sitä yhtenä maailman epäitsekäimmistä kasseista. Se on litteä ja siinä on  veltot kahvat. Sillä voi tuskin tuoda edes perunoita kaupasta. Jos tyhjän nailonkassin kanssa lähtee liikenteeseen, se pullistuu tuulessa naurettavaksi palloksi. Ja vaikka se olisi täynnä tavaraa, se näyttää säälittävältä. Se on ohut, halpa ja lerppa. 

Vain yhdestä nailonkassin käyttötarkoituksesta on lähes koko Suomen kansa yksimielinen.

Oletteko kulkeneet hautausmailla ja uurnalehdoissa ja nähneet pieniä seurueita mustien kanssien kanssa? Mitä he mahtavat kassissaan kantaa?

Uurnaa tietenkin.

Ihmisen tuhkaksi muuttuminen on häviö. Sen tähden paljaan uurnan kuljettaminen ihmisten ilmoilla - jopa hautausmaalla - on arveluttavaa, kuin lopullisen häviön julkinen paljastus.

Uurnaa ei voi myöskään panna räikeään ostoskassiin, paperikassista puhumattakaan. Putkikassi olisi liian kevytmielinen, muovikassi suorastaan loukkaava. Kori viittaisi liiaksi ruokaan ynnä muuhun maalliseen rällästämiseen, reppu taas vapauteen ja reissuamiseen. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää kasseista eteerisin: kevyt, tuulessa leijuva nailonkassi.

Uurna pannaan kassiin jo uurnanluovutushuoneessa. Se on kassissa suurimman osan ajasta, jonka se viettää matkalla luovutushuoneesta haudalle. Matka voi olla pitkäkin, sillä krematorioita ei ole joka kylässä. Arvokkaan isoäidin uurna saattaa tehdä viimeisen matkansa auton nuhruisella lastenistuimella, mutta asetelma ei näytä sopimattomalta: ympärillä on musta, ilmeetön nailonkassi.

Uurnan kanssa ei juosta eikä sen läheisyydessä puhuta karkeita. Kun uurna lasketaan hautaan, mukaan pyydetään pappi mustassa puvussaan. Kassi ja pappi ovat nyt samalla viivalla. Kaksi mustaa, ruumiitonta, tuo lohtua seremoniaan, joka on liian ruumiillinen kestettäväksi: muotonsa muuttanut ihminen kannetaan maan sisään. Kassi, joka vielä äsken oli liian halpa-arvoinen perunoiden suojaksi, on nyt lähempänä taivaallisia portteja kuin yksikään kassikollegoistaan. Miten sanassa sanottiinkaan: Monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi, monet viimeiset ensimmäisiksi.

Kun uurna on kätketty, kassi palaa taas ruotuun. Sitä pidetään laukun pimennoissa. Se on olemassa vai kaiken varalta. Pinttyneinkin nailonkassin ystävä tietää, että sen kanssa ei mennä maallisten palatsien porteille - ei hienoihin kultasepänliikkeisiin, ei turkiskauppoihin, ei pyytämään pankista lainaa.

Nöyräksi litistettynä se odottaa seuraavaa saattotehtävää."

Kuten Apulannan kappaleessakin lauletaan

"Viisaus ei asu meissä...."

"MITÄ VIISAUS ON?

    Viisautta on Platonin ja Aristoteleen ajoista asti pidetty ihmisen kehityksen ihanteellisena tavoitteena. Baltes ja Staudinger (2000) analysoivat kulttuurihistoriallista viisautta käsittelevää kirjallisuutta ja päätyivät viisauden kuuteen tunnusmerkkiin, jotka on havaittavissa eri aikoina eri kulttuureissa: 

1. Viisaus käsittelee elämän ja elinolosuhteiden tärkeitä ja vaikeita kysymyksiä.

2. Viisaus edustaa parasta tietämystä, arviointia ja neuvonantoa.

3. Viisaus on laaja-alaista, syvällistä ja tasapainoista tietämystä, joka on sovellettavissa erityisiin  tilanteisiin

4. Viisautta käytetään omaksi tai toisten hyväksi.

5. Viisaudessa yhdistyvät mieli ja luonne.

6. Viisaus on hyvin vaikea saavuttaa mutta sitä helpommin tunnistettavissa.

    Eri kielten sanakirjoissa esiintyvien viisauden määrittelyjen suuntaisesti viisautta on kuvattu tiedoksi ihmisen elämästä eri olosuhteissa, tiedoksi elämän merkityksen ja elämänkulun vaikeimmista kysymyksistä, tiedoksi elämän epävarmuudesta sekä tiedoksi siitä, mitä ei voi tietää ja miten käsitellä rajallista tietoa (Baltes & Staudinger, 2000).

    Viisaudelle on tunnusomaista sen sosiaalinen luonne. Staudinger (1996) kuvasi viisauteen yhdistyvän tiedon ja arviointien perustuvan sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Sosiaalinen vuorovaikutus on viisauden kulttuurisen evoluution ja yksilöllisen kehityksen, viisauden käytön ja soveltamisen sekä tietyn tuotoksen viisaaksi tunnistamisen taustalla. Viisas toimija tai viisauden kantaja voi olla joko kulttuuri tai yksilö. Viisaus havaitaan yleensä toisissa ihmisissä, tai toiset kuvaavat muita henkilöitä viisaiksi. Vaikka viisaiden henkilöiden nimeämistä pidetään suhteellisen helppona asiana, itseä ei nimetä viisaaksi (Baltes & Staudinger, 2000). Viisaus on yleensä havaittu kohdistuvan muiden hyödyksi tai muiden etujen ajamiseen: viisauden tarkoitusperät ovat siten sosiaalis-vuorovaikutuksellisia.

    Sternberg (1990) on kuvannut kuusi tunnusmerkkiä, joiden perusteella henkilö määritellään viisaaksi. Näitä ovat 

- tiedon edellytysten, merkityksen ja rajallisuuden ymmärtäminen

- omien ajatuskulkujen vastustaminen tavoitteena ymmärtää toisten ajatuskulkuja heidän lähtökohtiensa perusteella

- oikeudenmukaisuus ratkaisujen perustana

- monimerkityksisyyden ja esteiden ymmärtäminen

- tavoite ymmärtää, mitä tiedetään ja mitä tieto merkitsee

- ymmärtämisen syvyys, joka ilmenee ajan ja paikan huomioon ottamisena.

    Csikszentmihalyi ja Rathunde (1990) tulkitsevat viisauden muodostuneen evoluution tuloksena ja tähdentävät viisauden perusteella tapahtuvaa valokoitumista. He sisällyttävät viisauteen tietynlaisen tiedon hankinnan ja käsittelyn, sosiaalisesti arvostetun ja hyväksytyn käyttäytymisen sekä persoonallisen toivotun tilan tai olosuhteet.

    Älykkyyden, luovuuden ja viisauden tutkijana tunnettu Sternberg (1998) on kehittänyt viisauden tasapainoteorian. Siinä viisaus, älykkyys ja luovuus muodostavat kokonaisuuden. Viisaus on älykkyyden käytännöllinen aspekti yhdistyneenä luovuuteen. Sternbergin teoriassa älykkyys on teesi, luovuus antiteesi ja viisaus synteesi. Teorian ydinajatuksena on "hiljainen tieto" (engl. tacit knowledge). Sternberg painottaa viisautta eräänlaisena harvinaisena lahjakkuutena. Tasapainoteoriassa on vahva julkilausuttu moraalinen painotus, yhteisen hyvän saavuttaminen. Toinen keskeinen sisältö on viisauden määritelmään sisältyvä tasapaino yksilön erilaisten harrastus- ja elämalueiden kesken. Tavoitteena on, että ihminen saavuttaisi tasapainon lyhyellä ja pitkällä aikavälillä sopeutuessaan elinympäristöönsä, muuttaessaan sitä ja etsiessään uusia elinympäristöjä.

    Edellä kuvatuissa määritelmissä yhteistä on viisauden olennaisena tunnusmerkkinä esiintyvä yhteisen hyvän tavoittelu: samalla kun etsitään omalta kannalta hyvää ratkaisua, sen pitäisi olla myös muiden henkilöiden kannalta hyvä. Pelkästään oman edun tavoittelussa onnistunut ei ole viisas. Yhteistä on myös se, että viisaus muodostuu monipuolisten elämänkokemusten myötä ja on arvostettua syvällistä tietämystä, jota on vain harvoilla. Harvinaisuus sisältyy jo määritelmän vaatimuksiin, mutta myös tutkimustulokset viisauden ilmenemisestä osoittavat samaa (Baltes & Smith, 1990; Staudinger& Werner, 2003; Sternberg, 1998; Takkinen, Pakarinen, Aunola, Männikkö, & Ruoppila, 1999). "

Lähde: Isto Ruoppila; Luovuus ja viisaus osana persoonallisuutta. Toeksessa: Riitta-Leena Metsäpelto, Taru Feld; Meitä on moneksi. Persoonallisuuden psykologiset perusteet. 2009.

 

Erilainen lääketieteen sanasto- näinkin voi asian nähdä

ALKOHOLISMI 

Riippuvuus, joka auttaa näkemään liskot omissa silmämunissaan. (Tohtori Lemuel Pillmeister kirjassa: Heroiini päiväkirja, Nikki Sixx, Ian Gittings 2008)

Alkoholismi (lat. Alcoholismus; ICD-10: F10.2^[1]) on sairaus, johon sairastunut tuntee pakonomaista tarvetta juoda alkoholia. Alkoholismi on yksi päihderiippuvuuden muodoista. Alkoholistin on vaikea kontrolloida juomistaan, joten hän kärsii sekä fyysisestä että psyykkisestä riippuvuudesta ja vieroitusoireista. Alkoholismin muihin määritelmiin kuuluu esimerkiksi pitkäaikainen liiallinen alkoholinkäyttö, joka aiheuttaa sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja. Alkoholismi voidaan jakaa kahteen lajiin: kausittaiseen (Alcoholismus episodicus) ja jatkuvaan ryypiskelyyn (Alcoholismus chronicus). (Wikipedia)

HEROIINI

Huume, joka auttaa pakenemaan todellisuutta mutta tekee hetkestä, jona todellisuus jälleen tavoittaa käyttäjän, melkein mahdotonta kestää. (Tohtori Lemuel Pillmeister kirjassa: Heroiini päiväkirja, Nikki Sixx,Ian Gittings 2008) 

Heroiini eli diasetyylimorfiini (myös diamorfiini) on oopiumiunikosta saatavasta morfiinista tai kodeiinista edelleen jalostettu voimakas puolisynteettinen opioidi, joka lievittää kivuntunnetta tehokkaasti jo pienellä annostuksella.^[1] Heroiinia käytetään siksi voimakkaana kipulääkkeenä, mutta joissain maissa käytetään sen sijaan morfiinia tai muita voimakkaita opioideja. Heroiini on morfiinin 3,6-diasetyyliesteri, joka metabolisoituu elimistössä morfiiniksi.^[2] Valkoinen kiteinen muoto, joka yleensä mielletään "puhtaaksi heroiiniksi" on yleensä hydrokloridisuola: diasetyylimorfiinihydrokloridi (C₂₁H₂₃NO₅.HCl). Heroiini on lähes kaikissa maissa luokiteltu huumeeksi. Heroiinin käyttö aiheuttaa herkästi riippuvuuden.^[1] Se on kaksi kertaa morfiinia voimakkaampaa, mutta huumausainekäytössä heroiini ei ole välttämättä puhtaassa muodossaan. (Wikipedia)

KOKAIINI

Perulainen marssipulveri-stimulantti, jolla on se erityislaatuinen ominaisuus, että mitä enemmän sitä vetää, sitä enemmän nauraa omituisissa tilanteissa.  (Tohtori Lemuel Pillmeister kirjassa: Heroiini päiväkirja, Nikki Sixx, Ian Gittings 2008) 

Kokaiini (esp. coca < aimara koka) on kidemäinen alkaloidi, jota uutetaan kokapensaista. Lääketieteessä kokaiinia käytetään puudutusaineena. Kokaiini stimuloi voimakkaasti keskushermostoa, ja sitä käytetään päihteenä. Kokaiini piristää, vie näläntunnetta ja antaa euforisen hyvänolontunteen. Kokaiini aiheuttaa voimakasta riippuvuutta, ja useimmissa maissa sen käyttö, hallussapito ja myynti on – muutoin kuin lääkevalmisteissa – kokonaan kielletty.
Kokaiini estää aivojen osana toimivien proteiinien toimintaa ja sekoittaa aivojen toimintaa monin tavoin, mikä tekee siitä erittäin vaarallisen huumeen. (Wikipedia)

MASENNUS

Kun kaikki, mille nauraa, on surkeaa ja tuntuu ettei pysty lopettamaan. (Tohtori Lemuel Pillmeister kirjassa: Heroiini päiväkirja, Nikki Sixx, Ian Gittings 2008) 

Masennus eli depressio on mielialahäiriöiden (ICD-10 F3) ryhmään kuuluva psykiatrinen sairaus. Sitä luonnehtii koettu ja usein muillekin nähtävissä oleva apeuden, melankolian, alavireisyyden ja toivottomuuden tila. Masennus usein häiritsee sosiaalista kanssakäymistä ja alentaa elämänlaatua. Masennukseen liittyy monesti myös erilaisia somaattisia oireita, kuten kipua, fyysistä voimattomuutta ja unettomuutta. Masennukseen liittyy usein myös itsetuhoisuus tai itsetuhoiset ajatukset. Masennusta ei pidä kuitenkaan sekoittaa suruun eli elämän traagisia tapahtumia seuraavaan ei-patologiseen reaktioon. (Wikipedia)

PSYKOOSI

Kun kaikki muuttuvat pieniksi nukeiksi ja niillä on neuloja suussa ja vihaavat sinua, etkä sinä välitä, koska sinulla on VEITSI! AHAHAHAHAHAHA!!!  (Tohtori Lemuel Pillmeister kirjassa: Heroiini päiväkirja, Nikki Sixx, Ian Gittings 2008) 

Psykoosi on vakava mielenterveyden häiriö, jossa henkilön todellisuudentaju hämärtyy ja vääristyy usein karkealla tavalla siten, että henkilöllä on huomattavia vaikeuksia erottaa tosi epätodesta. Termiä psykoosi käytetään psykiatriassa usein synonyyminä termille mielisairaus. Psykoosi voi joskus laueta vaikean järkytyksen eli traumaattisen tapahtuman seurauksena (esimerkiksi omaisen kuolema) tai elimellisestä syystä. Myös pitkäaikainen unettomuus, päihteen tai lääkeaineen käyttö tai niistä vieroittautuminen voi joskus johtaa psykoosiin.Aistiharhat, oudot tunnekokemukset ja niiden selityksiksi muodostuvat harhaluulot vääristävät todellisuutta ja aiheuttavat usein ongelmia ihmissuhteissa. Oudot ja usein pelottavat kokemukset voivat johtaa siihen, että henkilön kyky ilmaista tunteitaan heikkenee, hän vetäytyy ihmissuhteista tai eristäytyy omaan sisäiseen maailmaansa. Joskus, mutta harvoin, psykoottiset oireet aiheuttavat aggressiivista tai impulsiivista käyttäytymistä. Psykoosia sairastavilla on myös muita oireita, kuten pelkoja, ahdistusta, masennusta ja unettomuutta. Psykoottinen häiriö ei välttämättä vaikuta kaikkeen psyykkiseen toimintaan, joten joillakin elämän alueilla henkilö voi suoriutua normaalilla tavalla. (Wikipedia)

RIIPPUVUUS

Kun voi luopua jostakin milloin tahansa, kunhan se on ensi tiistaina. (Tohtori Lemuel Pillmeister kirjassa: Heroiini päiväkirja, Nikki Sixx, Ian Gittings 2008) 

Riippuvuus eli addiktio (lat. addictio, jättäminen jonkun valtaan) on pakonomainen tarve harjoittaa jotakin toimintoa tai kokea tietynlainen tunnetila. Riippuvuuden vaikutus elämään vaihtelee hyödyllisestä ja elämää ylläpitävästä terveestä riippuvuudesta haitalliseen riippuvuussairauteen. Riippuvuudet voidaan jakaa kehollisiin tai henkisiin (fyysisiin tai psyykkisiin) riippuvuuksiin. Riippuvuus liittyy usein mielihyvähakuisuuteen. Yleisiä haitallisia riippuvuuksia ovat esimerkiksi päihderiippuvuudet, lääkeriippuvuudet, nettiriippuvuus ja peliriippuvuus. (Wikipedia)

 

Kannattaako murehtia turhasta?

Kotiliedessä 7 (26.3.13) oli minusta hieno Marita Kouhian jälkikirjoitus. Sai taas miettimään ovatko omat huolet ja murheet NIIN kamalan suuria.

" Murheensa kullakin

Nainen purskahtaa itkuun ja laskee kasvonsa käsiinsä peittääkseen kyyneleet, joille ei voi mitään. Mies poistuu huoneesta, hän ei kestä enää, ei kestä kohdata katseita. Mitä on tapahtunut? Kyseessä on televisio-ohjelma Rakas sinusta on tullut pullukka. Ohjelman juonnossa kerrotaan, kuinka juuri arki tuo ongelmia pariskunnille. Menojen ja tulojen säätäminen ja siihen yhdistettynä terveellinen ruoka ja liikunta. Siinäpä haastetta kenelle tahansa, vai...?

Vierailin taannoin nepalilaisessa vuoristokylässä. Majoituimme paikallisen kahdeksankymppisen emännän pahnoille, kirjaimellisesti, sillä sängyt olivat pehmustetut oljilla. Ilmasto oli hyinen, pari astetta plussan puolella.

Illalla istuimme polvet suussa pienen, alkeellisen keittiön kylmällä maalattialla, untuvavaatteissamme ja villoissamme. Söimme emännän tyttärenpojan avotulella valmistamaa papumuhennosta ja riisiä, palan painikkeeksi tarjoiltiin teetä ja emännän itse tekemää pontikkaa. Olimme kuin sillit suolassa, onneksi, sillä se lämmitti meitä kylmässä huoneessa.

Hetken kuluttua ovenpieleen tupsahti naapurin mies muutamien kilometrien takaa. Omaisuutensa, seitsemän biisonia, hän oli jättänyt märehtimään takapihan laitumelle. Hän astui tervehtien sisään ja istui viereeni ujosti, eikä suostunut ottamaan ruokaa kohteliaisuussyistä, koska talossa oli vieraita. Hetken kuluttua hän hoiperteli tutisten aivan nuotion viereen. Laihalla kylänmiehellä oli päällään vain t-paita ja ohuet shortsit. Paljaissa jaloissa oli muoviset varvassandaalit. Tiedustelimme vieraamme vointia viitaten olemattomaan vaatetukseen ja hän kertoi hymyntapaisesti voivansa hyvin. Nepalilainen ystävämme kertoi meille, mitä mies ei kehdannut sanoa ja jonka itsekin jo tiesimme. Hänellä on kylmä ja nälkä, hänellä oli yllään kaikki omistamansa vaatteet.

Mies jäi yöksi tulisijan ääreen. Seuraavana aamuna ennen lähtöämme annoimme miehelle kaikki mahdolliset vaatteemme. Mies asetteli  vaatteet selässä kantamaansa pajukorireppuun ja lähti leveästi hymyillen puolijuoksua lehmineen kohti kotia, vaimoa ja viittä lastaan. Nepalilaislakki heilui iloisesti puolelta toiselle hahmon hävitessä kauniiseen vuoristomaisemaan.

Jäin hetkeksi murehtimaan, ettei mies huomannut sanoa kiitos.

Haasteita on tietenkin monenlaisia, mutta hyvinvointiyhteiskunnassamme luomme itsellemme ongelmia tyhjästä, kun toisaalla niitä yritetään ratkaista tyhjällä."

Työ kutsuu

Kesäloma on ohi. Pitäisi alkaa aivoja siirtämään takaisin työpaikalle. Tähän tarkoitukseen löysinkin kahdeksan vinkkiä.

1. Stimuloi aivojasi. Sudokut, ristisanatehtävät ja älypelit virkistävät aivoja ja pitävät mielen terävänä. Opiskelu ajaa saman asian - itseasiassa jopa paremmin.

2. Ota rennosti. Stressi vahingoittaa aivoja ja vaikuttaa myös muistiin. Joidenkin tutkijoiden mukaan tasapainoinen elämä ja rentouttavat aktiviteetit viivästyttävät muistin ja muiden älyllisten toimintojen heikentymistä, koska ne vähentävät stressiä.

3. Syö kalaa. Rasvahapot vaikuttavat olennaisesti aivojen toimintaan ja auttavat muun muassa hoitamaan masennusta.

4. Juo kahvia. Yhä useammassa tutkimuksessa on havaittu kahvin hyvät ominaisuudet. Kahvi saattaa suojata aivoja. Eräiden tutkimusten mukaan kahvi viivästyttää muistin ja muiden älyllisten toimintojen heikentymistä sekä ehkäisee Alzheimerin taudin syntyä.

5. Päiväunet kunniaan. Unettomuus saattaa tuoreimpien tutkimusten mukaan vaikeuttaa ajattelua ja uuden oppimista. Unen ja unelmoinnin avulla vaikutukset ovat päinvastaisia.

6. Huolehdi kehostasi. Monet vaivat ja sairaudet, kuten kohonnut verenpaine, ylipaino ja aikuistyypin diabetes vaikuttavat kaikki myös aivoihin. Liikunta, tyydyttyneiden rasvojen välttäminen ja tupakoimattomuus ehkäisevät iän aiheuttamia vaurioita aivoissa.

7. Ruokavalio kuntoon. Ylipaino ei ole hyväksi aivoille, mutta ei ole liian vähäisten kalorimäärien nauttiminenkaan. Terveellisestä ruokavaliosta saat tarvittavia ravinteita ja vitamiineja, joiden avulla myös mieli toimii paremmin. Terveellinen ruokavalio koostuu kasviksista, hedelmistä, tyydyttymättömistä rasvoista,kuten kasvirasvoista, lihasta, maitotuotteista sekä täysjyvätuotteista, joista saat runsaasti kuituja.

8. Puuhastele. Tutkijoiden mukaan parasta, mitä ihminen voi aivoilleen tehdä, on harrastaa säännöllisesti liikuntaa. Puoli tuntia päivässä mitä tahansa liikuntaa riittää yleensä terveyden ja toimintakyvyn ylläpitämiseksi.

Välillä tuntuu tältä

Joka aloittaa liian monta asiaa, 

saattaa päätökseen liian vähän.

                                                                  Saksalainen sanonta

Verta, limaa, keltaista sappea ja mustaa sappea

" Ensimmäinen järjestelmällinen pyrkimys tarkastelle ihmisen välisiä psykologisia eroja juontaa Hippokrateen aikaan (460-375 eKr.), jolloin ihmisen elimistön ajateltiin koostuvan neljästä perusnesteestä. Ne olivat veri, lima, keltainen sappi ja musta sappi. Galenos (129-216 eKr.) ajatteli, että ihmisen käyttäytyminen heijastaa perusnesteiden tasapainoa ihmiskehossa. Ihmiset, joilla musta sappi oli vallitseva perusneste, olivat surumielisiä ja masentuneita, keltainen sappi liittyi huonotuulisuuteen ja vihamielisyyteen, lima sai aikaan flegmaattisuutta ja voimattomuutta ja veri oli yhteydessä iloisuuteen ja optimistisuuteen"

Riitta-Leena Metsäpelto ja Taru Feldt, Persoonallisuuden käsite psykologiassa. Toeksessa Riitta-Leena Metsäpelto ja Taru Feldt; Meitä on moneksi. Persoonallisuuden psykologiset perusteet. 2009.

Kirjaston helmiä

Kirjasto tarjoaa monen moista luettavaa. Välillä sattuu niin hienosti, että luettava kirja on suorastaan helmi. Tässä olisi kaksi helmeä.

Aloittelijasta asiantuntijaksi. Patricia Benner 1993.

Kirjan takana:

Aloittelijasta asiantuntijaksi on asiatietoihin perustuva hoitotyön teos, jossa käytännön työtä tarkastellaan ammattitaidon kehittämisprosessina. Kirjassa kuvataan tilanteita, joissa hoitotyön tieto syntyy ja joissa sitä käytetään. Kirjoittaja erittelee viisi kliinisen hoitotyön pätevyystasoa. Tasoja- noviisi, edistynyt aloittelija, pätevä, taitava ja asiantuntija- kuvataan merkittävien hoitotyön tiedon kartuttamiseen liittyvien tilanteiden avulla. Potilaiden puolesta puhuminen, asiantuntemus ja osallistuminen, niiden myötä kehittyvä valppaus ja niihin liittyvä välittäminen ovat toistuvia teemoja sairaanhoitajien kertomuksissa.

Kirjaa voidaan käyttää eri tavoin. Hallinnossa toimivien huomio kiinnitetään inhimillisten voimavarojen- sairaanhoitajien- taitavan ja viisaan käytön tärkeyteen. Teos on hyödyllinen myös hoitotyön opettajille. Asiantuntijoiden kokemuksista saadun kokemuksen hyödyntäminen vaikuttaa opetukseen. Myös heille, jotka ovat kiinnostuneita kehittämään hoitotyön kuvaa ja sairaanhoitajien roolia, kirja antaa ajatuksia ja mielikuvia.

Tästä kirjasta täytyy todeta, että kuivahan tämä on. Kuivuutta kompensoi kuitenkin hoitajien tarinat, joita lukee ilokseen. Kirjan parasta antia on kuitenkin nämä viisi kliinisen hoitoyön pätevyystasoa. Minulla on tähän kirjaan aivan erityinen "suhde". Olin sinä syksynä aloittamassa sairaanhoitajaopinnot ja kesätöissäni törmäsin kokeneeseen sairaanhoitajaan. Hänelle tietysti kerroin uravalinnastani. Hän kehoitti lukemaan edellä kuvatun teoksen. Ja senhän teinkin. Aloitettuani opinnot, jossain harjoittelussa piti käyttää hyväkseen jotain hoitotyönmallia ja silloin mieleeni palautui viiden kliinisen pätevyystason malli. Sain luvan käyttää sitä työssäni.

Eipä siis olekaan ihme, että kirjastossa huomasin tämän seuraavan helmen.

Asiantuntijuus hoitotyössä- hoitotyö, päättelykyky ja etiikka. Patricia Benner, Christine A. Tanner, Catherine A. Chesla. 1999.

Kirjan takana:

Asiantuntijuus hoitotyössä- hoitotyö, päättelykyky ja etiikka on jatkoa  Aloittelijasta asiantuntijaksi- kirjan tematiikalle. Teos paljastaa kliinisen päättelykyvyn ja hoitotyön käytäntöjen monimutkaisen luonteen. Edellisen kirjan tavoin siinä on käytetty erittäin kiinnostavasti tutkimukseen perustuvaa lähestymistapaa.

Yksi kirjan selväksi tekemä totuus oppimisesta on, että kliininen oppiminen on vuoropuhelua periaatteiden ja toimintakäytäntöjen välillä. Periaatteen ymmärtäminen ja sen toiminnallinen oppiminen edellyttää paljon käytännön kokemusta. Kirja sisältää useita esimerkkejä kokemuksellisesta oppimisesta ja periaatteiden toteuttamisesta käytännössä.

Kirja antaa paljon ajattelemisen aihetta ja ohjeita niin hoitoyön johtajille, opettajille, opiskelijoille ja tutkijoille kuin käytännön hoitoyössä toimivillekin.

Tämä kirja todellakin jatkaa mukavasti aloittelijasta asiantuntijaksi- kirjan teemaa. Tämä kirja kuvaa eroja edistyneen aloittelijan, pätevän, taitavan ja asiantuntijan tavoissa tulkita potilaita ja muuttuvia hoitotilanteita. Tämän kirjan luettuani ymmärsin ja huomasin, kuinka kokemuksen kautta todellakin kehittyy edistyneestä aloittelijasta kohti asiantuntijuutta. Koulutus antaa hyvän pohjan, mutta vasta kokemus opettaa ja tekemällä oppii, sen tämäkin kirja alleviivaa. Kirjasta käy myös hyvin ilmi kokeneemman hoitajan tuki opettajana ja hiljaisen tiedon siirtäjänä nuoremmalle hoitajalle. Tämäkin kirja on hyvin teoreettinen, mutta ei suinkaan kuiva. Kirjassa on paljon haastatteluja eritasoisilta hoitajilta ja samaa potilas tapausta saatetaan käydä läpi useammassa kohdassa. Lisäksi kirjassa pohditaan hoitaja-lääkäri suhdetta.

Yhtä juhlaa

Tänään, 12.5.2013, on ollut varsinainen juhlapäivä!

Äidit ovat tietysti olleet tänään juhlittava nro 1. Hyvää äitienpäivää kaikille äideille!

Lisäksi olemme voineet tänään juhlistaa J.V. Snelmanin päivää, suomalaisuuden päivää, Florence Nightingalen syntymäpäivää ja sairaanhoitajan päivää.

Sairaanhoitajan päivänä (ennen kansainvälinen sairaanhoitajan päivä) kansainvälisesti teemana on mm. koulutuksen parantaminen ja köyhyyden sekä lapsikuolleisuuden vähentäminen. Suomessa päivän teemana on lasten ja perheiden hyvinvoinnin edistäminen sekä sairaanhoitajien rooli siinä. Samalla juhlitaan sairaanhoitajan ammattia. (Lähde: Sairaanhoitaja lehti nro 5/13).

Hyviä tekoja

Joskus hyvien tekojen tekeminen onnistuu viiveellä.

Olen harrastus porukassani puhunut useamman vuoden ajan, että olisi hyvä olla elvytyssuoja käden ulottuvilla. Tämähän onnistuu kätevästi niin, että tilaa SPR:ltä avaimenperän jossa on sisällä elvytyssuoja (maksaa n. 6€). Kätevää ja yksinkertaista. Minulla itselläni on sellainen, itse asiassa kierrossa on jo toinen. Käyttämään en ole sitä joutunut, onneksi.

Töissä puheenaiheena on minun työmatkapyöräilyni. Säällä kuin säällä, vuoden aikaan katsomatta, poljeskelen töihin. (Paras aika polkea töihin on sunnuntaiaamut. Silloin ei ole oikein muita liikkeellä, näkee ja kuulee linnut ym. elukat.) Hyvin usein töissä kuulee lauseen: kyllähän minäkin, jos..... Nyt on kuitenkin tapahtunut suuri ihme ja työkavereistani 2 ovat olleet nyt muutamana päivänä pyörällä töissä. Voi että olen yhtä hymyä ja kannustus on kova! :)

Saavutamme....

Saavutamme korkeimman mahdollisen askelman

moraalisessa kulttuurissa,

kun huomaamme,

että voimme kontrolloida omia ajatuksiamme.

Charles Darwin

Ravintoa ruumiille ja sielulle

Ruumiin ravinto:
Minulla oli vanhentunutta jogurttia jääkaapissa. En halunnut heittää sitä pois, enkä tehdä perinteistä jogurttikakkua. Surffailinkin sitten hetken internetin ihmeellisillä aalloilla ja löysin hedelmäpommi-rieskan ohjeen. Sivustoa ja reseptin alkuperäistä tekijää en tietenkään muista, mutta suuri kiitos silti tekijälle. Oli älyttömän hyvää ja ekologinen omatunto kiittää. Tässä ohje kokeilkaa!

Hedelmäpommi-rieskat

6 dl jogurttia

n. 6 dl ohrajauhoja

n. 2 dl vehnäjauhoja

4 kpl kananmunia

1 tl suolaa

1. Sekoita munat ja jogurtti. Lisää suola.

2. Sekoita jauhot ja vaivaa kimmoisa taikina. Taputtele leivinpaperin päällä littanoita rieskoja. Viiltele ja pistele.

3. Paista 250 asteessa, 15 min.

Ravintoa sielulle:

Meeri Koutaniemen Oasis. Älyttömän puhutteleva kirja. Kannattaa lukea. Kuvat ja teksti tukevat hyvin toisiaan.

Ote sivulta books.aalto.fi:

Palkittu valokuvaaja Meeri Koutaniemi kiinnostui Oasiksesta ja sen potilaiden tarinoista vuonna 2010. Hän oli nähnyt meksikolaisen, dokumenttiohjaaja Alejandro Cárdenasin aiheesta työstämän dokumenttitrailerin ja tilasi saman tien lentoliput Meksikoon. Kuukauden vierailun sijaan Meksikosta tuli Koutaniemelle kuin toinen kotimaa. Siellä hän kuvasi Oasis-sarjaansa yhteistyössä Alejandro Cárdenasin kanssa.

Kirjan takana lukee näin:

Oasis kertoo hiv-positiivisten miesten kohtalosta Meksikossa. Se on tarina transseksuaaleista intiaaneista, jotka salaavat naiseutensa.

Gerardo, Reyna, Deborah ja Carlangas taistelevat yhteiskunnan hiljaista väkivaltaa ja halveksuntaa vastaan. Lähimmäistensä hylkääminä he löytävät identiteettiensä äärelle seuraamalla sisäistä ääntään aavikolta keitaalle.

Oasis on paikka ja mielentila, jossa miehet hyväksytään tasavertaisina.

TAKSI!

"Arkku on vainajan taksi

  Silloin ymmärsin, mitä ihmiset tarkoittavat, kun sanovat olevansa prosessissa.

  Minäkin jouduin prosessiin.

  Kun omaiseni kuoli, joku oli järjestänyt sellaisen prosessin, jossa vainajaa näytettiin kolme kertaa.   Prosessin käsikirjoitus oli:

  "NÄYTÖT OMAISILLE:

  Ensimmäinen näyttö tuoreeltaan.

  Toinen kylmettyneenä.

  Kolmas muuttuneena (mattimyöhäisille)".

  Pyrin selviämään näytöistä nopeasti ja kangertelematta.

  Sairalasta oli soitettu: "Hän on lähdössä".

  Olin alkanut kiireesti pakata.

  Soitin takaisin vartin päästä.

  "Hän on lähtenyt", minulle kerrottiin.

  Ymmärsin sen tarkoittavan, että hän on "kuollut" ja että hän olisi kovaa vauhtia matkalla arkkuun. Sillä hän kohta huristelisi kuin taksilla näytöstä toiseen.

  "Kuinka kauan pidätte osastolla?" kysyin.

  "Voimme pitää häntä pari kolme tuntia".

  Kumijalka alle! Kuolleet eivät nykyisin odota, hoputin taksiani. Muut omaiset ovat siellä jo, ja minä katson vainajan reippaasti parissa minuutissa, jotta prosessissa päästään eteenpäin. En halua häiritä prosessin normaalia kulkua!

  Parituntisen matkan aikana outo ajatus pyyhkäisi yli pääni: ruumiinvalvojaiset. Jos pyytäisin vainajan sairaalasta kotiin vuorokaudeksi? Polttaisimme kynttilää, valvoisimme hänen ympärillään. Ei, sehän hankaloittaisi prosessia ja olisi varmasti kallistakin, eestaas rahtaaminen.

  Ole asiallinen, toruin itseäni. Näyttö on näyttö ja sillä siisti. Ei hullukaan kuskaa vainajaa enää sairaalasta kotiin! Pidettäisiin mielenvikaisena....perverssinä!

  Ensimmäinen näyttö:

  Hän lepäsi huoneessa, jonka oveen oli kirjoitettu "varasto". Hoitaja oli pannut pienen kukkakimpun hänen rintansa päälle.

  Koska aikaa oli vähän, en voinut käynä läpi vainajan koko elämää enkä myöskään hänen kuolemaansa. Tuijotin kukkia. Älä nyt herrajumala siitä kukkakimpusta liikutu, aika hupenee! Kosketa vainajaa, muistele häntä, veisaa vaikka virsi.

  Katsoin vainajaa ja sitten taas kukkia.

  Veisasin nopeasti "Oi herra luoksein jää" -virrestä ensimmäisen säkeistön.

  Seuraava näyttö oli kahden päivän kuluttua.

 Hurautin hautaustoimiston autolla sairaalan kylmätilaosaston oven eteen. Hautausasuihin pukeutuneet hautaustoimistovirkailijat liu'uttivat tyhjän arkun autosta ulos.

  He panivat vainajan arkkuun ja toivat hänet omaisten huoneeseen.

  Sitten he avasivat arkun ja jäivät seisomaan sen kahden puolen.

  Miten tässä näytössä tuli toimia? Tarkoittiko miesten läsnäolo sitä, että heillä oli kiire? Pitikö minun hyvästellä vainaja mahdollisimman nopeasti ja sitten nyökätä miehille? 

  Tämä näyttö kuului tietenkin hautaustoimiston miesten hallintapiiriin, saivathan he vainajasta leipänsä. Ehkä erityinen vainajahygienia vaati, että asiantuntijat ovat mukana. Rohkenin kuitenkin kysyä: "Voisitteko poistua hetkeksi?"

  Miehet nyökkäsivät ja poistuivat oven taakse.

  Mikähän on näytön normaali pituus, jotta en tuhlaisi liiaksi miesten työaikaa, mietin. Vartti? Viisi minuuttia? Pari minuuttia?

  Kiersin nopeasti arkkua, yritin painaa muistiini vainajan piirteitä. (Hän oli isäni.) Hiusraja menee tuosta, tuossa on luomi, tuossa leikkausarpi. Tuossa silmät, nenä ja suu, jotka näkisin nyt viimeistä kertaa.

  Jotakin täytyisi puhua vainajalle -sielunhan pitäisi olla kuoleman jälkeen lähistöllä- mutta aika hupeni. Asetin kukkakimpun hänen rintansa päälle. (Kukat olivat hänen istuttamiaan.) Katselin vuoroin kukkia, vuoroin vainajaa: aikaa enää minuutti. Huoneessa oli virsikirja, ryntäsin sen kimppuun ja lauloin nopeasti " Oi Herra luoksein jää" -virrestä ensimmäisen säkeistön.

  Pyysin miehet sisään.

  "Haluatteko peittää hänet?" he kysyivät. "Yleensä omaiset peittävät itse".

  Peitin vainajan, ja miehet ruuvasivat arkun kiinni.

  Arkku pantiin ruumisautoon ja lähdimme ajamaan kohti siunauskappelia, jonka kylmätiloihin arkku liu'utettiin.

  Olin kuullut myös kolmannesta näytöstä. Kysyin miehiltä kierrellen: "Voisiko hänet nähdä vielä kerran, jos jollekulle omaisista tulee tarve?"

  Miehet sanoivat, että kyllä se järjestyy. Ennen siunaustilaisuutta on viimeinen mahdollisuus.

  "Siinä on varmasti melko vähän aikaa", sanoin . "Enkä minä varmasti itse tulisi katsomaan, kysyin vain ylipäänsä -on hyvä tietää".

  "Kyllä järjestyy", toinen miehistä vahvisti.

  "Niin että jos tulee tarve", toistin.

  Paluumatkalla hautaustoimistoon poikkesin yllättäen prosessin sovitusta kulusta. Istuin hautaustoimiston auton etupenkille ja sain päähäni, että haluan nostaa vainajan profiilia. Auto ajoi hänen entisen työpaikkansa ohi. Osoitin sitä sormella ja sanoin miehille: "Tuossa hän oli muuten johtajana".

Lähde: Sinikka Nopola; Taivaallinen kassi ja muita esineitä, 2005

Nippelitietoa

Jossain lehdessä tässä taannoin silmiini osui pieni tilastotärppi: myydyimmät reseptilääkkeet 2012. Lehti oli ottanut tietonsa Suomen lääkedata 2013:sta ja laittanut tuotteet aakkosjärjestykseen. Itse kaivelin www.tohtori.fi sivulta mihinkä mitäkin lääkettä käytetään (tämä tieto suluissa).

Ebixa ( Alzheimer)

Enbrel (Nivelreuma, selkärankarauma, psoriaasis)

Humira (Nivelreuma, selkärankareuma, crohnin tauti)

Januvia (DM 2)

Lantus (DM)

Levemir (DM)

Lyrica ( Hermovaurion aihettama kipu, epilepsia, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö)

Neulasta (Syöpätautien yhteydessä tukemaan valkosolujen tuotantoa)

Seretide ( Astma, keuhkoahtaumatauti)

Symbicort turbuhaler (Astma, vaikea keuhkoahtaumatauti)

Ja samaisessa lehdessä oli myös listattuna myydyimmät itsehoitovalmisteet 2012. Näitä me olemme eniten ostaneet!

Bepanthen, Berocca, Burana, Finrexin, Nicorette, Nicotinell, Oftagel, Panadol, Primaspan, Voltaren

Mistä on tehty?

MISTÄ ON PIENET TYTÖT TEHTY?

Mistä on pienet tytöt tehty?

Sokerista, kukkasista,

inkivääristä, kanelista.

Niistä on pienet tytöt tehty.

Mistä on pienet pojat tehty?

Etanoista, sammakoista,

koiran häntätupsukoista.

Niistä on pienet pojat tehty.

Tanskalainen kansanloru

Suom. Kirsi Kunnas

Mistä on pienet puolukat tehty?

Vedestä, sokerista, kuiduista,

 vitamiineista, kivennäisaineista,

hapoista (E 200, E 210), 

hyytelöitymisaineista (E 440),

väriaineista (E 160a, E 163)

ja aromeista.

Niistä on pienet puolukat tehty.

Tuntematon kirjoittaja

Eviran lisäaine-esite

 

 

 

Kaksi tunnetta -häpeä ja pelko 2/2

Pelko:
Koirien pelko antaa pelolle kiintoisan ulottuvuuden. Miksi kerran koiran puremaksi joutunut ihminen saattaa koko loppuelämänsä pelätä kaikkia koiria, mutta ei esimerkiksi ryhdy pelkäämään kaikkia ihmisiä, vaikka joku olisi häntä joskus lyönyt?

"HALVAANNUTTAVA JA TAPPAVA PELKO

Tutut sanonnat "pelätä kuollakseen", "veret seisauttava pelko", "olla kauhusta kankeana" tai "vavista pelosta" kuvaavat sitä, kuinka hallisematon ja voimakas pelko on epämiellyttävä kokemus. Pelko ei tällöin olekaan ihmistä aktivoiva ja hänen suorituskykyään parantavaa vaan lamaannuttaa, tekee avuttomaksi, saa aikaan pelottavien asioiden tai tilanteiden välttelyä ja voi muuttua "sairaalloiseksi".

Pelot voidaan jakaa synnynnäisiin, kehityksellisiin ja opittuihin pelkoihin. Synnynnäisiä pelkoja ovat esimerkiksi kivun, putoamisen ja turvattomuuden pelko.Kehitykselliset pelot ovat eri ikäkausien kehityskriiseihin liittyviä pelkoja. Kehityskriisien mukanaan tuomia pelkoja ovat esimerkiksi pienten lasten voimakkaan mielikuvituksen aiheuttamat mörönpelot ja ikääntymiseen liittyvät vanhenemisen ja kuoleman pelot. Opittuja pelkoja ovat mallioppimisen ja kokemusten kautta syntyneet pelot. Lapsi voi oppia esimerkiksi pelkäämän koiria, jos hänen vanhempansa pelkäävät niitä ja alkavat suojella lasta niiltä.Elinikäinen koirien pelko voi syntyä siitäkin, jos koira on joskus purrut.

Koirien pelko antaa pelolle kiintoisan ulottuvuuden. Miksi kerran koiran puremaksi joutunut ihminen saattaa koko loppuelämänsä pelätä kaikkia koiria, mutta ei esimerkiksi ryhdy pelkäämään kaikkia ihmisiä, vaikka joku olisi häntä joskus lyönyt?

Viiden ja puolen miljoonan asukkaan Suomessa on kuluvan vuoden kolmella ensimmäisellä neljänneksellä tehty noin 23 000 ihmisen fyysistä koskemattomuutta loukkaavaa rikosta (pahoinpitelyä, henkirikosta, raiskausta) (ks. tilastokeskus 2005). Kun Suomessa arvellaan olevan noin 550 000 koiraa, olisi vastaavaan aikaan koiran hampaisiin pitänyt joutua kolmatta tuhatta ihmistä, jotta voitaisiin osoittaa koirien olevan ihmiselle yhtä arvaamaton ja vaarallinen kuin hänen lajitoverinsa!

Onko koirapelon taustalla kenties se, että ihminen ajattelee koiran käyttäytyvän irrationaalisesti? Toisen ihmisen käyttäytymistä ja mielenliikkeitä kuvitellaan olevan helpompi ennustaa ja "hallita" kuin eläimen. Ihmiseen voi samaistua, mutta kuka oikeasti tietää, mitä eläimen päässä liikkuu ja mitä se aikoo? Se, mihin on vaikeaa saada otetta ja yhteyttä, koetaan pelottavana.

Pelot voivat siis olla perittyjä pelkoja tai kokemusten aiheuttamia. Joskus pelot saattavat saada äärimmäisiä ja ihmistä tuhoavia tai voimakkaasti rajoittavia piirteitä. Pelko voi toisinaan olla kuolemaksi. Ihminen saattaa pelätä elämää niin paljon, että syöksyy sen vuoksi omaehtoiseen kuolemaan. Itsemurha voi joidenkin kohdalla olla seuraus voimakkaasta kivun ja sairauden pelosta tai pelosta kuolla hallitsemattomasti. Tuolloin ihminen järjestää itselleen hallitun kuoleman päättämällä itse päivänsä.

Ihmisen peloilla voi olla tilanteeseen nähden suhteettomia mittasuhteita. Tällöin puhutaan fobiasta. Tunnetuimpia yksittäisiä fobioita ovat esimerkiksi korkeiden ja ahtaiden paikkojen kammo, lentämisen, pimeän, ukkosen ja hämähäkkien pelko.Jotkut ihmiset pelkäävät veren näkemistä, toisille taas julkiset paikat ja sosiaaliset tilanteet (kuten esiintyminen) aiheuttavat voimakkaita pelkotiloja. Fobian erottaa normaalista pelosta sen voimakkuus, joka invalidisoi ihmisen elämän.Fobiansa vuoksi ihminen ei voi elää niin kuin haluaisi. Fobiat ovat tutkimusten mukaan varsin yleisiä. Tiedetään, että noin 11% ihmisistä potee jonkinlaista yksittäistä fobiaa. Sosiaalisten tilanteiden pelko on vieläkin yleisempää: siitä kärsii noin 15% väestöstä. Julkisten paikojen pelkoa esiintyy 3-4%:lla väestöstä.

Peloilla on myös historiallinen, kontekstuaalinen ja jopa sukupuolinen ulottuvuutensa. Voimakkaita pelkotiloja, fobioita, tiedetään olevan naisilla enemmän kuin miehillä.Ero on selkeä jo yhdentoista vuoden ikäisillä lapsilla. Ilmiö saattaa johtua siitä, että poikia rohkaistaan tyttöjä enemmän altistumaan ahdistaville tilanteille kun taas tyttöjä yritetään suojella niiltä. Niinpä pojat harjoittavat pelkojen voittamista ja tytöille taas vahvistuu välttelevä suhtautuminen pelkoihin.

Esimerkiksi lasten pelkoja tutkittaessa on havaittu, miten pelkojen kohteet ovat vaihtuneet kunkin aikakauden lyödessä niihin oman leimansa. Seuraavassa on havainnollistettu, miten lasten pelot ovat muuttuneet vuosikymmenien aikana:

 1897: Ukkonen ja salamat, käärmeet, pimeä, tuntemattomat ihmiset, tuli, kuolema, sairaudet, hyönteiset, villieläimet, kummitukset

1932: Koirat, lääkärit, myrsky, syvä vesi, pimeä

1968:  Vankilaan joutuminen, tuli, auton alle jääminen, vammat, ettei pysty hengittämään, kuolema ja kuolleet ihmiset, sota, huonon todistuksen saaminen, kokeessa epäonnistuminen, vihaiset vanhemmat

1983: Epäonnistumnen tai arvostelun kohteeksi joutuminen, tuntemattomat asiat, vammat, pikkueläimet, kuolema, lääketieteelliset tutkimukset

1997: Pommi-iskut ja sota, ettei pysty hengittämään, tulipalot ja tulipalon uhriksi joutuminen, auton alle jääminen, bakteerit ja vakavan sairauden saaminen, maanjäristykset, kuolema ja kuolleet ihmiset, korkeilta paikoilta putoaminen, murtovarkaan tulo kotiin, eksyminen vieraalla paikalla, käärmeet

Kestopelkojen aiheena näyttää lapsilla olevan kuoleman pelko sekä tulen ja tulipalojen pelko. Mediatekniikan kehittyminen on varmasti osaltaan ollut vaikuttamassa siihen, miten lasten ja aikuistenkin pelot ovat muovautuneet. Vielä sata vuotta sitten ihmiset eivät osanneet pelätä luonnonmullistuksia ja sotia, koska he olivat autuaan tietämättömiä tällaisista tapahtumista.Nykyinen mediatekniikka mahdollistaa maailmalla olevan hädän, pelon ja kurjuuden seuraamisen jopa reaaliajassa. Sodat, terrori-iskut, luonnonkatastrofit, vaarallisten tautien leviäminen ja moninainen väkivalta tarjotaan nähtäväksemme ja kuultavaksemme omissa olohuoneissamme. Voisi ajatella, että olemme monessa mielessä kyvyttömämpiä suojautumaan peloilta kuin aikaisemmat sukupolvet."

Lähde: Tuula Uusitalo; Kielletyt tunteet

Kaksi tunnetta- häpeä ja pelko 1/2

Häpeä:
Aivan kuin vastineeksi ihmisen hillittömälle tiedonnälälle, hänen osakseen on tullut hävetä ja syyllistyä.

"ALUSSA OLI HÄPEÄ?- KOORDINAATTEJA PELKISTETTYIHIN TUNTEISIIN

Häpeä on ensimmäinen Raamatussa mainittu tunne. Syntiinlankeemuskertomuksesta käy ilmi, kuinka Adam ja Eeva syödessään hyvän ja pahantiedon puusta rikkoivat Jumalan käskyä. Sen seurauksena "heidän silmänsä avautuivat ja he huomasivat olevansa alasti" (1. Moos. 3:7). ´Silmien avautumista´ on tulkittu siten, että siinä tilanteessa ihminen ensimmäistä kertaa käsitti olevansa jonkun Toisen silmien paljastavan ja arvioivan katseen kohteena. Alastomana ja paljaana oleminen kriittisten silmien alla aiheuttaa häpeää. Syntyäkseen ja ollakseen olemassa häpeä edellyttääkin aina joko kuvitellun tai todellisen katsojan tai yleisön.

Syntiinlankeemuskertomus on kristillisen oppijärjestelmämme peruskiviä ja se antaa uskontofilosofisen näkökulman maailmassa esiintyvälle kärsimykselle, myös häpeälle ja syyllisyydelle. Paneutumatta sen tarkemmin kertomuksen sisältöön ja tulkintoihin on kuitenkin merkillepantavaa, että kertomuksessa häpeä oli seurausta tietoisuuden lisääntymisestä ja syyllisyys kielletystä teosta.Aivan kuin vastineeksi ihmisen hillittömälle tiedonnälälle, hänen osakseen on tullut kyky hävetä ja syyllistyä. Onko tämä kyky ihmisen onnettomuus vai onni riippuu varmastikin näiden tunteiden aiheuttamista seuraamuksista. Ihmisen hengissä pysymisen näkökulmasta pelko ja agressio lienevät alkukantaisimpia tunteitamme. Säilyttääkseen olemassaolonsa ihmisen on vaaran ja uhan edessä ollut kyettävä pakenemaan tai puolustautumaan.

Yksi ns. negatiivisiin tunteisiin liittyvä piirre on, että ne edustavat ihmiselle yleensä jotakin kiellettyä, luvatonta ja väärää. Ehkäpä tähän on syynä se, että meillä on tapana tarkkailla negatiivisten tunteiden kielteisiä ääriulottuvuuksia, ts. niitä seurauksia, joita kyseiset tunteet hallitsemattomina saavat aikaan. Negatiivisiksi luokittelemillamme tunteilla on kuitenkin niilläkin omat myönteiset ulottuvuutensa, joita harvemmin tulemme ajatelleeksi.

Miten kävisi esimerkiksi ihmisen, joka ei pelkäisi koskaan?Tekisikö pelon puute ihmisestä kaikkeen valmistautumattoman, mitään kaihtamattoman ja uhkarohkean "suin päin" eläjän, joka varomattomuutensa ja yltiöpäisyytensä seurauksena eläisi lyhyen elämän? Kuinka suojaavaa onkaan, että ihmiset pelkäävät esimerkiksi kipua, vaarallisia paikkoja, tulta, sairastumista ja kuolemaa! Pelon vuoksi välttelemme fyysistä tuskaa ja yritämme elää terveellisesti.

Entäpä miltä näyttäisi maailma, jossa ei olisi syyllisyyttä ja häpeää? Jos ihmiselle mikään käyttäytyminen ei olisi väärin tai katumisen ja sovittamisen arvoista, ei käyttäytymistä olisi tarpeen myöskään kontrolloida tai muuttaa. Näin ollen kaikki yhdessä luomamme normit ja lait menettäisivät merkityksensä. Syyllisyyden ja häpeän rajaaminen pois inhimillisestä elämästä pakottaisi meidät myös tarkistamaan käsityksiämme ihmisen vastuusta.Ilman syyllisyyttä ja häpeää ihminen olisi pelkkä tarpeittensa ja viettiensä varassa elävä, vastuuta tuntematon eläin.

Vihaakin tarvitaan. Ilman vihaa ihminen olisi täysin puolustuskyvytön ja joutuisi elämään toisten ihmisten ehdoilla ja armoilla. Vihan avulla ihmisen on mahdollista ottaa kantaa olemassaolonsa oikeuteen ja puolustaa itselle merkityksellisisä asioita."

Lähde: Tuula Uusitalo; Kielletyt tunteet.

Työ ilman iloa on surkeaa,
Työ ilman surua on surkeaa

Suru ilman työtä on surkeaa,
Ilo ilman työtä on surkeaa 

                                                                                           John Ruskin 

Luku nälkään 2

Taas on vuosi vierähtänyt ja huomaan lukeneeni 2012 paljon. Se näkyy myös täällä blogissa. Tässä olisi listaa käyttämistäni kirjoista, lehdistä yms. Ottakaa parhaat palat itsellenne luettavaksi.

Kirjat:

• Darwin aloittelijoille; Jonathan Miller ja Borin van Loon 1982
• Luonnon lääkeyrtit 2; Sinikka Piippo 2004
• En tahdo kuolla, en vain jaksaa elää; Ann Heberlein 2010
• Paviaaneja, punaviiniä ja puutarhanhoitoa; Seppo Turunen 2007
• Sairasta! Lääkärin käyttöohje potilaalle; Satu Salonen 2011
• Täydentävät vaihtoehdot terveydenhoidossa; Toim. Saana Saarinen 1998
• Sairaan hyvä potilas; Satu Salonen
• Hyvää vangilaa toivoo Jenna; Susanna Alakoski
• Vitamiinit ja kivennäisaineet. Pieni käytännön opas; Karen Sullivan
• Monessa mielessä, NLP- mielikirja 2; Toim. R.Asikainen, P. von Harpe 1997

Netti:

• Elinkeinoelämän keskusliitto (EK)
• Wikipedia
• Satu Salosen blogi

Lehdet:

• Tehy-lehti; nro 14 (Kolumni ikäkysymyksiä), nro 8 (Täyttä ymmärrystä vailla), nro 4 (Pirullisen tyypit)
• Anna 1.9.2011 Pitäkö töissä olla kivaa?