Tämän päivän media työntää ruutujen täydeltä sotaa ja kärsimystä ympäri maailman. Isis värvää ihmisiä riveihinsä, jotka sitten lopulta kuolevat. Itsemurhapommituksia tapahtuu siellä ja täällä. Onko tälle kuolemalle mitään rajaa? Voiko tähän kaikkeen turtua niin, ettei enää vain yksinkertaisesti välitä?
Minä toivon ettei kuolemaan voi turtua. Tietysti taistelut Syyriassa tuntuvat hiukan kaukaisilta, mutta siltikin tuntuu pahalta tietää viattomien kuolevan. Ammatissakin näkee kuolemaa, eikä se vielä tähän päivään mennessä ole jäänyt tuntumatta. Muutamien asiakkaiden kuolema on jopa tuntunut silloinkin, kun se on tapahtunut jossain muualla. Vaikka me kaikki kuolemme joskus, toivoisi joillekin sen tapahtuvan vasta myöhemmin.
Toisen tappaminen ja siihen kykeneminen on minulle yksi ihmismielen mysteereistä. Miten joku voi edes ajatella toisen tappamista ja toteuttaakin sen vielä? Onko hänellä mielestään oikeus päättää, että tämä oli nyt tässä? Oikeutus kuolemaan? Onko toisen tappava ihminen itsekäs?
