On yllättävää,
miten moni ihminen kulkee läpi elämänsä ymmärtämättä sitä,
että heidän tunteensa muita kohtaan ovat seurausta heidän tunteistaan itseään kohtaan.
Jos et ole sinut itsesi kanssa,
et ole sinut toistenkaan kanssa.
Sydney J Harris
On yllättävää,
miten moni ihminen kulkee läpi elämänsä ymmärtämättä sitä,
että heidän tunteensa muita kohtaan ovat seurausta heidän tunteistaan itseään kohtaan.
"TAIVAALLINEN KASSI
Lähes joka taloudesta löytyy musta nailonkassi. Vanhemman sukupolven mielestä se on näppärä ja käytännöllinen. Lähes jokaisella ennen vuotta 1930 syntyneellä rouvalla on musta nailonkassi aina mukanaan, siististi taiteltuna laukun pohjalle.
Vuoden 1960 jälkeen syntyneet pitävät sitä yhtenä maailman epäitsekäimmistä kasseista. Se on litteä ja siinä on veltot kahvat. Sillä voi tuskin tuoda edes perunoita kaupasta. Jos tyhjän nailonkassin kanssa lähtee liikenteeseen, se pullistuu tuulessa naurettavaksi palloksi. Ja vaikka se olisi täynnä tavaraa, se näyttää säälittävältä. Se on ohut, halpa ja lerppa.
Vain yhdestä nailonkassin käyttötarkoituksesta on lähes koko Suomen kansa yksimielinen.
Oletteko kulkeneet hautausmailla ja uurnalehdoissa ja nähneet pieniä seurueita mustien kanssien kanssa? Mitä he mahtavat kassissaan kantaa?
Uurnaa tietenkin.
Ihmisen tuhkaksi muuttuminen on häviö. Sen tähden paljaan uurnan kuljettaminen ihmisten ilmoilla - jopa hautausmaalla - on arveluttavaa, kuin lopullisen häviön julkinen paljastus.
Uurnaa ei voi myöskään panna räikeään ostoskassiin, paperikassista puhumattakaan. Putkikassi olisi liian kevytmielinen, muovikassi suorastaan loukkaava. Kori viittaisi liiaksi ruokaan ynnä muuhun maalliseen rällästämiseen, reppu taas vapauteen ja reissuamiseen. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää kasseista eteerisin: kevyt, tuulessa leijuva nailonkassi.
Uurna pannaan kassiin jo uurnanluovutushuoneessa. Se on kassissa suurimman osan ajasta, jonka se viettää matkalla luovutushuoneesta haudalle. Matka voi olla pitkäkin, sillä krematorioita ei ole joka kylässä. Arvokkaan isoäidin uurna saattaa tehdä viimeisen matkansa auton nuhruisella lastenistuimella, mutta asetelma ei näytä sopimattomalta: ympärillä on musta, ilmeetön nailonkassi.
Uurnan kanssa ei juosta eikä sen läheisyydessä puhuta karkeita. Kun uurna lasketaan hautaan, mukaan pyydetään pappi mustassa puvussaan. Kassi ja pappi ovat nyt samalla viivalla. Kaksi mustaa, ruumiitonta, tuo lohtua seremoniaan, joka on liian ruumiillinen kestettäväksi: muotonsa muuttanut ihminen kannetaan maan sisään. Kassi, joka vielä äsken oli liian halpa-arvoinen perunoiden suojaksi, on nyt lähempänä taivaallisia portteja kuin yksikään kassikollegoistaan. Miten sanassa sanottiinkaan: Monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi, monet viimeiset ensimmäisiksi.
Kun uurna on kätketty, kassi palaa taas ruotuun. Sitä pidetään laukun pimennoissa. Se on olemassa vai kaiken varalta. Pinttyneinkin nailonkassin ystävä tietää, että sen kanssa ei mennä maallisten palatsien porteille - ei hienoihin kultasepänliikkeisiin, ei turkiskauppoihin, ei pyytämään pankista lainaa.
Nöyräksi litistettynä se odottaa seuraavaa saattotehtävää."
"MITÄ VIISAUS ON?
Viisautta on Platonin ja Aristoteleen ajoista asti pidetty ihmisen kehityksen ihanteellisena tavoitteena. Baltes ja Staudinger (2000) analysoivat kulttuurihistoriallista viisautta käsittelevää kirjallisuutta ja päätyivät viisauden kuuteen tunnusmerkkiin, jotka on havaittavissa eri aikoina eri kulttuureissa:
1. Viisaus käsittelee elämän ja elinolosuhteiden tärkeitä ja vaikeita kysymyksiä.
2. Viisaus edustaa parasta tietämystä, arviointia ja neuvonantoa.
3. Viisaus on laaja-alaista, syvällistä ja tasapainoista tietämystä, joka on sovellettavissa erityisiin tilanteisiin
4. Viisautta käytetään omaksi tai toisten hyväksi.
5. Viisaudessa yhdistyvät mieli ja luonne.
6. Viisaus on hyvin vaikea saavuttaa mutta sitä helpommin tunnistettavissa.
Eri kielten sanakirjoissa esiintyvien viisauden määrittelyjen suuntaisesti viisautta on kuvattu tiedoksi ihmisen elämästä eri olosuhteissa, tiedoksi elämän merkityksen ja elämänkulun vaikeimmista kysymyksistä, tiedoksi elämän epävarmuudesta sekä tiedoksi siitä, mitä ei voi tietää ja miten käsitellä rajallista tietoa (Baltes & Staudinger, 2000).
Viisaudelle on tunnusomaista sen sosiaalinen luonne. Staudinger (1996) kuvasi viisauteen yhdistyvän tiedon ja arviointien perustuvan sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Sosiaalinen vuorovaikutus on viisauden kulttuurisen evoluution ja yksilöllisen kehityksen, viisauden käytön ja soveltamisen sekä tietyn tuotoksen viisaaksi tunnistamisen taustalla. Viisas toimija tai viisauden kantaja voi olla joko kulttuuri tai yksilö. Viisaus havaitaan yleensä toisissa ihmisissä, tai toiset kuvaavat muita henkilöitä viisaiksi. Vaikka viisaiden henkilöiden nimeämistä pidetään suhteellisen helppona asiana, itseä ei nimetä viisaaksi (Baltes & Staudinger, 2000). Viisaus on yleensä havaittu kohdistuvan muiden hyödyksi tai muiden etujen ajamiseen: viisauden tarkoitusperät ovat siten sosiaalis-vuorovaikutuksellisia.
Sternberg (1990) on kuvannut kuusi tunnusmerkkiä, joiden perusteella henkilö määritellään viisaaksi. Näitä ovat
- tiedon edellytysten, merkityksen ja rajallisuuden ymmärtäminen
- omien ajatuskulkujen vastustaminen tavoitteena ymmärtää toisten ajatuskulkuja heidän lähtökohtiensa perusteella
- oikeudenmukaisuus ratkaisujen perustana
- monimerkityksisyyden ja esteiden ymmärtäminen
- tavoite ymmärtää, mitä tiedetään ja mitä tieto merkitsee
- ymmärtämisen syvyys, joka ilmenee ajan ja paikan huomioon ottamisena.
Csikszentmihalyi ja Rathunde (1990) tulkitsevat viisauden muodostuneen evoluution tuloksena ja tähdentävät viisauden perusteella tapahtuvaa valokoitumista. He sisällyttävät viisauteen tietynlaisen tiedon hankinnan ja käsittelyn, sosiaalisesti arvostetun ja hyväksytyn käyttäytymisen sekä persoonallisen toivotun tilan tai olosuhteet.
Älykkyyden, luovuuden ja viisauden tutkijana tunnettu Sternberg (1998) on kehittänyt viisauden tasapainoteorian. Siinä viisaus, älykkyys ja luovuus muodostavat kokonaisuuden. Viisaus on älykkyyden käytännöllinen aspekti yhdistyneenä luovuuteen. Sternbergin teoriassa älykkyys on teesi, luovuus antiteesi ja viisaus synteesi. Teorian ydinajatuksena on "hiljainen tieto" (engl. tacit knowledge). Sternberg painottaa viisautta eräänlaisena harvinaisena lahjakkuutena. Tasapainoteoriassa on vahva julkilausuttu moraalinen painotus, yhteisen hyvän saavuttaminen. Toinen keskeinen sisältö on viisauden määritelmään sisältyvä tasapaino yksilön erilaisten harrastus- ja elämalueiden kesken. Tavoitteena on, että ihminen saavuttaisi tasapainon lyhyellä ja pitkällä aikavälillä sopeutuessaan elinympäristöönsä, muuttaessaan sitä ja etsiessään uusia elinympäristöjä.
Edellä kuvatuissa määritelmissä yhteistä on viisauden olennaisena tunnusmerkkinä esiintyvä yhteisen hyvän tavoittelu: samalla kun etsitään omalta kannalta hyvää ratkaisua, sen pitäisi olla myös muiden henkilöiden kannalta hyvä. Pelkästään oman edun tavoittelussa onnistunut ei ole viisas. Yhteistä on myös se, että viisaus muodostuu monipuolisten elämänkokemusten myötä ja on arvostettua syvällistä tietämystä, jota on vain harvoilla. Harvinaisuus sisältyy jo määritelmän vaatimuksiin, mutta myös tutkimustulokset viisauden ilmenemisestä osoittavat samaa (Baltes & Smith, 1990; Staudinger& Werner, 2003; Sternberg, 1998; Takkinen, Pakarinen, Aunola, Männikkö, & Ruoppila, 1999). "Lähde: Isto Ruoppila; Luovuus ja viisaus osana persoonallisuutta. Toeksessa: Riitta-Leena Metsäpelto, Taru Feld; Meitä on moneksi. Persoonallisuuden psykologiset perusteet. 2009.
" Murheensa kullakin
Nainen purskahtaa itkuun ja laskee kasvonsa käsiinsä peittääkseen kyyneleet, joille ei voi mitään. Mies poistuu huoneesta, hän ei kestä enää, ei kestä kohdata katseita. Mitä on tapahtunut? Kyseessä on televisio-ohjelma Rakas sinusta on tullut pullukka. Ohjelman juonnossa kerrotaan, kuinka juuri arki tuo ongelmia pariskunnille. Menojen ja tulojen säätäminen ja siihen yhdistettynä terveellinen ruoka ja liikunta. Siinäpä haastetta kenelle tahansa, vai...?
Vierailin taannoin nepalilaisessa vuoristokylässä. Majoituimme paikallisen kahdeksankymppisen emännän pahnoille, kirjaimellisesti, sillä sängyt olivat pehmustetut oljilla. Ilmasto oli hyinen, pari astetta plussan puolella.
Illalla istuimme polvet suussa pienen, alkeellisen keittiön kylmällä maalattialla, untuvavaatteissamme ja villoissamme. Söimme emännän tyttärenpojan avotulella valmistamaa papumuhennosta ja riisiä, palan painikkeeksi tarjoiltiin teetä ja emännän itse tekemää pontikkaa. Olimme kuin sillit suolassa, onneksi, sillä se lämmitti meitä kylmässä huoneessa.
Hetken kuluttua ovenpieleen tupsahti naapurin mies muutamien kilometrien takaa. Omaisuutensa, seitsemän biisonia, hän oli jättänyt märehtimään takapihan laitumelle. Hän astui tervehtien sisään ja istui viereeni ujosti, eikä suostunut ottamaan ruokaa kohteliaisuussyistä, koska talossa oli vieraita. Hetken kuluttua hän hoiperteli tutisten aivan nuotion viereen. Laihalla kylänmiehellä oli päällään vain t-paita ja ohuet shortsit. Paljaissa jaloissa oli muoviset varvassandaalit. Tiedustelimme vieraamme vointia viitaten olemattomaan vaatetukseen ja hän kertoi hymyntapaisesti voivansa hyvin. Nepalilainen ystävämme kertoi meille, mitä mies ei kehdannut sanoa ja jonka itsekin jo tiesimme. Hänellä on kylmä ja nälkä, hänellä oli yllään kaikki omistamansa vaatteet.
Mies jäi yöksi tulisijan ääreen. Seuraavana aamuna ennen lähtöämme annoimme miehelle kaikki mahdolliset vaatteemme. Mies asetteli vaatteet selässä kantamaansa pajukorireppuun ja lähti leveästi hymyillen puolijuoksua lehmineen kohti kotia, vaimoa ja viittä lastaan. Nepalilaislakki heilui iloisesti puolelta toiselle hahmon hävitessä kauniiseen vuoristomaisemaan.
Jäin hetkeksi murehtimaan, ettei mies huomannut sanoa kiitos.
Haasteita on tietenkin monenlaisia, mutta hyvinvointiyhteiskunnassamme luomme itsellemme ongelmia tyhjästä, kun toisaalla niitä yritetään ratkaista tyhjällä."
" Ensimmäinen järjestelmällinen pyrkimys tarkastelle ihmisen välisiä psykologisia eroja juontaa Hippokrateen aikaan (460-375 eKr.), jolloin ihmisen elimistön ajateltiin koostuvan neljästä perusnesteestä. Ne olivat veri, lima, keltainen sappi ja musta sappi. Galenos (129-216 eKr.) ajatteli, että ihmisen käyttäytyminen heijastaa perusnesteiden tasapainoa ihmiskehossa. Ihmiset, joilla musta sappi oli vallitseva perusneste, olivat surumielisiä ja masentuneita, keltainen sappi liittyi huonotuulisuuteen ja vihamielisyyteen, lima sai aikaan flegmaattisuutta ja voimattomuutta ja veri oli yhteydessä iloisuuteen ja optimistisuuteen"
Aloittelijasta asiantuntijaksi on asiatietoihin perustuva hoitotyön teos, jossa käytännön työtä tarkastellaan ammattitaidon kehittämisprosessina. Kirjassa kuvataan tilanteita, joissa hoitotyön tieto syntyy ja joissa sitä käytetään. Kirjoittaja erittelee viisi kliinisen hoitotyön pätevyystasoa. Tasoja- noviisi, edistynyt aloittelija, pätevä, taitava ja asiantuntija- kuvataan merkittävien hoitotyön tiedon kartuttamiseen liittyvien tilanteiden avulla. Potilaiden puolesta puhuminen, asiantuntemus ja osallistuminen, niiden myötä kehittyvä valppaus ja niihin liittyvä välittäminen ovat toistuvia teemoja sairaanhoitajien kertomuksissa.
Kirjaa voidaan käyttää eri tavoin. Hallinnossa toimivien huomio kiinnitetään inhimillisten voimavarojen- sairaanhoitajien- taitavan ja viisaan käytön tärkeyteen. Teos on hyödyllinen myös hoitotyön opettajille. Asiantuntijoiden kokemuksista saadun kokemuksen hyödyntäminen vaikuttaa opetukseen. Myös heille, jotka ovat kiinnostuneita kehittämään hoitotyön kuvaa ja sairaanhoitajien roolia, kirja antaa ajatuksia ja mielikuvia.
Asiantuntijuus hoitotyössä- hoitotyö, päättelykyky ja etiikka on jatkoa Aloittelijasta asiantuntijaksi- kirjan tematiikalle. Teos paljastaa kliinisen päättelykyvyn ja hoitotyön käytäntöjen monimutkaisen luonteen. Edellisen kirjan tavoin siinä on käytetty erittäin kiinnostavasti tutkimukseen perustuvaa lähestymistapaa.
Yksi kirjan selväksi tekemä totuus oppimisesta on, että kliininen oppiminen on vuoropuhelua periaatteiden ja toimintakäytäntöjen välillä. Periaatteen ymmärtäminen ja sen toiminnallinen oppiminen edellyttää paljon käytännön kokemusta. Kirja sisältää useita esimerkkejä kokemuksellisesta oppimisesta ja periaatteiden toteuttamisesta käytännössä.
Kirja antaa paljon ajattelemisen aihetta ja ohjeita niin hoitoyön johtajille, opettajille, opiskelijoille ja tutkijoille kuin käytännön hoitoyössä toimivillekin.Tämä kirja todellakin jatkaa mukavasti aloittelijasta asiantuntijaksi- kirjan teemaa. Tämä kirja kuvaa eroja edistyneen aloittelijan, pätevän, taitavan ja asiantuntijan tavoissa tulkita potilaita ja muuttuvia hoitotilanteita. Tämän kirjan luettuani ymmärsin ja huomasin, kuinka kokemuksen kautta todellakin kehittyy edistyneestä aloittelijasta kohti asiantuntijuutta. Koulutus antaa hyvän pohjan, mutta vasta kokemus opettaa ja tekemällä oppii, sen tämäkin kirja alleviivaa. Kirjasta käy myös hyvin ilmi kokeneemman hoitajan tuki opettajana ja hiljaisen tiedon siirtäjänä nuoremmalle hoitajalle. Tämäkin kirja on hyvin teoreettinen, mutta ei suinkaan kuiva. Kirjassa on paljon haastatteluja eritasoisilta hoitajilta ja samaa potilas tapausta saatetaan käydä läpi useammassa kohdassa. Lisäksi kirjassa pohditaan hoitaja-lääkäri suhdetta.
Ebixa ( Alzheimer)
Enbrel (Nivelreuma, selkärankarauma, psoriaasis)
Humira (Nivelreuma, selkärankareuma, crohnin tauti)
Januvia (DM 2)
Lantus (DM)
Levemir (DM)
Lyrica ( Hermovaurion aihettama kipu, epilepsia, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö)
Neulasta (Syöpätautien yhteydessä tukemaan valkosolujen tuotantoa)
Seretide ( Astma, keuhkoahtaumatauti)
Symbicort turbuhaler (Astma, vaikea keuhkoahtaumatauti)
Bepanthen, Berocca, Burana, Finrexin, Nicorette, Nicotinell, Oftagel, Panadol, Primaspan, Voltaren
"HALVAANNUTTAVA JA TAPPAVA PELKO
Tutut sanonnat "pelätä kuollakseen", "veret seisauttava pelko", "olla kauhusta kankeana" tai "vavista pelosta" kuvaavat sitä, kuinka hallisematon ja voimakas pelko on epämiellyttävä kokemus. Pelko ei tällöin olekaan ihmistä aktivoiva ja hänen suorituskykyään parantavaa vaan lamaannuttaa, tekee avuttomaksi, saa aikaan pelottavien asioiden tai tilanteiden välttelyä ja voi muuttua "sairaalloiseksi".
Pelot voidaan jakaa synnynnäisiin, kehityksellisiin ja opittuihin pelkoihin. Synnynnäisiä pelkoja ovat esimerkiksi kivun, putoamisen ja turvattomuuden pelko.Kehitykselliset pelot ovat eri ikäkausien kehityskriiseihin liittyviä pelkoja. Kehityskriisien mukanaan tuomia pelkoja ovat esimerkiksi pienten lasten voimakkaan mielikuvituksen aiheuttamat mörönpelot ja ikääntymiseen liittyvät vanhenemisen ja kuoleman pelot. Opittuja pelkoja ovat mallioppimisen ja kokemusten kautta syntyneet pelot. Lapsi voi oppia esimerkiksi pelkäämän koiria, jos hänen vanhempansa pelkäävät niitä ja alkavat suojella lasta niiltä.Elinikäinen koirien pelko voi syntyä siitäkin, jos koira on joskus purrut.
Koirien pelko antaa pelolle kiintoisan ulottuvuuden. Miksi kerran koiran puremaksi joutunut ihminen saattaa koko loppuelämänsä pelätä kaikkia koiria, mutta ei esimerkiksi ryhdy pelkäämään kaikkia ihmisiä, vaikka joku olisi häntä joskus lyönyt?
Viiden ja puolen miljoonan asukkaan Suomessa on kuluvan vuoden kolmella ensimmäisellä neljänneksellä tehty noin 23 000 ihmisen fyysistä koskemattomuutta loukkaavaa rikosta (pahoinpitelyä, henkirikosta, raiskausta) (ks. tilastokeskus 2005). Kun Suomessa arvellaan olevan noin 550 000 koiraa, olisi vastaavaan aikaan koiran hampaisiin pitänyt joutua kolmatta tuhatta ihmistä, jotta voitaisiin osoittaa koirien olevan ihmiselle yhtä arvaamaton ja vaarallinen kuin hänen lajitoverinsa!
Onko koirapelon taustalla kenties se, että ihminen ajattelee koiran käyttäytyvän irrationaalisesti? Toisen ihmisen käyttäytymistä ja mielenliikkeitä kuvitellaan olevan helpompi ennustaa ja "hallita" kuin eläimen. Ihmiseen voi samaistua, mutta kuka oikeasti tietää, mitä eläimen päässä liikkuu ja mitä se aikoo? Se, mihin on vaikeaa saada otetta ja yhteyttä, koetaan pelottavana.
Pelot voivat siis olla perittyjä pelkoja tai kokemusten aiheuttamia. Joskus pelot saattavat saada äärimmäisiä ja ihmistä tuhoavia tai voimakkaasti rajoittavia piirteitä. Pelko voi toisinaan olla kuolemaksi. Ihminen saattaa pelätä elämää niin paljon, että syöksyy sen vuoksi omaehtoiseen kuolemaan. Itsemurha voi joidenkin kohdalla olla seuraus voimakkaasta kivun ja sairauden pelosta tai pelosta kuolla hallitsemattomasti. Tuolloin ihminen järjestää itselleen hallitun kuoleman päättämällä itse päivänsä.
Ihmisen peloilla voi olla tilanteeseen nähden suhteettomia mittasuhteita. Tällöin puhutaan fobiasta. Tunnetuimpia yksittäisiä fobioita ovat esimerkiksi korkeiden ja ahtaiden paikkojen kammo, lentämisen, pimeän, ukkosen ja hämähäkkien pelko.Jotkut ihmiset pelkäävät veren näkemistä, toisille taas julkiset paikat ja sosiaaliset tilanteet (kuten esiintyminen) aiheuttavat voimakkaita pelkotiloja. Fobian erottaa normaalista pelosta sen voimakkuus, joka invalidisoi ihmisen elämän.Fobiansa vuoksi ihminen ei voi elää niin kuin haluaisi. Fobiat ovat tutkimusten mukaan varsin yleisiä. Tiedetään, että noin 11% ihmisistä potee jonkinlaista yksittäistä fobiaa. Sosiaalisten tilanteiden pelko on vieläkin yleisempää: siitä kärsii noin 15% väestöstä. Julkisten paikojen pelkoa esiintyy 3-4%:lla väestöstä.
Peloilla on myös historiallinen, kontekstuaalinen ja jopa sukupuolinen ulottuvuutensa. Voimakkaita pelkotiloja, fobioita, tiedetään olevan naisilla enemmän kuin miehillä.Ero on selkeä jo yhdentoista vuoden ikäisillä lapsilla. Ilmiö saattaa johtua siitä, että poikia rohkaistaan tyttöjä enemmän altistumaan ahdistaville tilanteille kun taas tyttöjä yritetään suojella niiltä. Niinpä pojat harjoittavat pelkojen voittamista ja tytöille taas vahvistuu välttelevä suhtautuminen pelkoihin.
Esimerkiksi lasten pelkoja tutkittaessa on havaittu, miten pelkojen kohteet ovat vaihtuneet kunkin aikakauden lyödessä niihin oman leimansa. Seuraavassa on havainnollistettu, miten lasten pelot ovat muuttuneet vuosikymmenien aikana:
1897: Ukkonen ja salamat, käärmeet, pimeä, tuntemattomat ihmiset, tuli, kuolema, sairaudet, hyönteiset, villieläimet, kummitukset
1932: Koirat, lääkärit, myrsky, syvä vesi, pimeä
1968: Vankilaan joutuminen, tuli, auton alle jääminen, vammat, ettei pysty hengittämään, kuolema ja kuolleet ihmiset, sota, huonon todistuksen saaminen, kokeessa epäonnistuminen, vihaiset vanhemmat
1983: Epäonnistumnen tai arvostelun kohteeksi joutuminen, tuntemattomat asiat, vammat, pikkueläimet, kuolema, lääketieteelliset tutkimukset
1997: Pommi-iskut ja sota, ettei pysty hengittämään, tulipalot ja tulipalon uhriksi joutuminen, auton alle jääminen, bakteerit ja vakavan sairauden saaminen, maanjäristykset, kuolema ja kuolleet ihmiset, korkeilta paikoilta putoaminen, murtovarkaan tulo kotiin, eksyminen vieraalla paikalla, käärmeet
Kestopelkojen aiheena näyttää lapsilla olevan kuoleman pelko sekä tulen ja tulipalojen pelko. Mediatekniikan kehittyminen on varmasti osaltaan ollut vaikuttamassa siihen, miten lasten ja aikuistenkin pelot ovat muovautuneet. Vielä sata vuotta sitten ihmiset eivät osanneet pelätä luonnonmullistuksia ja sotia, koska he olivat autuaan tietämättömiä tällaisista tapahtumista.Nykyinen mediatekniikka mahdollistaa maailmalla olevan hädän, pelon ja kurjuuden seuraamisen jopa reaaliajassa. Sodat, terrori-iskut, luonnonkatastrofit, vaarallisten tautien leviäminen ja moninainen väkivalta tarjotaan nähtäväksemme ja kuultavaksemme omissa olohuoneissamme. Voisi ajatella, että olemme monessa mielessä kyvyttömämpiä suojautumaan peloilta kuin aikaisemmat sukupolvet."Lähde: Tuula Uusitalo; Kielletyt tunteet
"ALUSSA OLI HÄPEÄ?- KOORDINAATTEJA PELKISTETTYIHIN TUNTEISIIN
Häpeä on ensimmäinen Raamatussa mainittu tunne. Syntiinlankeemuskertomuksesta käy ilmi, kuinka Adam ja Eeva syödessään hyvän ja pahantiedon puusta rikkoivat Jumalan käskyä. Sen seurauksena "heidän silmänsä avautuivat ja he huomasivat olevansa alasti" (1. Moos. 3:7). ´Silmien avautumista´ on tulkittu siten, että siinä tilanteessa ihminen ensimmäistä kertaa käsitti olevansa jonkun Toisen silmien paljastavan ja arvioivan katseen kohteena. Alastomana ja paljaana oleminen kriittisten silmien alla aiheuttaa häpeää. Syntyäkseen ja ollakseen olemassa häpeä edellyttääkin aina joko kuvitellun tai todellisen katsojan tai yleisön.
Syntiinlankeemuskertomus on kristillisen oppijärjestelmämme peruskiviä ja se antaa uskontofilosofisen näkökulman maailmassa esiintyvälle kärsimykselle, myös häpeälle ja syyllisyydelle. Paneutumatta sen tarkemmin kertomuksen sisältöön ja tulkintoihin on kuitenkin merkillepantavaa, että kertomuksessa häpeä oli seurausta tietoisuuden lisääntymisestä ja syyllisyys kielletystä teosta.Aivan kuin vastineeksi ihmisen hillittömälle tiedonnälälle, hänen osakseen on tullut kyky hävetä ja syyllistyä. Onko tämä kyky ihmisen onnettomuus vai onni riippuu varmastikin näiden tunteiden aiheuttamista seuraamuksista. Ihmisen hengissä pysymisen näkökulmasta pelko ja agressio lienevät alkukantaisimpia tunteitamme. Säilyttääkseen olemassaolonsa ihmisen on vaaran ja uhan edessä ollut kyettävä pakenemaan tai puolustautumaan.
Yksi ns. negatiivisiin tunteisiin liittyvä piirre on, että ne edustavat ihmiselle yleensä jotakin kiellettyä, luvatonta ja väärää. Ehkäpä tähän on syynä se, että meillä on tapana tarkkailla negatiivisten tunteiden kielteisiä ääriulottuvuuksia, ts. niitä seurauksia, joita kyseiset tunteet hallitsemattomina saavat aikaan. Negatiivisiksi luokittelemillamme tunteilla on kuitenkin niilläkin omat myönteiset ulottuvuutensa, joita harvemmin tulemme ajatelleeksi.
Miten kävisi esimerkiksi ihmisen, joka ei pelkäisi koskaan?Tekisikö pelon puute ihmisestä kaikkeen valmistautumattoman, mitään kaihtamattoman ja uhkarohkean "suin päin" eläjän, joka varomattomuutensa ja yltiöpäisyytensä seurauksena eläisi lyhyen elämän? Kuinka suojaavaa onkaan, että ihmiset pelkäävät esimerkiksi kipua, vaarallisia paikkoja, tulta, sairastumista ja kuolemaa! Pelon vuoksi välttelemme fyysistä tuskaa ja yritämme elää terveellisesti.
Entäpä miltä näyttäisi maailma, jossa ei olisi syyllisyyttä ja häpeää? Jos ihmiselle mikään käyttäytyminen ei olisi väärin tai katumisen ja sovittamisen arvoista, ei käyttäytymistä olisi tarpeen myöskään kontrolloida tai muuttaa. Näin ollen kaikki yhdessä luomamme normit ja lait menettäisivät merkityksensä. Syyllisyyden ja häpeän rajaaminen pois inhimillisestä elämästä pakottaisi meidät myös tarkistamaan käsityksiämme ihmisen vastuusta.Ilman syyllisyyttä ja häpeää ihminen olisi pelkkä tarpeittensa ja viettiensä varassa elävä, vastuuta tuntematon eläin.
Vihaakin tarvitaan. Ilman vihaa ihminen olisi täysin puolustuskyvytön ja joutuisi elämään toisten ihmisten ehdoilla ja armoilla. Vihan avulla ihmisen on mahdollista ottaa kantaa olemassaolonsa oikeuteen ja puolustaa itselle merkityksellisisä asioita."