Makuja maailmalta

"Odotamme, että löydämme italialaisesta ravintolasta spagettia ja tomaattikastiketta ja puolalaisesta ja irlantilaisesta ravintolasta paljon perunaa, että voimme argentiinalaisessa ravintolassa valita kymmenistä erilaisista pihveistä, että intialaisessa ravintolassa käytännöllisesti katsoen kaikkiin ruokiin lisätään tulista chiliä ja että kaikkien sveitsiläisten kahviloiden vetonaula on mukillinen sakeaa kaakaota, jonka pinnalla on keko kermavaahtoa.

Kuva: Pixabay/dacheng1995

 Mikään näistä ruokalajeista ei kuitenkaan ole peräisin kyseisestä maasta. Tomaatti, chili ja kaakao ovat kaikki lähtöisin Meksikosta ja tulivat Eurooppaan ja Aasiaan vasta espanjalaisten valloitettua Meksikon. Julius Caesar ja Dante Alighieri eivät koskaan kieputtaneet tomaattikastikkeen kostuttamaan spagettia haarukkansa ympärille (haarukkaakaan ei ollut vielä keksitty), Wilhelm Tell ei koskaan maistanut suklaata eikä Buddha koskaan maustanut ruokaansa chilillä. Perunat tulivat Puolaan ja Irlantiin vasta 400 vuotta sitten. Ja vuoden 1492 Argentiinassa oli saatavilla vain laamapihviä."

Yuval Noah Harari; Sapiens ihmisen lyhyt historia. 2016. 

Onni- luonnonvalintaa

"Yhteiskuntatieteilijät jakavat subjektiivista hyvinvointia mittaavia kyselylomakkeita ja mittaavat kyselytulosten sekä varakkuuden ja positiivisen vapauden kaltaisten sosioekonomisten tekijöiden välistä korrelaatiota. Biologit käyttävät samoja lomakkeita, mutta mittaavat puolestaan ihmisten antamien vastausten sekä biokemiallisten ja geneettisten tekijöiden välistä korrelaatiota. Heidän löydöksensä ovat hätkähdyttäviä.

Biologien mukaan ajatus- ja tunnemaailmaamme hallitsevat miljoonien evoluutiovuosien muovaamat biokemialliset mekanismit. Subjektiivista hyvinvointiamme sen paremmin kuin muitakaan henkisiä tiloja eivät määrää palkan, sosiaalisten suhteiden tai poliittisten oikeuksien kaltaiset ulkoiset muuttujat. Sen sijaan sitä säätelee monimutkainen järjestelmä, joka muodostuu hermoista, neuroneista ja synapseista sekä serotoniinista, dopamiinista, oksitosiinista ja muista biokemiallisista aineista.

Ketään ei ole tehnyt onnelliseksi se, että hän on voittanut arpajaisissa, ostanut talon, saanut ylennyksen tai löytänyt elämänsä rakkauden. Ihnmisen tekee onnelliseksi yksi ainoa asia: miellyttävät tuntemukset kehossa. Ihminen joka on juuri saanut arpajaisvoiton tai löytänyt uuden rakkauden ja hyppii ilosta, ei todellisuudessa reagoi rahaan tai rakkauteen. Hän reagoi erilaisiin verenkirrossa elämöiviin hormoneihin ja aivojen eiri osien välillä kipinöivien sähkösignaalien ryöppyyn. 

Toiveet maanpäällisestä paratiisista taitavat kuitenkin valitettavasti olla turhia, sillä sisäinen biokemiallinen järjestelmämme tuntuu olevan ohjelmoitu pitämään onnellisuuden tason suhteellisen vakaana. Luonnonvalinta ei onnellisuuden osalta toimi- onnellisen erakon geneettinen linja sammuu ja ahdistuneiden vanhempien geenit taas siirtyvät seuraavalle sukupolvelle. Onnellisuudella ja tyytymättömyydellä on evoluution kannalta merkitystä vain siten, että ne joko helpottavat eloonjäämistä ja lisääntymistä tai vaikeuttavat niitä.  Siksi ei olekaan yllättävää, että evoluutio on tehnyt meistä sellaisia, ettemme ole sen paremmin liian onnellisia kuin liian onnettomiakaan. Se on antanut meille kyvyn nauttia hetkellisestä miellyttävien tuntemusten tulvahduksesta, mutta tuntemukset eivät koskaan kestä kauan. Ennen pitkään ne laantuvat ja niiden tilalle tulee epämiellyttäviä tuntemuksia."

Yuval Noah Harari; Sapien ihmisen lyhyt historia. 2016.