keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Ennakkoluulotonta uutta vuotta!

Ennakkoluuloja, tarinoita ja kokemuksia jaetaan asioista ja ihmisistä. Myönnän itsekin sortuneeni varmasti useammin kuin kerran toisen ennakkoluulojen pauloihin. Ja myönnän myös kertoneeni omaa kokemustani, kuin se olisi ainoa oikea. Kokemus, jonka toinen kokee samasta asiasta, ei monestikaan ole sellainen kuin oma kokemus sitten loppujen lopuksi on. Tämän kun muistaisi olisi itsellä helpompi olla. Seuraava katkelma on kirjasta Suomi toisin sanoen. Mikko Lehtonen, Olli Löytty, Petri Ruuska 2004. Luku 8 Toisen nahoissa ja vähän sanoissakin.

Hyvää ja ennakkoluulotonta vuotta 2017!

"Toisista tietäminen ei synny hetkessä. Stuart Hall kuvaa, kuinka eurooppalaiset alkoivat katsella lähi-itää 1400-1800 luvuilla. Se, millaiselta näkymä näytti, oli paitsi havaintojen myös aiempien toisia koskevien "tietojen" sävyttämää. Tiedon lähteitä olivat antiikin klassinen tieto, uskonnolliset ja raamatulliset lähteet, mytologia ja matkalaisten kertomukset. Toisista tietämisessä on näin monia historiallisia toisensa päälle rakentuvia kerroksia, joissa totuus ja taru yhdistyvät omituisin tavoin- karttojen reunoilla ihmiset ja eläimet sekoittuvat ja kadottavat tutut muotonsa.
Erinomainen kirja toisista tietämisen pohtimiseen on Johannes de Plano Carpinin teos Mongolien historia: Matka tartarien maahan vuosia 1245-1247. Tämä fransiskaanimunkki sai tehtäväkseen hankkia tietoja mongoleista ja solmia yhteyden kristikunnan johdon ja Eurooppaa ryökyttävän kaanin välille. Matkastaan hän kirjoitti mainitun kirjan, joka esittäytyy silminnäkijän todistuksena vieraasta kansasta: "Ja mitä tahansa kirjoitankin, siihen voitte varmasti luottaa... Minä siis näin kaiken itse ja omin silmin tai kuulin asiat tartarien vankeina olevilta kristityiltä, joita pidin luotettavina". Ehkä ajattelemme nykyisen tietokäsityksemme mukaan, että juuri tällaiseen aisten todistettuun voi todellakin luottaa, ja muuan muassa tällaisena de Plano Carpinin paikoin hyvin yksityiskohtaista kuvausta tulee myös ihailleeksi. Kuitenkin, taas kerran tunnetun rajoilla, vastaan vyöryvät tuskin ihmisen kaltaiset olennot munkin kuvatessa tiedonlähteidensä- hovissa oleilevien venäläisten kirkonmiesten- kertomusten mukaisesti niitä kansoja, joihin mongolit ovat valloituksillaan törmänneet. Puoli-ihmiset muistuttavat kuvauksiltaan suuresti elleivät peräti identtisesti esimerkiksi niitä hahmoja, joita Tacitus kuvaa Germaniansa lopuksi vuonna 97 ja jotka löytyvät myös vuosisatoja de Plano Carpinin Mongolian matkan jälkeen oppineiden teoksista. Keskeinen mieltä kääntävä kysymys tietysti on, kuinka paljon myös omassa tiedossamme on vastaavia aineksia, sellaisia syviin juurtuneita opetuksia, joiden vuoksi yksinkertaisesti näemme asiat tietyin tavoin. Kuinka paljon toisista tietäminen rakentuu aina vanhojen ennakkoluulojen ja tarinoiden päälle?"

maanantai 7. marraskuuta 2016

Pitäisikö olla huolissaan?

Uusimmassa Aku Ankassa (N:o 44) oli listattu vuoden 2016 lasten haaveammatit. Aku Ankan toimitus oli tehnyt alkuvuodesta kyselyn, jossa yli 400 1.-6.- luokkalaista lasta oli kertonut haaveammattinsa. Ja ne ammatit olivat:

  1. Opettaja
  2. Eläinlääkäri
  3. Poliisi
  4. Lääkäri
  5. Palomies
Vaan mikä puuttuu joukosta. Sairaanhoitaja! Aivan niin. Siksipä kysynkin pitäisikö olla huolissaan?

lauantai 29. lokakuuta 2016

Kuoleminen ei ehkä olekaan niin helppoa.

Pimeneviin syysiltoihin ja klovnien pelotellessa kulkijoita pimeillä kujilla on hyvä lukaista kirja kuolemisesta. Tämä kirja ei ole huvittavaa luettavaa, eikä tämä tarjoa valmista vastausta. Tämä antaa mielestäni hyvän kokonaiskuvan eutanasiasta ja mihin lääkäreiden päätökset tukeutuvat hoitotilanteissa. Ajatuksia herättävä kirja. Itselleni heräsi ajatus taas hoitotahdosta. Vaikken sitä kirjallisena tekisikään, olisi silti hyvä puhua siitä ääneen lähiomaisensa kanssa.

Aloitan tekstin kirjan takakannella ja jatkan muutamilla näytteillä kirjasta.

Kirja: Elämän loppu vai kuoleman alku. Hoitopäätökset kuoleman lähestyessä. Toim. Juha Hänninen. 2006.

"Elämän loppu vai kuoleman alku- kirjassa pohditaan vaikeita lääketieteellisiä päätöksiä tilanteissa, joissa tautiin ei enää ole parantavia hoitoja. Lääketieteen etiikkaa käsittelevässä kirjallisuudessa on jo pitkään pohdittu ihmisen oikeutta kuolla, oikeutta saada inhimillistä apua ja muiden velvollisuutta auttaa. Useimmiten on päädytty vastakkainasetteluun eutanasian puolesta tai sitä vastaan. Kummallekin näkökannalle on perusteensa, joiden kiistäminen on vaikeaa. Kysymys elämästä ja kuolemasta on ihmisen olemassaolon peruskysymys. Suhdetta kuolemaan ja etenkin toisen ihmisen kuoleman tuottamiseen säätelevät ennen kaikkea kulttuuri ja maailmankatsomus.
 Tämä kirja on syntynyt vuosien pohdinnan jälkeen. Kukin kirjoittaja edustaa omaa näkemystään tai tutkimustraditiotaan; kirjoittajien näkemyksiä ei ole yhdenmukaistettu. Pyrkimyksenä on ollut nähdä kuolemaan liittyvä kärsimys ja siihen kohdistuva kysymys lievityksestä ja kuolemasta useasta näkökulmasta. Kuitenkin näkökulmat, joista asiaa tarkastellaan ovat subjektiivisia, ja lukija joutuu itse muodostamaan oman näkemyksensä. Eutanasian kaltaisissa kysymyksissä eettis-filosofista keskustelua on käyty hyvin kauan, eikä ole olemassa yhtälöä, jolla voisi osoittaa oikeaksi sen paremmin puoltavan kuin epäävänkään kannan."
Ja lopuksi vielä muutama pätkä kirjasta, jotta saatte edes pientä käsitystä kirjan sisällöstä.

"Elämän loppumisen synnyttämä ahdistus muuttaa usein myös toivon luonnetta. Se, mikä terveenä on toivon kohteena, ei välttämättä ole sitä enää, kun kuolema on jo osa lähitulevaisuutta. Tuolloin myöskään hoitavien ihmisten yritykset kiinnittää potilaan toivo johonkin, mikä ei ole mahdollista (paraneminen), eivät auta potilasta. Saattaa olla hyvinkin vahingollista suojella potilasta todellisuudelta ja ohjata hänen hoitonsa ja ajatuksensa pois siitä, mitä todella tulee tapahtumaan. Se voi johtaa potilaan turpoamiseen ja keuhkopöhöön ("jonotipan laittaminen"). Se voi toisinaan jopa nopeuttaa potilaan kuolemaa ja tehdä siitä vaikean ("yritetään vielä tätä hoitoa"). Kuoleman herättämässä ahdistuksessa onkin hyvä erottaa toisaalta lääkärin ja hoitajan ja toisaalta potilaan ahdistus. Kun kuolema tulee reaalisesti osaksi potilaan tulevaisuutta, tapahtuu hänen ajatusmaailmassaan muutos, jota voi olla vaikea  ymmärtää. Kuolemasta tulee väistämätön, toisinaan jopa toivottu tapahtuma heikkenevän elämän päätepisteeksi." Juha Hänninen luvussa:  Kuolemisen vaikeus-vai helppous?
 "Kenelle elämä tai syntymä kuuluu? Jos elämän tarkoitus on terveenä pysyminen ja kuoleman lykkääminen, on lääketieteelle luovutettava suurehko osa elämästä. Kysymys on valinnasta. Kuten elämässä, tärkeintä ei ole oikean diagnoosin saaminen, van eläminen. Ei kuolemakaan kuulu kenellekään. Se on vain elämän loppu." Juha Hänninen luvussa: Kuoleman lääketieteellistyminen.
 "Kreikankielisen alkuperänsä mukaan eutanasia tarkoittaa hyvää kuolemaa. Nykyinen käsite poikkeaa merkitykseltään alkuperäisestä. Alkuaan hyvällä kuolemalla tarkoitettiin rauhallista nukahtamista elämän päätteeksi. Nykyisin eutanasialla käsitetään aktiivista toisen ihmisen elämän päättämistä tämän omasta pyynnöstä. Elämän lopettamiseen liitetään lisäksi ajatukset kuolemaan johtavasta sairaudesta ja potilaan kestämättömästä kärsimyksestä." Juha Hänninen luvussa: Kuolema vai turvallinen paikka kärsiä.
 "Mikä ihmisruumiin kuolemassa pelottaa? Onko se mahdollinen kärsimystäytteinen ja kivulias kuolinkamppailu tai kenties pelko tietoisen minän lopusta?" Leila Jylhänkangas luvussa: Eutanasia, uskonto ja kulttuuri.
 

torstai 20. lokakuuta 2016

Tieto lisää tuskaa

Kaikki tietävät sanonnat "sisar hento valkoinen", " poliisi on kaikkien kaveri".... niistä ei sen enempää. Minusta on kuitenkin aina mukava törmätä uusiin määritelmiin sairaanhoitajista ja sellaisessa yhteydessä missä sitä vähiten osaa odottaa. Näin kävi kirjan kuolema niilillä kanssa. Hiukan mustaa huumoria, mutta ehkä aavistus totuuttakin? Ainakin se on totta, että kun tietää kirjojen ja kokemuksen pohjalta mitä voi olla odotettavissa, osaa ehkä pelätä sitä pahinta.
"Sairaanhoitajat, minusta he ovat aina synkkiä! Yöhoitaja on aina ällistynyt tavatessaan potilaan illalla elossa; päivähoitaja hämmästyy aina tavatessaan potilaan elossa aamulla! Katsokaas, he tietävät liikaa siitä mitä saattaa tapahtua."
Ote kirjasta Agatha Christie; Kuolema niilillä. 1978. S. 198.

perjantai 30. syyskuuta 2016

Kuvaisiko tämä sairaanhoitajan työtä?

Yksi hyödyllinen teko on arvokkaampi 
kuin kaikki maailman julkilausutut aikomukset.
- Ann Radcliffe-

torstai 25. elokuuta 2016

Ratin takana on ihminen

Koulut ovat alkaneet ja on hyvä muistuttaa mieleen liikennesäännöt ja ne pienet ihmiset, jotka siellä nyt kouluun ja koulusta kotiin tallustelevat. Taata heille turvallinen matka molempiin suuntiin. Tällaisen pienen aasin sillan kautta esittelen kirjan Ihmisen kestävä liikenne. Liikenneturvallisuuden uusi suunta. Ilpo Mattila 2002.

Kirja jäi ihan sattumalta käsiini kirjaston poistokirja hyllystä. Pitkään kirja pyöri kotosalla löytämättä paikkaansa. Vihdoin otin sen käteeni, aikeenani laittaa se lehtikeräys astiaan. Tulin kuitenkin lukeneeksi takakannen ja kiinnostuin. ... Kirjassa seurataan onnettomuustutkijan työtä, pureudutaan liikenneonnettomuuden anatomiaan ja esitetään turvallisuutta parantavia keinoja. Kirjan luettuaan tietää, mitä hyötyä on auton turvavyöstä, ilmatyynystä ja törmäysvyöhykkeistä. Kirja oli hyvin kirjoitettu. Maallikkokin ymmärsi tekstin. Tässäpä muutamia näytekappaleita kirjasta.
"Ajoneuvolla liikkuva ihminen saa käyttöönsä liike-energiaa, joka hallitsemattomasti purkautuessaan aiheuttaa tavattomasti vahinkoa. Pitäisikö liikenneonnettomuuksien edessä alistua ja myöntää, että uhrit ovat hinta, jonka joudumme maksamaan tekniikan siunauksista?"
"Tutkijalautakuntien raporttien, tilastollisten selvitysten ja tieteellisten tutkimusten perusteella maailman liikennetutkijat uskovat, että lähes kaikkien onnettomuuksien taustalla on mukana jokin inhimillinen tekijä. Jos tutkijoiden tarkoituksena olisi vain saada vastaus uteliaaseen miksi-kysymykseen, tyydyttävä ratkaisu olisi usein helppo löytää. Kahden kilometrin matkalla kuljettaja läpäisee 600 liikennetapahtumaa, tekee 240 havaintoa, 80 ratkaisua, 60 suoritusta ja yhden virheen. Yhden virheen joka toinen minuutti."
" Jo 0,10-0,20 promillen humala haittaa joitakin toimintoja. Ihmisen havaintokenttä alkaa supistua noin 0,40 promillen kohdalla. Silmien kyky seurata liikkuvaa kohdetta alkaa heikentyä 0,30-0,50 promillessa ja reaktionopeus alkaa hidastua 0,35 promillen humalassa."
"Kun yksittäisessä katastrofissa kuolee suuri joukko ihmisiä, järkytymme perusteellisesti. Liikenneonnetomuuksissa meitä vaivaa vauhtisokeus. Uutiset tulevat yksi kerrallaan, ja ne koskevat yhtä tai muutamaa loukkaantunutta. Ne eivät yleensä heilauta turvallisuuden tunnettamme. Liikenne on nykyelämälle välttämättömyys, pyörien on pyörittävä. Myös sähkö on välttämättömyys. Miten suhtautuisimme sähkön käyttämiseen, jos se tappaisi joka vuosi 400 ihmistä ja haavoittaisi 8500:aa? Pysäytettäisiinkö voimalaitokset? Entä jos uhrit tulisivat tietokoneiden käytön yhteydessä? Emme varmasti hyväksyisi niin tuhoisaa tekniikkaa, ennen kuin insinöörit saisivat parannettua turvallisuutta. Liikenteessä vietetyn tunnin aikana kuolemanriski on 12,5- kertainen työelämään verrattuna."
"Liikennepsykologi W.A.Tillmanin mukaan ihminen ajaa niin kuin elää. Liikennekäyttäytyminen heijastaa ihmisen yleistä tapaa suhtautua ympäristöönsä. Jos tyyppi huohottaa niskaan maantiellä, hän tekee sitä myös muissa toimissaan. Liikennejonossa kiilaaja on huono jonottaja myös nakkikioskilla ja työpaikalla, päreensä polttaja on hankala perheenjäsen, eikä nalkuttajaa ja muiden opettajaa saa tyyntymään kesämökilläkään. Riskejä liikenteessä ottava sukeltaa pää edellä tuntemattomaan rantaveteen niskan taittamisen uhalla ja ottaa muita helpommin terveysriskejä altistamalla itsensä tartunnoille. Sopeutuvainen ihminen sen sijaan mukautuu myös liikenneympäristöön helposti. "
"Autoilun vapautta korostava asenne on aikansa elänyt. Liikenteessä ajaminen on sosiaalista toimintaa, jossa vaaditaan samanlaisia taitoja kuin ruokakaupan jonossa: kärsivällisyyttä, toisten huomioon ottamista ja pitkää pinnaa. Autolla ajamisen taito kilparadalla ja autolla ajaminen liikenteessä ovat kaksi täysin erilaista taitoa."
"Onnettomuudet syntyvät, kun ihmiset tekevät virheitä ajoneuvojen ja liikenneympäristön muodostamassa kokonaisuudessa. Onnettomuuksia voi pitää häiriöinä järjestelmän toiminnassa. Oikeastaan ihmiset tekevät virheitä jo suunnitellessaan liikennejärjestelmäänsä. Eihän ihmistä varten luotu järjestelmä saisi tappaa tai vammauttaa käyttäjäänsä."

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Aivojumppaa 6 vastaukset

Ja vihdoin vastaukset visaisiin kysymyksiin.

  1. Saarioisten maksalaatikko on tullut markkinoille 1957
  2. HK:n sininen on "syntynyt" vuonna 1963
  3. Suomessa on alettu valmistaa perunalastuja vuonna 1970
  4. Reserpiini. Sveitsiläiset Müller, Schlittler ja Bein eristivät sen 1952.
  5. Maksasolukasvain
  6. Katajakaljaa
  7. Jälkeläisten laadun valvontaa
  8. Kasvillistamista
  9. Yhdysvalloissa
  10. 1922. (Henkilöautot saivat ajaa päivänvalossa kaupungissa enintään 30km/h ja muualla 35km/h. Pimeässä ja usvassa suurin sallittu nopeus oli 20km/h, kuorma-autot saivat ajaa 10-20km/h. Rajoituksia nostettiin 1945: henkilöautot saivat ajaa 60km/h, kuorma-autot 35km/h ja muut 40km/h.)


Lähteet kysyksille ja vastauksille :
- Suomi toisin sanoen; Mikko Lehtonen, Olli Löytty, Petri Ruuska 2004.
- Luonnon lääkeyrtit 3; Sinikka Piippo. 2005.
- Neekerikammo; Marjo Kaartinen. 2004.
- Ihmisen kestävä liikenne. Liikenneturvallisuuden uusi suunta; Ilpo Mattila 2002.

torstai 30. kesäkuuta 2016

Kesäkumi 2016

Haluaisimpa muistuttaa kaikkia meitä kesäkumi 2016 kampanjasta. Tämän vuoden kampanja on pyörähtänyt käyntiin 4.6.16.

En ole itse ollut koskaan sen kummemmin kampanjassa mukana, mutta kaapin kätköistä löytyy parit kesäkumi kotelot vuosimallia 1900 luku? Eli joitakin ensimmäisten vuosien kesäkumeja. Ja tänä vuonnahan kesäkumeja on jaettu jo 21 vuotta! Aika upeeta.

Sieltä 1900 luvulta erityisesti muistan tietysti nämä kaapista löytyvät kumit ja sitten niitä kappaleita fiilisteltiin kesä kyllästymiseen asti. Paras muisto taitaa kuitenkin olla ensimmäisestä kesäkumista. Sain sillä kateellisia luokkatovereita syksyllä koulun alettua. Nyky vuosina olen hiukan tipahtanut kärryiltä, mutta tänä vuonna jotenkin taas heräsin asiaan.

Kesäkumista löytyy lisätietoa punainenristi.fi/kesakumi
Ja kesäkumibiisit (uusinta lukuunottamatta) löytyy ainakin täältä yle.fi/ylex/tapahtumat/kesakumi20/

Ja hei, muistakaa käyttää kumia! :)

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Aivojumppaa 6

Ja taas kymmenen kinkkistä pähkinää purtavaksi.

  1. Millon Saarioisten maksalaatikko on tullut markkinoille?
  2. Minä vuonna on "syntynyt" HK:n sininen?
  3. Minä vuonna on Suomessa alettu valmistaa perunalastuja?
  4. Mikä oli ensimmäinen nykyaikainen lääke, joka alensi verenpainetta?
  5. Mikä on hepatooma?
  6. Mitä on liiri?
  7. Mitä tarkoittaa eugeniikka?
  8. Mitä on vegetalisaatio?
  9. Missä maassa säädettiin ensimmäiset nopeusrajoitukset?
  10. Minä vuonna asetettiin Suomessa ensimmäiset nopeusrajoitukset?

tiistai 31. toukokuuta 2016

Ammattinimike ja tutkintotodistus

Nyt tulee ihan omasta päästä yleistä ihmettelyä. Ja teksti on tosiaan hyvin yleistä ihan vain siitä syystä, että en tiedä aiheesta kaikkea. En halua mollata erityisesti mitään tiettyä alaa, ihmettelenpähän vain.

Silloin kun opiskelin sairaanhoitajaksi, keskustelin tietysti muiden ikätovereideni kanssa heidän opiskeluistaan ja miksi he valmistuvat ja minkälaisiin töihin he menisivät valmistuttuaan. Monien ammattinimikkeet olivat varsin hienon kuuloisia. Omani oli heihin verrattaessa erittäin tylsä. Kun sitten kysyi minkälaisiin töihin he voivat mennä, vastaus ei enää ollutkaan niin selkeä. Vaikka sairaanhoitajalla on vallinnan mahdollisuus monestakin suuntauksesta/erikoistumisesta, on periaatteessa melko selvää millaista työtä valmistuttuaan tekee.

Aikani asiaa ihmeteltyäni tulin tulokseen, että olen itse niin maanläheinen ihminen, että tarvitsen tällaisen konkreettisen ammatin. Tätä ei tarvitse paljon selitellä. Nykyään on kaksi vakio kysymystä: Mikä olet ammatiltasi? Millä osastolla työskentelet? Helppoja vastauksia.

Tutkintotodistus on uusin ihmettelyni aihe. Onko järkevää opiskella useita vuosia ja saada vaivan palkaksi tutkintotodistus. Sehän kertoo, että on opiskellut paperissa ilmoittettua asiaa, mutta ei sitten muuta. Saako sillä töitä? Pitääkö lähteä jatkamaan opiskeluja monen vuoden uurastuksen jälkeen uudestaan? 

No, jokainen tekee omat ratkaisunsa elämässään, niin opiskelun kun muunkin suhteen. Itselleni oli tärkeää saada konkreettinen ammatti ja saada vielä töitäkin omalta alaltaan. Eikä ollut yhtään hullumpi juttu, että tykkäsi koulusta ja nyt vielä työstäänkin. Jokainen arvottaa asiat erilailla.

Kauniiksi lopuksi vielä onnittelut kaikille tänä keväänä valmistuville sairaanhoitajille. Tervetuloa töihin uudet kollegat!
Onnittelut myös kaikille muille koulunsa päättäville!

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Oletko sinä se kuuluisa joku muu?

Jostain lehdestä bongasin jutun auttamisesta tai lähinnä siitä miksi ei pysähdytä auttamaan. Itselleni ei ole sattunut montaa kertaa tilanteita, että olisi tarvinnut pysähtyä auttamaan, mutta muutama kuitenkin.
Olen pari kertaa pysähtynyt autolla. Ensimmäinen kerta oli kun syysliukkailla pakettiauto oli suistunut ojaan. Onneksi kenellekään ei käynyt huonosti. Annoimme kyydin matkustajille. Toisella kertaa satuimme porokolariin. Tässäkin tilanteessa ainoa uhri oli poro. Olen pari kertaa myös kammennut humalaista ylös maasta. 
Jotenkin vain ei omatunto anna periksi jättää ketään ihan oman onnen nojaan, vaikka selkeästi näkisikin kaverin olevan hulluna humalassa.
Tässä alla juttu, joka kirvoitti minut muistelemaan vanhoja.

"MIKSI KUKAAN EI PYSÄHDY AUTTAMAAN?
 Iäkäs mies makaa pyörätiellä eikä pääse ylös. Ihmiset ajavat, pyöräilevät ja kävelevät ohi. Moni jää tuijottamaan, kun yritän auttaa miestä ylös.
 Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun havahdun siihen, että kukaan ei auta. Totuuden nimissä on sanottava, että en minäkään haluaisi kammeta humalaisia hangesta, mutta ihmisiä on autettava. Aina.
 Eivätkä humalaiset ole ainoita, joiden ohi kävellään. Pyörätiellä maannut mies oli sairas, ei kännissä. Olen ollut todistamassa, kun ihmiset ovat kääntäneet selkänsä lapsille, joiden matkarahat olivat kadonneet junanvaihdossa.
 Teille ohikävelijöille ja selänkääntäjille minulla on yksi kysymys: Mikä teitä oikein vaivaa?
Catherine Genovese oli 28-vuotias, kun hänet puukotettiin kuoliaaksi New Yorkissa vuonna 1964. Genovese huusi toistuvasti apua, ja aikalaisarvioiden mukaan lähes 40 ihmistä näki tai kuuli hänen hätänsä. Yksikään ei mennyt apuun eikä soittanut poliisille.
Sosiaalipsykologit Darley ja Latané kiinnostuivat tapauksesta ja alkoivat lavastaa tutkimustilanteita, joissa testattiin ihmisten auttamishalukkuutta.
 Tutkijat havaitsivat, että auttamatta jättäminen on sitä todennäköisempää, mitä enemmän ihmisiä on tilanteessa paikalla. Ihminen nimittäin ajattelee mielellään, että se kuuluisa Joku Muu rientää kyllä avuksi.
 Mitä enemmän ihmisiä on paikalla, sitä enemmän ihminen myös kokee vastuun hajautuvan. Ne Muut kyllä auttavat, niin ei taaskaan itse tarvitse. Jos ja kun muutkaan eivät auta, ihminen tulkitsee tilanteen niin, ettei mitään hätää edes ole.
Jos ihminen on tilanteessa yksin, hän yleensä auttaa avuntarvitsijaa. Täytyypä sitten vain hartaasti toivoa, että hädän tullen paikalle sattuu vain yksi ihminen. Ehkä se yksi ihminen olisi auttanut Catherine Genoveseakin."
 Kirjoittanut: Katja Kärki
 
 

torstai 31. maaliskuuta 2016

Sinä ja minä

Maailma on olemassa vain sinun silmissäsi-
Sinun käsityksessäsi
Siitä voit tehdä sen niin suureksi
Tai niin pieneksi kuin haluat
                                                      Albert Camus     

Minne menenkin,
Kaikkialle seuraa minua olento nimeltään
Minä
                                              Nietzsche

lauantai 27. helmikuuta 2016

Kasvokkain

Olimme lomamatkalla ja lentokentällä olimme menossa tekemään viimeistä lähtöselvitystä. Emme matkustele paljoa lentokoneella ja näin ollen emme ole tutustuneet erinäisiin sovelluksiin tehdä lähtöselvitystä. Kentällä kuitenkin meidän luoksemme tuli lentokenttävirkailija, joka ehdotti automaattia lähtöselvityksen tekemiseen. Me tartuimme tarjoukseen ja annoimme hänen opastaa meidät laitteen luo. Pyysimme häntä jäämään ja opastamaan, mutta hän totesi asian olevan varsin yksinkertainen ja että hän on alueella. Hänen läsnäolonsa alueella ei paljon meitä väsyneitä matkalaisia auttanut, vaan siirryimme tiskille ja saimme erittäin hyvää palvelua ihmiseltä ihmiselle.

Ammattiylpeyteni kukoistaa tällä hetkellä erittäin hehkeästi. Olen tajunnut olevani etuoikeutetussa asemassa pystyessäni kohtaamaan ihmiset/asiakkaat ihmisenä ihmiselle, kasvokkain. Joudun olemaan se kuka olen, enkä pysty peittelemään kaikkia tunteita, eleitä enkä ilmeitä. Minua luetaan kuin avointa kirjaa. Joudun kohtaamaan kysymyksiä laidasta laitaan. Joskus vastaaminen on haastavaa ja joskus en tiedä vastausta. Vastaavasti minä saan tavata mielenkiintoisia persoonia. Kohtaamani ihmiset ovat melko "alastomia" tavatessamme. Heillä on kipuja, isoja asioita mietittävänään, hyvästä päivästä voikin tulla yhtäkkiä huono. Joudun silti kohtaamaan ne ihmiset ja olemaan heille se toinen ihminen, lähin ihminen joka siinä hetkessä on läsnä.

Tässä ajassa ja maailmassa tuntuu välillä, että toista ihmistä pelätään. Pelätään kohdata toista kasvokkain. Posteja laukkautetaan, virastot vähentävät luukkuaikoja ja siirtävät palvelunsa nettiin, liikennevälineiden liput ostetaan lippuautomaateista. Facebook, Twitter yms. palvelut vähentävät tarvetta tavata kasvokkain. Kaikkialla kaikuu sanoja: netti, mobiilisovellus, facebook...... Missä olet ihminen?


lauantai 23. tammikuuta 2016

Luku nälkään 5

Ja näin se on taas vuosi vaihtunut.
 Nyt kun tarkastelen -15 vuoden tekstieni lähdeaineistoa voinen todeta, että olen ilmeisemminkin antanut itsestäni enemmän, kuin jonain toisena vuonna. Lähteenä on pelkkiä kirjoja ja niitäkin vain 8. Osa kirjoista oli kyllä ihan hyviä. Jos joku pitää nostaa erityisesti esille, nostaisin Ihminen 2.0 geneettisen valikoinnin ja parantelun eettiset kysymykset.

2015 blogissa käytetyt lähteet:

Kirjat:

- Suomi toisin sanoen; Mikko Lehtonen, Olli Löytty, Petri Ruuska 2004.
- Seppä, K. Aalto, M. Alho, H. Kiianmaa, K. Toim.; Huume- ja lääkeriippuvuudet.
- Matti Häyry; Ihminen 2.0 geneettisen valikoinnin ja parantelun eettiset kysymykset. 2012.
- John F. MacArthur, Jr; Evankeliumi Jeesuksen mukaan. 2001.
- Sirkku Aho, Kaarina Laine; Minä ja muut. Kasvaminen sosiaaliseen vuorovaikutukseen. 1997.
- Hellevi Arjava; Swanin tytöt. Kulttuurihistoriallinen kertomus autonomian ajalta. 2007.
- Marjo Kaartinen; Neekerikammo. Kirjoituksia vieraan pelosta. 2004.
- Ritva Harjunen, Liisa Tallgren; Hintana elämä. 2003.