lauantai 27. helmikuuta 2016

Kasvokkain

Olimme lomamatkalla ja lentokentällä olimme menossa tekemään viimeistä lähtöselvitystä. Emme matkustele paljoa lentokoneella ja näin ollen emme ole tutustuneet erinäisiin sovelluksiin tehdä lähtöselvitystä. Kentällä kuitenkin meidän luoksemme tuli lentokenttävirkailija, joka ehdotti automaattia lähtöselvityksen tekemiseen. Me tartuimme tarjoukseen ja annoimme hänen opastaa meidät laitteen luo. Pyysimme häntä jäämään ja opastamaan, mutta hän totesi asian olevan varsin yksinkertainen ja että hän on alueella. Hänen läsnäolonsa alueella ei paljon meitä väsyneitä matkalaisia auttanut, vaan siirryimme tiskille ja saimme erittäin hyvää palvelua ihmiseltä ihmiselle.

Ammattiylpeyteni kukoistaa tällä hetkellä erittäin hehkeästi. Olen tajunnut olevani etuoikeutetussa asemassa pystyessäni kohtaamaan ihmiset/asiakkaat ihmisenä ihmiselle, kasvokkain. Joudun olemaan se kuka olen, enkä pysty peittelemään kaikkia tunteita, eleitä enkä ilmeitä. Minua luetaan kuin avointa kirjaa. Joudun kohtaamaan kysymyksiä laidasta laitaan. Joskus vastaaminen on haastavaa ja joskus en tiedä vastausta. Vastaavasti minä saan tavata mielenkiintoisia persoonia. Kohtaamani ihmiset ovat melko "alastomia" tavatessamme. Heillä on kipuja, isoja asioita mietittävänään, hyvästä päivästä voikin tulla yhtäkkiä huono. Joudun silti kohtaamaan ne ihmiset ja olemaan heille se toinen ihminen, lähin ihminen joka siinä hetkessä on läsnä.

Tässä ajassa ja maailmassa tuntuu välillä, että toista ihmistä pelätään. Pelätään kohdata toista kasvokkain. Posteja laukkautetaan, virastot vähentävät luukkuaikoja ja siirtävät palvelunsa nettiin, liikennevälineiden liput ostetaan lippuautomaateista. Facebook, Twitter yms. palvelut vähentävät tarvetta tavata kasvokkain. Kaikkialla kaikuu sanoja: netti, mobiilisovellus, facebook...... Missä olet ihminen?