lauantai 30. lokakuuta 2021

Kasvokkain

Kävin katsomassa Meeri Koutaniemen ja Tehyn yhteistyössä toteuttaman valokuvnäyttelyn. Olen hyvin vaikuttunut. Kuvat ja teksti tukivat hienosti toisiaan. Kuvattavien mietteitä lukiessani pystyin niin samaistumaan. Muutama sai herkistymään. Tässä muutama katkelma kuvateksteistä ja lopussa vielä linkki josta voit tarkistaa milloin omalla paikkakunnallasi on näyttely. Ja jos ei ole tilata sen.

Toivoisin ymmärrystä siitä, että hoitohenkilökunta tekee työtä pääsääntöisesti samoista syistä kuin kaikki muutkin: maksaakseen vuokransa, laskunsa, lastensa vaatteet ja perheensä ruuat. Kutsumusta ei voi laittaa leivän päälle. -Lauri

Tapaturmia sattuu kaikille. Sairauksia voi tulla kelle vain. Kaikki ihmiset ovat samanarvoisia. Miksi siis kaikki työ ei ole samanarvoista? -Anna

Toivoisin, että jokainen suomalainen, päättäjä tai kadun kulkija tietäisi, miten suurella sydämellä ja tarmolla me hoitajat työtämme teemme. Tämä työ ottaa paljon, mutta se myös antaa. Tärkein on kohtaamamme ihminen. Me teemme tätä työtä, ajoittain sydän vereslihalla, jotta jokainen suomalainen voisi tuntea olevansa turvassa. - Anna

Sairaanhoitajien joukkovoima on vahvaa. Voimme kulkea pää pystyssä, sillä olemme ihan hemmetin hyviä siinä mitä teemme! - Nina

https://kasvokkain.fi/

sunnuntai 10. lokakuuta 2021

Runo

 Koputan.

                                 Värisevä ääni kuuluu

Mikä hätänä?

 

Huimausta on,

    Jonkun pitäisi kenties,

Vaimokin on 

 

                             Kävelen huoneiden läpi, 

                             sopisiko tulla?


Aina se jotain!

Minä en jaksa!

Minä haluan!

Apua


Runon pohjana käytetty Tehy-lehden 10/21 kolumnia Herra ja Rouva. Kirjoittaja Veera Kamaja