perjantai 23. syyskuuta 2011

Historian havinaa

Eräs keskustelu tässä taannoin johti ihan toisen alan historiaan. Toinen keskustelijoista tunsi historiaa, toinen ei. Jäinkin miettimään oman alani historiaa ja sitä onko historian tietämyksellä väliä? Tarviiko tietoa historiasta työskennelläkseen nykyajassa?

Luulen että, ihmiset jotka ovat yleisesti ottaen kiinnostuneita historiasta, ottavat ainakin jossain määrin selvää oman alansa menneisyydestä. Faktahan taitaa kuitenkin olla, että teemme työtä nykyajassa, nykyaikaisilla laitteilla, tiedoilla ja taidoilla. Tämä päivä on jo huomenna historiaa. Kehitys ja siinä mukana pysyminen on nykyään haastavaa. Ei ole aikaa miettiä entistä.

Mitä historiaan perehtyminen sitten antaa? Itse olen, suppeasti, tutustunut lääketieteen historiaan ja Suomalaisen sairaanhoidon historiaan. Molemmat ovat olleet kiehtovaa luettavaa. Minusta on ollut mukava lukea mistä on lähdetty. Minulle historiaan tutustumisella on ollut ammatti-identiteettiä vahvistava vaikutus. Sairaanhoitajat ovat olleet tärkeitä jo pitkään.

torstai 15. syyskuuta 2011

Punkkihysteriaa

Vietin osan kesälomastani alueella, jossa on punkkeja. Autossa, matkalla mökille, radiossa oli puhetta punkeista. Suomalaisilla on punkkihysteria. Erilaiset karkoitteet olivat apteekista loppuneet ja ihmiset työllistivät terveyskeskuksia ja hätäkeskusta punkkien poistoilla.

Itse olen nähnyt kaksi punkkia. Toisen jo verta imeneenä, toisen ei vielä imeneen. Uskomatonta kuinka punkki turpoaa ravittuaan itsensä. En myöskään ollut uskoa pientä mustaa liikkuvaa pistettä aluksi punkiksi. Vähäisen kokemuksen vuoksi en oikein osaa pelätä punkkia.

Toisaalta tiedotusvälineissä on ollut paljon puhetta punkkien aiheuttamista taudeista, Lymen Borrelioosista (LB) ja puutiaisaivokuumeesta (TBE). Vähäisten punkki kokemusten vuoksi olenkin sittemmin tutustunut kirjallisuuden välityksellä kyseisiin tauteihin. Kumpaakaan tautia en kenellekään soisi. Tauteihin tutustuminen on kyllä kieltämättä hieman lisännyt kunnioitustani punkkeja kohtaan. Hysteriaan en suostu vielä osallistumaan. Sienet ja marjat on saatava talteen.

perjantai 9. syyskuuta 2011

Lääkevaihdokkaista

 Markkinoille tulleet halvemmat, vastaavat lääkkeet ovat hyvä juttu kuluttajan kannalta. Käytän itsekin tätä etua hyödykseni käydessäni apteekissa. Joskus taas töissä vastaavan lääkevalmisteen etsiminen vie leijonan osan työajasta.

Ensin täytyy pharmaca fennicasta selvittää vastaavan lääkevalmisteen kauppanimi (löytyy monesti useampia valmisteita). Sen jälkeen täytyy selvittää millä nimellä se löytyy oman osaston lääkekaapista. Ja monesti asiakkaiden lääkelistassa on useampi selvitettävä lääke. Jokainen lääke täytyy tietenkin tarkistaa erikseen. Joskus käy myös niin, ettei haluttua lääkettä olekaan oman osaston kaapissa ja lääke täytyy tilata ja hakea sairaalan apteekista.

No työ tekijäänsä kiittää ja lopussa kiitos seisoo. Asiakas saa oikeat lääkkeet ja hoito jatkuu keskeytyksettä.

lauantai 3. syyskuuta 2011

Tulipalo sairaalassa

Yksi kamalimmista asioista, joita sairaalassa voi ikinä tapahtua on tulipalo. Olen usein miettinyt mielessäni sitä tilannetta ja aina se on yhtä kaaottista. Asiakkaiden evakuointi, palokellojen kilinä, hoitajia, lääkäreitä, palomiehiä juoksemassa sinne ja tänne.... Toivon tietysti ettei sellaista tapahdu omalle kohdalle, eikä kenellekään muulle.

Nythän se kuitenkin tapahtui. Turun TYKS:ssä oli tulipalo. Onneksi kuitenkin henkilövahingoilta säästyttiin, vaikkakin henkinen järkytys on varmasti kova kaikilla TYKS:n työntekijöillä, asiakkailla ja asiakkaiden omaisilla. Ylen sivuilta sai sellaisen käsityksen, että ennalta suunnitellut, pelastautumissuunnitelmat evakuoinnin yms. suhteen toimivat hyvin. Se on erittäin hyvä. Niitähän ei voi koskaan suunnitella ja harjoitella turhaan. Paloja sattuu harvoin, mutta sitten kun.....  Palon aiheuttamat materiaalivahingot ovat myös mittavat, mutta se on onneksi vain materiaa. Sen voi korvata, ihmishenkeä ei.

Toivon erittäin paljon jaksamista koko TYKS:n henkilökunnalle!