torstai 14. toukokuuta 2015

Turistina hautausmaalla

Olen ollut tiedostamatta ja tietoisesti hautausmaalla turistina. Tajusin sen tänä keväänä ollessani ensimmäistä kertaa tietoisesti turistina hautausmaalla. Jäin mietimään onko se luvallista, sallittua? Rikonko hautarauhaa?  Eettisesti oikein? Työnpuolesta on tullut jäädäkseen vainajien kunnioitus.

Äiti on opettanut, että hautausmaalla käydään katsomassa poisnukkuneita omaisia, ettei juosta, huudeta tai kiroilla, eikä varsinkaan tallota hautoja. Sallitut puheenaiheet ovat edesmenneet omaiset. Itse asiassa hautausmaalla onkin ollut mukavaa käydä mummon kanssa. Mummo on tarinoinut, samat tarinat, moneen kertaan ja aina ne ovat olleet yhtä kiehtovia.

Tiedostamatonta turismia on tullut harrastettu matkustellessa pienillä paikkakunnilla, sellaisilla joista löytyy koulu, kyläkauppa ja hautausmaa. Kun ei ole muuta keksinyt, on käynyt hautausmaalla katsomassa hautoja. Se on ollut ihan mukavaa ajanvietettä, rauhallista, ja hienot hautakivet ovat hienoja. Tiedostettua turismia harrastin käymällä Helsingissä Hietaniemen hautausmaalla ihan tarkoituksella. Erityisesti taiteilijakukkula oli kohteeni. Hautausmaa oli hieno ja hyvin hoidettu ja haudat olivat kauniita. Hautausmaa vain on niin mahdottoman iso, että joudun käymään siellä vielä uudestaankin.

Tiedostettuani sen, että aion olla turistina hautausmaalla, sai minut miettimään sen sallittavuutta. Eihän Hietaniemeen ole haudattu ketään sukulaista taikka tuttua. Onko minun sallittua mennä sinne muuten vain katselemaan toisten hautoja? Viihdyttämään itseäni? Jotenkin sanat turismi, itsensä viihdyttäminen ja hautausmaa eivät sovi samaan lauseeseen. Vai sopivatko sittenkin? Googletin asiaa ja hautausmaaturismi onkin aika suosittua ympäri suomen. Hietaniemen hautausmaastakin löytyy netistä kartta minne kukakin on haudattuna. Ei kai kannattaisi miettiä asian sallittavuutta, kun kierroksia kerran järjestetään ja hautakarttoja jaetaan netissä. Joku fiksumpi on varmasti miettinyt saako vai eikö saa, ja tullut tulokseen saa.