Hyvät ja huonot uutiset

”Toivo ei ole sitä, 

että laskelmoit ovatko hyvät uutiset voitolla pahoista. 

Se on valinta, päätös toimia.”

Anna Lappe

Sydämellistä, maksaista vai ihan suoraan haimasta

Miksi juuri sydän? Mikä tekee sydämestä erityisemmän kuin muista elimistä? Miksei maksa, haima, munuaiset tai virtsarakko ole päässeet sydämen kaltaiseen asemaan? Kuka on päättänyt sydämen olevan paikka rakkaudelle ja tunteille ylipäänsä? Tietoisuuden olemusta ja syntyä mietitään ja teksti alla kertoo yhden näkökulman. Sen tosin tiedetään olevan aivoissa, mutta missä siellä. Teorioita riittää siinäkin. Voiko siirtoelimen saanut tuntea toisen tunteita, vaihtaa seksuaalista suuntaustaan tai mieli ruokaansa?

”Monta asiaa sydämellä.

Sydämen kyllyydestä suu puhuu. Missä on aarteesi, siellä on sydämesi.

Sydämestä on paljon sanontoja ja vertauskuvia. Yksi kirjoittaa sydänverellään, toisella on sydän karrella, kolmas kihlautuu sydänkäpysensä kanssa. Jollakin on sydänystävä, joku taas on sydämistynyt ja sydän juuriaan myöten täynnä. Symbolisesti sydän viittaa ihmisen syvimpiin tuntoihin ja olemukseen.

Mutta miksi juuri sydän?

Mikseipä aivot, siellähän ajattelu ja tunteet kaiketi tapahtuvat? Yhtälailla voisi kehua anteliasta ihmistä hyvämaksaiseksi ja käyttää rakkauden symbolina vaikka haimaa, munuaista tai virtsarakkoa. Liittyykö sydämeen jotakin sellaista, mikä on tiedetty jo ammoin, mutta minkä tiede on polkenut jalkoihinsa? Olisi kiinnostavaa tietää sydämen salat. 

Ihmisellä on tietoisuus, se erottaa ihmisen eläimestä. Moni lemmikin omistaja tosin vannoo, että meidän Putella tietoisuus kyllä on. Eläin ei kuitenkaan laskelmoi, suunnittele, käytä toista hyväksi ja päälle päätteeksi tiedosta koko prosessia. Eläin ei myöskään unelmoi tai rakastu tai sielu mutkalla mieti elämän syvyyksiä. Vain ihmisellä on kyky sellaiseen.

Tieteen näkökulmasta tietoisuus on aivojen sähköistä toimintaa. 

Tietoisuuden olemuksesta ja sijainnista on paljon muitakin näkökulmia. Esimerkiksi kiistanalaisen, tieteellisesti todistamattoman solumuistiteorian mukaan, jokaisella ihmisen solulla olisi tietoisuus ja muisti. Niihin kätkeytyisi myös yksilön persoona. Muistamista tapahtuisi siis kaikissa kehon kudoksissa, ei vain avoissa. Sydänlihas olisi varsinainen muistipankki.

Jotkut siirtosydämen saaneet ovat kertoneet, mieltymyksistä ja käyttäytymistavoista, joita heillä ei ollut ennen leikkausta. Sydämen luovuttajan lempiruoka oli alkanut maistua tai tämän seksuaalinen suuntautuminen tullut esiin. Eräs tyttö, joka oli saanut sydämen murhatulta, alkoi kokea ”muistikuvia”, minkä seurauksena murhaaja saatiin kiinni. Kokemuksista on tehty elokuvia ja kirjoitettu kirjoja.

Mahdollinen solumuisti herättää paljon ajatuksia. On myös uskonnollisia suuntauksia, joissa ei sallita verensiirtoa vaikka toimenpide pelastaisi hengen. Tämä perustuu ajatukseen, että sielu asuisi veressä.

Italiassa tehdään ensi vuonna erikoinen ihmiskoe: vapaaehtoisen pää siirretään toisen ihmisen kehoon. 

Jos muistot ja tietoisuus säilyvät kehon kaikissa osissa ja varsinkin aivoissa ja sydämessä, sulautuvatko pään ja vartalon muistot yhteen? Millainen persoona keholle muodostuu ja kuka, tai ketkä hän on?

Muistikuva voi laukaista kehossa reaktiosarjan. Trauman tai rakastumisen muisto voi nostaa sykettä,  punehduttaa posket, saada vatsan epäjärjestykseen. Suru voi särkeä sydämen, ihan kliinisestikin. Voisiko siirtoleikatun keho saada oireita pään muistoista ja päinvastoin? Voisiko kipumuisto tuottaa kipua?

Aikoinaan äidinkielen tunnilla opetettiin, ettei sydämeen mahdu kahta ämmää. Entä jos mahtuukin. Tai äijää. Kielioppisääntöjä ja sanontoja on helppo muuttaa. Sen sijaan ihmisen päivittäminen  uuteen kehoversioon  tuplamuistilla ja laajennetulla sydäntietoisuudella on hieman haasteellisempi  juttu, mutta sitäkin kohta yritetään. Eettistä ja sydämellistä vai uteliasta ja sydämetöntä?”

Anne Autiolahti; Kolumni: Monta asiaa sydämellä. Tehy-lehti 9/16.