"Kuolemattomina emme oikeastaan edes olisi elämämme subjekteja. Mikään hanke tai pyrkimys ei voisi identifioida meitä - minua - ikuisesti jatkuvan elämän kaaoksesta, koska kaikki muutkin kuolemattomat ehtisivät tehdä ikuisesti jatkuvassa elämässään aivan kaiken - eli kaiken saman kuin minäkin. Kuolevaisuus siis uhkaa viedä (ja lopulta vie) minulta nykyisen minuuteni ja tulevaisuuteni, mutta samoin tekisi kuolemattomuus; lisäksi se tavallaan veisi minulta menneisyytenikin, koska ei olisi enää muista ikuisesti elävistä ihmisistä erillistä minuutta, jolla voitaisiin sanoa olevan mitään "omia" hankkeita tai pyrkimyksiä.
Kuva: Pixabay/geralt
Ihmisillä voisi toki - vaikka he eläisivät ikuisesti- olla erilaisia kykyjä ja intressejä, joiden pohjalta he puuhailisivat pitkän elämänsä aikana erilaisia asioita, mutta jos heillä tosiaan olisi käytettävissään mittaamaton ikuisuus, he ehtisivät hankkia kaikki mahdolliset kyvyt ja kokeilla kaikkien mahdollisten intressien mukaisia puuhia. Tuskin voidaan väittää, että he välttämättä näin tekisivät, mutta pelkkä mahdollisuus siihen uhkaa nähdäkseni minuuden ainutkertaisuutta."
Kuoleman kulttuurit Suomessa. Toim. Outi Hakola, Sari Kivistö & Virpi Mäkinen. 2014.
