Joulukalenterin -23 luukku 8

 "Ainoastaan silmillään näkee hyvin. Sydämellä ei näe yhtä hyvin, koska se on sisäelin. Tärkeimpiä asioita ei näe sisäelimillä." Patu

Tatu ja Patu elämä ja teot. Aino Havukainen ja Sami Toivola 2018. 

 

 

Joulukalenteri -23 luukku 7

"Ihminen on osa kokonaisuutta, jota kutsumme 'universumiksi', ajan ja tilan rajoittama osa. Hän kokee itsensä, ajatuksensa ja tunteensa, olevan erillään kaikesta muusta- eräänlainen optinen harha hänen tietoisuudessaan. Tämä harha on eräänlainen vankila, joka kahlitsee meidät henkilökohtaisiin pyyteisiimme ja kiintymään vain joihinkin harvoihin lähimpiimme. Meidän tulee pyrkiä vapautumaan tästä vankilasta laajentamalla myötätuntomme piiriä käsittämään kaikki elävät olennot ja koko luonnon kauneudessaan." -Einstein

Merete Mazzarella; Tähtien väliset viivat. Esseitä identiteetistä. 2003. 

Joulukalenteri -23 luukku 6

 "Amerikkalainen kirjallisuuden tutkija George Stener on sanonut, että vain puilla on juuret mutta ihmisillä on jalat, jotta he pystyvät siirtymään paikasta toiseen."

Merete Mazzarella; Tähtien väliset viivat. Esseitä identiteetistä. 2003. 

Joulukalenterin -23 luukku 5

 "Ei ylämäkeen pääse kulkemalla alamäkeen."

Alexander McCall Smith. Mma Ramotswe tutkii. Pienten muutosten kauneussalonki. 2016.

Joulukalenterin -23 luukku 4

 "Jotkut ihmiset eivät koskaan löydä hetkeään. Heidän näkee selvästi odottavan odottamistaan, mutta hetki ei vain koskaan koita."

Alexander McCall Smith; Mma Ramotswe tutkii. Pienten muutosten kauneussalonki. 2016.

Joulukalenteri -23 luukku 3

Hannah Arend: "Maailma ei ole inhimillinen siksi että se olisi ihmisten tekemä", hän kirjoittaa, "eikä muutu inhimilliseksi sen takia että ihmisääni kuuluu siinä, vaan ainoastaan siinä määrin kuin siitä keskustellaan. Niin paljon kuin maailman ilmiöt meihin vaikuttavatkin, niin syvästi kuin ne koskettavat ja stimuloivat meitä, ne muuttuvat inhimillisiksi vasta kun voimme puhua niistä lähimmäistemme kanssa. Voimme inhimillistää sen mitä maailmassa tapahtuu vain puhumalla siitä, ja puhumalla siitä opimme inhimillisiksi."

Merete Mazzarella; Tähtien väliset viivat. Esseitä identiteetistä. 2003. 

Joulukalenteri -23 luukku 2

 "Missä on elämää, siellä on alituista liikettä, on sata vivahdusta, tuhat perustetta tuhansille selityksen sanoille...."

Tito Colliander; Lähellä. 1973.

Joulukalenteri -23 luukku 1

 "Ensin elämä on elettävä, sitten siitä voi yrittää jotain ymmärtääkin. Kaikki ei suinkaan ole edes ymmärrettävissä. Paljon jää sellaista elämää, joka ei antaudu järjen reposteltavaksi."

Tommy Hellsten; Virtahepo olohuoneessa. 2003 

 

 

Joulukalenteri 2023

Sairaanhoitajan päiväkirjassa on tänä vuonna kaikkiaan 8 kalenterin luukkua. Luukku aukeaa siis joka kolmas päivä alkaen 3.12.23.  Mukavaa joulun odotusta kaikille ja rauhaisaa joulun aikaa!

Aina yksin

"Kuolema on henkilökohtaisin kaikista tapahtumista. Se on ainoa kokemus, jota emme voi jakaa muiden kanssa. Kuolemassa olemme aina omillamme, silloinkin kun kuolemamme on samanaikainen muiden kuolemien kanssa, kuten lento-onnettomuudessa. Kuoleva lähtee tästä maailmasta aina yksin."

Kari Enqvist; Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat. 2009.

Kuva: Pixabay/Nastco

Diagnoosi: Nostalgia

"Nostalgia tarkoitti alunperin koti-ikävää ja oli aikoinaan lääketieteellinen diagnoosi, sairaus joka riudutti sotilaat pitkillä sotaretkillä kuoliaaksi tai sai kaukana kotoa piikomassa olleet tytöt syyllistymään käsittämättömiin väkivallantekoihin. Mutta kuten ruotsalainen aatehistorioitsija Karin Johannisson on osoittanut, sana merkitys on muuttunut: 'Alkuperäisestä avaruudellisesta ulottuvuudesta -kaipuusta johonkin paikkaan- tämä tunne on siirtynyt ajalliseen ulottuvuuteen- kaipuuksi menneeseen.' "

Merete Mazzarella; Tähtien väliset viivat. Esseitä identiteetistä. 2003.

Kuva: Pixabay/Designer-Obst

Illalla

"Pajulintu viserteli hentoa pikku lauluaan joentörmän tuntumaan piiloutuneena.

Vaikka kello oli yli kymmenen illalla, yhä vain taivas takertui kaikonneeseen päivään ja piteli kiinni sen viipyilevistä valohelmoista. Paahtavan iltapäivän juro kuumuus hajaantui ja kaikkosi keskikesän lyhyen illan viileiden sormien kosketuksesta."

Kaislikossa suhisee; Kenneth Grahame. 2016 (uusi Suomennos) 

Kuva: Pixabay/shapkasushami

Ainesosaluokka liima

"Fysiikan puheenparressa ihminen on 'pehmeää kiinteää ainetta' erotuksena esimerkiksi kiteistä. Karkeasti ihminen koostuu veteen sekoitetuista molekyyleistä. Tässä katsannossa kuulumme samaan ainesluokkaan kuin vaikkapa liimat. Elämän olemuksen tutkimus onkin saanut lähtölaukauksensa fysiikasta, kun Nobel-palkittu kvanttimekaanikko Erwin Schrödinger vuonna 1944 julkaisi kirjasen What is life? Kirja koostuu Dubliniin natseja paenneen itävaltalaisfyysikon helmikuussa 1943 pitämistä luennoista, joissa tämä pohdiskeli, miten elävä organismi voitaisiin ymmärtää fysiikan ja kemian avulla. Schrödinger ehdotti että elämä on informaation säilyttämistä ja eteenpäin siirtämistä. Siksi jokaisesta solusta täytyisi löytyä molekyylien kirjoitettu koodi. Schrödingerin mukaan elämän perustan ymmärtäminen edellyttäisi siis ensiksi tuota informaatiota kantavien molekyylien identifioimista ja toiseksi niiden sisältämän koodin purkamista.

Kuten tiedämme, Schrödingerin visio toteutunut lähes sellaisenaan. Ihmisen koko geeniperimä on nyt kartoitettu."

Kari Enqvist; Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat. 2009. Kuva: GDJ/pixabay

Vaatteistaan mies tunnetaan

"Joskus olen törmännyt kapakassa lääkäriin, joka juuri viikko sitten teki minulle jonkin arkaluontoisen tutkimuksen. Siinä hän hirnuu, siiviileissään, kaveriporukan keskellä ja tietää minusta vähän helvetin paljon. Mistä voin olla varma, että vaitiolovelvollisuus pitää, ettei häneltä jossain sumeassa vaiheessa iltaa lipsahda ulos jokin minua koskeva asia? Näyttää sitä paitsi epäuskottavalta koko mies, tuollainen slipoveri päällä, miehellä joka käyttää tuollaista slipoveria ei voi olla tulevaisuutta, eikä varsinkaan ammattitaitoa, diagnoosi on varmasti väärä, täytyy mennä uudelleen lääkäriin.

 Jos yrität moikata lääkäriäsi ohikulkiessa, tapahtuu ehkä se pahin: hän ei tunne sinua. Olet vain yksi potilas muitten joukossa. Ei mitään muistikuvaa sinusta tai vaivastasi. Valitsisin mieluummin sen, että hän muistaisi sekä minut että vaivani, ja että valomerkkiin mennessä kaiken tietäisi myös muu kapakan asiakaskunta." 

Anna-Leena Härkönen; Terveisiä pallomerestä ja muita kirjoituksia. 2004. Kuva:GraphicMama-team/pixabay

Matkalla elämään ja kuolemaan

"Matka elämästä kuoleman esikartanoon on yllättävän lyhyt. Sairaalan ovensuussa istuu tupakalla ihmisiä ankeissa aamutakeissaan. Heidän olemuksensa kantaa kuitenkin tilapäisyyden leimaa. He työntävät edellään tippatelinettä mutta tupakoinnin aktillaan osoittavai tiettyä rehvakkuutta. He ovat elämän transithallissa, polttavat tämän tupakan lähtöä odotellessaan kunnes heidän koneensa kuulutetaan ja he astuvat ulos jos nyt ei aivan terveinä niin kuitenki terveiksi naamioituneina. Helpottuneina he jatkavat elämäänsä, mutta heitä on kuitenkin muistutettu. Kahvilassakin oleilevat potilaat pyristelevät selvästi sairaalan otetta vastaan. He ovat selvinneet omin neuvoin vuodeosastolta ala-aulaan mutta näyttävät hieman häpeileviltä: he ovat täällä, sillä jotakin on mennyt vikaan.  Samalla he kerrankin ovat huomion keskipisteenä, kun huolestuneet sukulaiset lepattavat heidän ympärillään. Se selvästi miellyttää heitä. Puheensorina ei ole alistunutta vaan rempseää. Täällä, aulakerroksessa, toivoa ei ole menetetty.

 

Mutta tarvitsee vain nousta hissiin, kun  tämä etäisyysharha murentuu. Sairaalaosastot odottavat panssarilasisen oven takana. Kerrostasanteelta, jossa maailman meno vielä jatkuu virastonkaltaisena, on yksi ainokainen askel hiljaiselle käytävälle. Sitä reunustavat ovet, joiden takana hengitys on lähes kuulumatonta. Täällä ei ole loistavaa laskeutumista sairauteen, ei huoneita, joiden takana uudet huoneet odottaisivat. Kun sisätautiosaston oven aukaisee, on perillä."

Kari Enqvist; Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat. 2009. Kuva Pixabay/Cezjaw

Yksisivuinen ohjekirja

"Meriplaneettamme kiertäessä emotähteään se samalla piirtää elämänviivaa suunnattomaan pimeyteen. Maailmankaikkeus on kone, jonka osasien liikkeet fysiikan hengettömät lait sanelevat jäännöksettä, mutta jonka monimutkaisuus on niin valtaisa, että sattuma näyttää olevan ainoa sivu sen ohjekirjassa. 

                                                                                 

Tässä suuressa skeemassa me olemme oikeasti voimattomia. Elämämme on kuin kynttilä, joka kosmoksen tuulenpuuskissa lepattaa aikansa ja lopulta tukehtuu. Se on tarokkikortti, jonka pakasta vedämme; joku saa Hirtetyn, toinen Kuun,  kolmas Auringon, mutta yhtä vähän kuin mykät, ihmisen keksimät ennustuskortit voivat tietää tulevasta, yhtä vähän voimme aavistella omaa kohtaloamme."

Kari Enqvist; Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat. 2009. Kuva Pixabay/Prettysleepy       

Ihmisen kaksi syntymää

"Ihminen joka ei ole olemassa ei ole vielä syntynyt. Fyysinen syntymä on saattanut tapahtua, mutta psykologinen on vielä edessä. Psyykkinen syntyminen muistuttaa fyysistä syntymistä siinä, että se on yhtä tuskallinen ja ihmisen totaalista osanottoa vaativa. Mikään vauva ei synny miettien syntymisen filosofiaa tai pohtien minkälainen ilme olisi paras ottaa kun näkee äitinsä ensimmäisen kerran. Olisiko hyvä hymyillä vai virnistää arvoituksellisesti.

 

Syntymä vaatii totaalista heittäytymistä prosessiin, jonka lopputulemasta ei ole takeita. Tämä on elämän keskeinen piirre, majesteetin arvoituksellista toimintaa, johon on paras suostua, jos aikoo elää. Sen tähden persoonaksi tuleminen edellyttää kykyä ottaa riskejä. Todellisessa elämässä ei ole varmistettuja sivustakatsojia, vaan elämässä rokki ryvettyy."

Tommy Hellsten; Virtahepo olohuoneessa. 2003. Kuva: Pixabay.

Selviytyjät

Itsemurha on minulle kysymys, johon haluaisin saada vastauksen, miksi? Miksi joku haluaa tehdä itsemurhan? Miksi se tuntuu ainoalta oikealta ratkaisulta? Miksi vain itsemurha nähdään vaihtoehtona? Miksi?

Kohtaan työssäni itsemurhaa yrittäneitä jonkin verran. He ovat silloin niin haavoittuvia, ettei voi ruveta kyselemään miksi? Se jää toisille, toiseen ajankohtaan. Tunnen kuitenkin suurta avuttomuutta siihen, että he ovat valinneet ainoaksi ratkaisukseen itsemurhan. Ajoittain asia nousee mieleeni enemmän ja silloin tulee etsittyä jotain luettavaa aiheeseen liittyen. Tällä kertaa luettavaksi tarttui Kourallinen tabuja. Kirja on siinä mielessä positiivinen, että se kertoo selviytymistarinoita. Kirjan henkilöt olivat löytäneet elämälleen jonkin toisen ratkaisun, he jäivät eloon. Tarinat olivat erilaisia ja toisaalta hyvin samanlaisia.

Ja sainko vastauksia. En tiedä voinko koskaan saada täydellistä vastausta kysymyksiini. Voin kuitenkin suositella kirjaa luettavaksi. Vuori & Pulkkinen Kourallinen tabuja. Kertomuksia itsemurhasta.

 

 

"Vuosittain noin tuhat suomalaista päättää elämänsä itse. Heidän lisäkseen arviolta kymmenkertainen joukko yrittää itsemurhaa. KOURALLINEN TABUJA -teoksessa itsemurhaa yrittäneet kertovat, miksi he ovat löytäneet elämänhalun uudelleen.

Kirjan jokaisella ihmisellä on oma tarinansa. Jotkut joutuvat vakuuttamaan itselleen joka päivä uudelleen, ettei tänäänkään ole elämän viimeinen päivä. Toisille itsemurhayritys on viimeinen epätoivoinen pakotie kohtuuttomasta elämäntilanteesta, joillekin syinä ovat päihteet tai kaltoinkohtelun aiheuttamat henkiset vammat.

Kun 43-vuotias nainen heräsi joulupäivään, yhä hengissä, kukaan ei kysynyt, mitä oli tapahtunut. Itsemurha on edelleen tabu, jonka jopa läheiset ihmiset voivat vaieta näkymättömiin. KOURALLINEN TABUJA onkin keskustelun avaus siitä, kuinka helposti hädässä oleva voi pudota kaiken avun ulottumattomiin.  terveydenhuollosta ei välttämättä saa apua, osastolle ei pääse ja vatsahuuhtelun jälkeen ihminen lähetetään kotiin yksin. Silti lähes jokaisessa tarinassa itää ajatus siitä, että itsemurhasta voi selvitä hengissä, aiempaa vahvempana. Jostain löytyy aina asioita, jotka pitävät kiinni elämässä."

Katariina Vuori & Jonna Pulkkinen; Kourallinen tabuja.Kertomuksia itsemurhasta. 2014. Kuva: Atena kustannus

Muuri nimeltä Häpeä osa 2

"Jatkuvan häpeän kanssa eläminen on ihmiselle kuitenkin sietämätöntä. Kukaan ei kestä sitä, että kokee jatkuvasti olevansa laadultaan, arvoltaan huono.Tämä tosiasia täytyy jotenkin kieltää, poistaa tietoisuudesta. Ihminen alkaa valehdella ensin itselleen ja sitten muille. Mitä hän sitten valehtelee? Hän vakuuttaa itselleen, ettei hän ole syyllinen. Hänen täytyy kieltää omat rikoksensa ja vakuuttautua omasta hyvyydestään. Tässä yhteydessä on puhuttu ihmisen psykologisesta puolustusjärjestelmästä, hänen defensseistään. Olisiko niin, että nämä defenssit eivät itseasiassa ole muuta kuin järjestelmällistä itsepetosta, jonka avulla ihminen kieltäytyy omasta kasvustaan kieltäytymällä näkemästä omaa syyllisyyttään?

Vanhan testamentin luomiskeromus ilmaisee edellä kuvaamani asian myytin kielellä ja paljon yksinkertaisemmin. Eeva otti omenan, mitä hän ei olisi saanut tehdä. Hän tiesi, että se oli häneltä kiellettyä. Hän sai Aatamin mukaansa tähän kiellettyyn tekoon. Aatamikin itseasiassa tiesi, että teko ei ollut Jumalan mielen mukainen. Molemmista tuli siis syyllisiä. Tässä yhteydessä ei ole oleellista miettiä, oliko omenen ottaminen tekona synti vai ei, oleellista kertomuksessa sen sijaan on, ettei kumpikaan kohdannut syyllisyyttään. Tämä olisi voinut tapahtua esimerkiksi rientämällä katuen tunustamaan teko Jumalalle. Koska näin ei tapahtunut, heidän syyllisyytensä alkoi muuttua heidän häpeäkseen. Tämän johdosta Aatamista ja Eevasta sanotaan, että he lymysivät. Lymyäminen merkitsee piiloutumista eli valehtelemista. Heidän piti myös peittää itsensä, jotta heidän häpeänsä ei näkyisi. Siksi he verhosivat sukuelimensä viikunanlehdillä. Näin he eivät olleet enää viattomia eivätkä totuudellisia. He olivat syyllisiä mutta eivät halunneet myöntää syyllisyyttään, koska se olisi merkinnyt sitä, että heidän olisi täytynyt tunnustaa olevansa pienempiä kuin Jumala, siis pelkkiä ihmisiä, jotka tarvitsivat Jumalan anteeksiantoa. Aatami ja Eeva tahtoivat itse olla Jumala.

Aatamin ja Eevan häpeä alkoi siirtyä seuraaville sukupolville. Heidänyhteinen valheensa ja häpeänsä muuttui vuosituhansien vieriessä koko ihmiskunnan yhteiseksi valheeksi ja häpeäksi. Ensimmäisten ihmisten suorittama valtuuksien ylittäminen ja siitä seurannut koko ihmiskunnan tragiikka on Vanhan testamentin syntiinlankeemuskertomuksessa kuvattu hyvin yksinkertaisella ja pelkistetyllä tavalla. Mutta usein tämän kertomukset syvin sisältö jää ihmisiltä huomaamatta, kun keskitytään miettimään, onko tämä kaikki todellisuudessa tapahtunut, onko Aatami ja Eeva -nimiset ensimmäiset ihmiset olleet olemassa jossain paratiisi nimisessä paikassa vai eivät.

Perinteiseen uskonnolliseen kielenkäyttöön on tässä yhteydessä vakiintunut sana perisynti. Sillä on tahdottu sanoa jotain perustavanlaatuista inhimillisät olemassa olon ehdoista. On kuin ihminen olisi jotenkin aavistanut tilanneensa traagisuuden ja halunnut kuvata sitä tällä tavoin myytin kielellä. "Jokin on mennyt pieleen jo alusta alkaen eikä tätä tosiasiaa voi ohittaa, jos aikoo kohdata itsessään olevaa perusinhimillistä problematiikkaa."

Näemme siis, että ihmiset ovat pohtineet näitä asioita jo tuhansia vuosia ennen meitä. Meidän sukuplvemme on mukana tässä pohdinnassa ja keksii ehkä uusia tapoja kuvata vanhoja asioita."

 

Tommy Hellsten; Virtahepo olohuoneessa. 2003. Kuva bixabay, Letiha

Muuri nimeltä Häpeä osa 1

"Häpeän myönteinen merkitys on nimittäin siinä, että se muistuttaa meitä rajoista, joiden puitteissa meidän on määrä olla ja elää. Häpeä on se muuri, johon törmäämme kun olemme pyrkineet olemaan enemmän kuin olemme. Se kertoo meille meidän rajallisuudestamme, se ikään kuin palauttaa meitä omaan kokoomme.Rajansa ylittänyttä ihmistä kuvaamme sanoilla hävytön ja häpeämätön. Häpeän puuttuminen on tuomittavaa eikä kulttuurimme hyväksy sitä.

Häpeä muistuttaa meitä ihmisyydestämme: emme ole täydellisiä, emme saa kuvitella olevamme täydellisiä, emme ole Jumala. Jumalaksi pyrimme aina silloin kun luulemme olevamme jotain muuta kuin rajallinen ihminen. Tällöin meiltä puuttuu nöyryys: emme nöyrry jakamaan paikkaamme muiden ihmisten kanssa vaan vaadimme itsellemme enemmän kuin mitä meille kuuluu. Pyrimme paisumaan muiden kustannuksella. Hävetessään ihminen peittää kasvonsa katsomalla maahan tai panemalla kätensä kasvojensa eteen. Mitä hän ei halua näyttää? Hän ei halua näyttää kasvojaan, koska niissä näkyy, että hän onkin vain tavallinen ihminen, joka on ylittänyt rajansa.

 

Häpeän ja syyllisyyden välistä eroa voisi kuvata sanomalla, että syyllisyys liittyy ihmisen tekoon mutta häpeä hänen olemiseensa. Syyllisyys syntyy väärästä teosta mutta häpeä on syvempi tapahtuma, se koskee ihmisen olemusta, hänen laatuaan. "You mede a mistake but you are not a mistake", kuten sanovat amerikkalaiset.

Syyllisyydestä voi vapautua muuttamalla käyttäytymistään, tekojaan. Häpeä, silloin kun se on myönteisessä käytössä, tavallaan kehottaa ihmistä myöntämään syyllisyytensä ja vapautumaan tätä kautta häpeän otteesta. Mutta jos häpeä ei niinsanotusti muutu syyllisyydeksi, silloin vaakalaudalla on ihmisen oma arvo, hänen laatunsa. Ja tätä on mahdotonta muuttaa, sillä emme voi muuttaa itseämme. Häpeästä voi vapautua vain suostumalla näkemään oman syyllisyytensä ja tunnustamalla sen. Jos siis en suostu näkemään ja tunnustamaan syyllisyyttäni, olen häpeään sidottu. Mitä enemmän minulla on vääriä tekoja joita salaan, sitä enemmän minussa on häpeää. Jos en tunnusta vääriä tekojani en voi muuta kuin elää häpeäni kanssa."...

 Tommy Hellsten; Virtahepo olohuoneessa. 2003. Kuva iStock

Kukapa sitä nyt maun vuoksi

" On sanottu , että esimerkiksi alkoholismi on psykofyysinen sairaus, jolla tarkoitetaan, että riippuvuudella on kahdet kasvot: fyysiset ja psyykkiset. Fyysisten kasvojen olemassaolosta on merkkinä se, että pitkäaikaista päihteidenkäyttöä seuraavat yleensä vieroitusoireet. Ihmisen elimistö on sopeutunut vieraan kemikaalin olemassaoloon. Jotta fyysinen riippuvuus pääsisi syntymään, tarvitaan useimmiten hyvin suuria määriä ainetta ihmisen fysiologiaan ennen kuin altistuminen voi tapahtua. Alkoholin kohdalla esimerkiksi kyseessä on todella suuret määrät. Lopullinen määrä on luonnollisesti hyvin yksilöllinen ja saattaa olla, että myös perintötekijöillä on oma osuutensa riippuvuuden synnyssä. Niinpä jotta ihminen esimerkiksi pääsisi alkoholistiksi hänen on juotava ainakin kaksi-kolme tynnyrillistä Koskenkorvaa ja aikaa hän saa käyttää tähän joitakin vuosia. Jos hänellä on vähänkin fysiologisia edellytyksiä tukemassa projektiaan luulisi hänen tällä määrällä pääsevän myönteiseen lopputulokseen. Varovasti arvioiden voi lausua, että kaikki ne ihmiset, jotka jo ovat alkoholisoituneet ovt ainakin tämän määrän juoneet. Herää kysymys, miksi ihmiset sitten juovat tällaisia määriä alkoholia. Siksikö, että se on niin hyvää?"

Virtahepo olohuoneessa; Tommy Hellsten. 2003. Kuva: Pixabay

Salarakas

"Alkoholismi etenee yleensä melko hitaasti eikä ole helppoa vetää rajaa, milloin joku on alkoholisti ja milloin ei. Itse pidän alkoholistina ihmistä, joka on solminut salaisen suhteen alkoholiin. Tällä yritän sanoa, että keskeisintä on se merkitys, joka aineella on ihmiselle. Keskeisintä ei sen sijaan ole se määrä, jonka ihminen kuluttaa eivätkä hänen juomisesta seuranneet menetyksensä. Vaikka sairaus etenee hitaasti, se näyttää kuitenkin etenevän varmasti. Se on kuin mustekala, joka määrätietoisesti kerää saaliin lonkeroidensa kuolettavaan puristukseen. Uhrin on annettava itsensä vähitellen kokonaan ja luovuttava monesta muusta asiasta elämässään. Vastuun kantaminen yleensä asioista käy ajan mittaan yhä työläämmäksi.  Voidakseen alkoholisoitua ihmisen on "valittava" alkoholi eikä esimerkiksi taloudellisen vastuun kantaminen perheessä. Kun tila on edennyt sairaudeksi, ei uhrilla näytä olevan vaihtoehtoja vaan hänen on ikään kuin pakko valita alkoholi ja karsia muita asioita. Sanotaan, että hän on menettänyt alkoholinkäytön hallintakyvyn. 

 

Ihminen, joka on menettänyt alkoholinkäytön  hallintakykynsä on itse asiassa menettänyt myös koko elämänsä hallintakyvyn."

Virtaheppo olohuoneessa; Tommy Helssten 2003. Kuva: Pixabay.

Uskon jäljillä

Viimeinen puritaani kirjoitti minulle näin vuonna 2014.

"Jos fysiikka ja uskonto kiinnostaa, suosittelen lukemaan Kari Enqvistin kirjoja. Esimerkiksi Uskomaton matka uskovien maailmaan tai Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat. Ne pitävät sisällään tarinoita elämästä, kokemuksia, ytimekkäitä faktoja, ihmettelyjä ja filosofiaa.

Ensin mainitussa kirjassa sivun 100 tienoilla perehdytään tähän tiede-jumala ihmettelyyn.

Enqvist huomauttaakin, että yleensä nämä evidentialistien argumentit ovat huomattavasti tieteen eturintamaa jäljessä, koska he eivät yleensä ole itse hiukkasfyysikkoja tai kosmologeja, joten joutuvat tyytymään populäärikirjallisuuteen."

Lupasin lisätä kirjat lukulistalleni ja sen teinkin. Koska lukulistani on aikasta pitkä ja monenlainen kirjallisuus kiinnostaa tartuin tähän tarjoukseen vasta nyt lukemalla Uskomattoman matkan uskovien maailmaan. Kirja oli hyvä ja ajatuksia herättävä. Tämän kirjan voi lukea niin uskova, kuin uskonnotona ja kaikkea siltä väliltä oleva. Löysin itseniki kirjan vertailuista. Olisin ehkä vieläkin enemmän toivonut vastakkain asettelua uskovien ja uskonnottomia väliseltä vuoropuhelulta.

Loppuun vielä aiheenseen liittyvä kommentti Mma Ramotswelta: "Hän tunsi monia ihmisiä, jotka eivät todella uskoneet Jumalaan mutta halusivat uskoa ja sanoivat uskovansa. Joidenkin mielestä sellaiset ihmiset olivat hölmöjä tai tekopyhiä, mutta Mma Ramotswe ei ollut siitä aivan varma. Jos jokin, tai joku, auttoi ihmsiä kulemaan halki elämänsä, elämään hyvää ja tarkoituksellista elämää, oliko sillä niin kovasti merkitystä, oliko se tai hän todella olemassa? Hänestä sillä ei ollut merkitystä-ei vähääkään?"

Uskomaton matka uskovien maailmaan; Kari Enqvist. 2012, Limpopon yksityisetsiväkoulu. Mma Ramotswe tutkii; Alexander McCall Smith.2015.

Portinvartija

"Erämaiden pyhät isät sanovat päätä läpikulkuhuoneeksi, tai huoneeksi jonka ovi aukeaa kadulle. Sellaisessa huoneessa kuulee ja näkee kaiken mitä ulkona tapahtuu, ei ole keinoa jolla sen välttää. Valot ja varjot, äänet ja tuoksut, ja tuulenväreet, kaikki tunkevat lakkaamatta kohti.

Osa näistä ilmiöistä toistuu kaiken aikaa. Jotkut äänet, jotkut tuoksut ovat niin tuttuja, että ne hädin tuskin havaitsee. Jotkut sen sijaan törmäävät tajuntaan, herättävät uteliaisuutta, säikyttävät tai huvittavat, tekevät vaikutuksen.

Näin on laita ihmisen pään- siis hänen aivojensa. Niiden sisällä taistelevat herkeämättä paikasta ajatukset ja mielteet, kuvitelmat ja muistumat, eikä sille voi mitään, sillä ihminen on sellaiseksi luotu.

Yksi sentään on hänen vallassaan: hän voi valita. Hyväksyä tai hylätä. Torjua tai ottaa vastaan. Torjua, ja torjua jo ulko-ovella, tai sitten ottaa vastaan, tutkia, ryhtyä puheisiin, kanssakäymisiin.

Ihminen valitsee seuransa, sanovat pyhät isät, niinpä valvokaamme myös kuvitelmiamme ja ajatuksiamme. Yrittäkäämme oitis harkita, mikä on paras sysätä luota, mikä taas ansaitsee luvan astua sydämeemme.

Portilla seisovat aistit ja muisti, Jumalan antamat. Mutta portinvartijan ihminen valitsee itse: huonon tai hyvän."

Kohtaaminen; Tito Colliander. 1973. 

 

 

 

 

 

Aaveet ympärillämme

" He vain katselevat minua, ja niin minä jatkan: "Luonnonlait ovat ihmisen keksintöä, niin kuin kummituksetkin. Logiikan lait, matematiikan lait, ovat nekin ihmisen keksintöä, niin kuin kummitukset. Koko siunattu sotku on ihmisen keksintöä, myös se ajatus että se ei ole ihmisen keksintöä. Maailmaa ei ylimalkaan ole olemassa ihmisen mielikuvituksen ulkopuolella. Se kaikki on yhtä aavetta, ja antiikin aikana se tunnustettiin aaveeksi, koko tämä meidän siunattu maailmamme. Sitä johtavat aaveet. Me näemme sen mitä näemme siksi että ne aaveet näyttävät sen meille, Mooseksen ja Kristuksen ja Buddhan ja Platonin ja Decartesin ja Rosseaun ja Jeffersonin ja Lincolnin ynnä muiden aaveet. Isaac Newton on erittäin hyvä aave. Parhaita. Teidän terve järkenne ei ole muuta kuin tuhansien ja taas tuhansien tällaisten aaveiden ääni menneisyydestä. Aaveiden ja taas uusien aaveiden. Aaveiden jotka yrittävät löytää paikkaansa elävien joukosta."

Robert M Pirsing 1983 ; Zen ja moottoripyörän kunnossapito. 

Kirjekyyhkystä langattomaan tiiedonsiirtoon

"Etäältä hoitamisen historia lienee yhtä vanha kuin kirjoitustaito. Ensimmäinen julkisen terveydenhuollon valvontaverkko toimi jo keskiajalla ja perustui kirjekyyhkyjen käyttöön. Postilaitoksen kehittyminen 1800-luvulla mahdollisti neuvojen ja lausuntojen antamisen kirjeitse. Puhelin valjastettiin pian sen keksimisen jälkeen lääketieteen ja hoitotyön käyttöön. Esimerkiksi potilaiden puhelinajat, puhelinreseptit ja ammattilaisten puhelinkonsultaatio ovat vakiintuneita toimintamalleja.

Varsinainen läpimurto tapahtui 1980-luvun lopulla, kun analogisesta teknologiasta siirryttiin digitaaliseen ja tietokoneiden, matkapuhelinten ja videoneuvottelulaittiden kehitykselle avautuivat täysin uudet mahdollisuudet. Sähköinen tiedonsiirto on nopeaa, ja tekstin lisäksi voidaan välittää kuvaa ja ääntä. Laajaa asiantuntijaverkkoa voidaan hyödyntää välimatkoista riippumatta ja lääkärin apua saadaan paikkoihin, joissa se aikaisemmin on ollut mahdotonta. Sähköisten arkistojen ja aluetietojärjestelmien avulla tietoa voidaan hyödyntää aiempaa paremmin ja samalla välttää tarpeettomia uusintatutkimuksia. Potilasviestintää voidaan lisäksi tehostaa langattomilla yhteyksillä." 

Hoidon tarpeen arviointi; Pirjo Syväoja, Outi Äijälä 2009.  

Intuitiolla mennään

"Intuitiivisessa ajatteluprosessissa päätöksenteko syntyy kokonaistilanteen nopean hahmottamisen ja oivaltamisen kautta. Intuitio nähdään oleellisena osana hoitotyön päätöksentekoa ja ongelmanratkaisua sekä hoitotyön asiantuntijuutta. Intuitio on usein tiedostamatonta älyllistä toimintaa, jossa ongelmanratkaisu tapahtuu ilman analyyttista ajatteluprosessia ja päätöksentekijä ei kykene selittämään päätöksensä perusteita. Vaikka intuitiivinen päätöksenteko ei ole yksityiskohdiltaan kovin täsmällistä, voi ratkaisu olla oikea."

Hoidon tarpeen arviointi; Pirjo Syväoja, Outi Äijälä 2009. 

Kutsumusammatin ydin

"Kutsumusammatti on sitä, että kutsutaan. Syttyy punainen valo huoneen oven yläpuolelle, valo kutsuu sisään, sisällä on pimeää. Hoitaja astuu pimeyteen ja uskoo valoon."

Kari Hotakainen; Luonnon laki. 2013. 

Kuulen ääniä

"Sairaala oli maailman suurin sinivalas, sen sisään mahtui kolauksia, voihkintaa, kirouksia, naurua, älähdyksiä, rohisevaa hengitystä. Äänien moninaisuudesta piti erottaa tärkeät signaalit, ne joihin täytyi reagoida."

Kari Hotakainen; Luonnon laki. 2013. 

Lukunälkään 12

Uusi vuosi ja vanhan vuoden tekstien lähteet. Vuonna 2022 käytin ihan kiitettävästi kirjoja tekstien pohjana. Saatanalliset säkeet oli lukemistani kirjoista pitkällisin luettava. Mielenkiintoinen, osittain raskaskin. Juonessa mukana pysyminen vaati keskittymistä. Toisaalta Mma Ramotswe toi vastapainoa maanläheisellä lähestymistavallaan. Lukekaa vaikka kaikki, kaikki ovat lukemisen arvoisia.

Kirjat:

Temperamentti -ihmisen yksilöllisyys- ; Liisa Keltikangas-Järvinen. 2004. 

Reunalla. Tarinoita Suomen tyhjeneviltä sivukyliltä; Jenni Räinä ja Vesa Ranta.2017

Oivallinen aviomies. Mma Ramotzwe tutkii ; Alexander McCall Smith. 2010. 

Teetä ja sympatiaa.Mma Ramotswe tutkii ; Alexander McCall Smith. 2011. 

Harhapolkuja savannilla. Mma Ramotswe tutkii; Alexander McCall Smith. 2012. 

Limpopon yksityisetsiväkoulu. Mma Ramotswe tutkii. Alexander McCall Smith. 2015

Pahan kosketus ihmisyyden ja auttamistyön varjojen jäljillä. Toim. Merja Laitinen ja Johanna Hurtig. 2002. 

Elsan ja Eetun temppulinna; Tittamari Marttinen.2003.

Saatanalliset säkeet; Salman Rushdie.1988.

Hulluuden historia; Petteri Pietikäinen. 2013.

Pharmageddon. Näin sairausteollisuus tekee meistä kipeitä; Markku Myllykangas, Tomi-Pekka Tuomainen 2010. 

Yhdeksäntoista minuuttia; Jodi Picoult. 2008

Lehdet:

Tehy-lehti 3/22. Kolumni Veera Kamaja; Kiitos hätäpuhelusta.

Avain apteekki-lehti 4/22.