Joskus on kiva jossitella. Jos olisin tehnyt toisin, valinnut toisin, jos..... Jossittelun päätteeksi tulen aina todenneeksi, että minulla on ihan hyvä elämä ja työ ja kaikki. Olen elämäni suuret valinnat tehnyt ihan oikein.
Nyt on ollut taas pieni jossittelu. Olen lukenut Ritva Harjusen ja Liisa Tallgren:in kirjan Hintana elämä (2003). Kirja kertoo Liisa Tallgren:in perheestä ja heidän kahdesta pojastaan, joista molemmista tuli narkomaaneja. Kirja oli hyvin realistinen ja sanoisin jopa karu. Ei naurattanut tätä kirjaa lukiessa. Omalla kohdalla jäin erityisesti miettimään, mikä minut saa aina uudelleen ja uudelleen tarttumaan tällaisiin kirjoihin?
Mietinkin siis:
Jos olisin lukiossa lukenut enemmän psykologiaa, olisinko tehnyt urani ehkä muunlaisessa ammatissa kuin nyt?
Jos olisin silloin tiennyt itsestäni sen minkä tiedän nyt, olisinko päätynyt enempi ihmisten mielen kanssa tekemisiin?
Jos olisinkin jossain toisessa ammatissa, olisinko minä nyt minä?
