Onnen kokemus

"Jokin toive, jonka ei ehkä ole uskonut toteutuvan, on täyttynyt. Ihmisestä tuntuu kuin hän äkkiä kohoaisi irti maasta ja leijailisi muutaman sentin korkeudella maanpinnan yläpuolella. Hän haluaa hypellä ylös ja alas ja kertoa tapahtumasta muille, tuttujen puutteessa vaikka tuntemattomille. Keho rentoutuu ja liikkuminen on vapaata. Onnen valtaama ihminen tuntee itsensä avoimeksi ja haluaa kommunikoida muiden kanssa. Hän on myös tavallista valmiimpi luottamaan muihin.

Tähän tapaan voi kuvata onnen kokemusta. Onnellisuus on motivaation kannalta keskeinen sen vuoksi, että juuri sentapaista olotilaa eliöt pyrkivät jatkuvasti koko elämänsä ajan tavoittelemaan." 

Psykologin esseitä; Kirsi Lagerpetz. 2000. 

 

Aggressiosta

"Aggression 'perimmäiseksi päämääräksi' on usein ajateltu vastustajan tuhoamista. Tämän perusteella aggressio käsitetään kuoleman vietiksi. Suurin osa aggressiosta ei kuitenkaan ole tällaista. Monille eläimille on esimerkiksi ominaista, että ne ärsyyntyvät vieraiden tunkeutumisista läheisyyteensä ja pyrkivät ajamaan nämä tiehensä. Päämäränä ei kuitenkaan ole tunkeutujan tappaminen vaan nimenomaan sen karkottaminen omalta alueelta. Ainoastaan kun syntyy voimakasta kilpailua ja molemmat osapuolet pitävät kiinni omastaan, tilanne kehittyy tappeluksi, ja ainoastaan kun tappelu on erittäin kiivasta, se johtaa toisen osapuolen tuhoutumiseen. Paljon tavallisempaa on, että jompikumpi lähtee tiehensä. Sosiaalisten eläinten konfliktit ovat yleensäkin harmittomia ja loppuvat nopeasti. Niiden 'tarkoitus' on elintilan varmistaminen tai muiden ristiriitojen ratkaiseminen, ei tappaminen. Evoluution kannalta katsottuna aggressiomotiivia ei ole syytä pitää 'pohjimmiltaan' tuhoamiseen tähtäävänä. Sellainen motiivi kaventaisi lajin geneettistä variaatiota ja olisi lajin säilymisen kannalta epätarkoituksenmukainen.

Myöskään ihmisillä suurin osa aggressiosta ei lainkaan tähtää tappamiseen eikä edes toisen vakavaan vahingoittamiseen -edes 'pohjimmiltaan'. Hyvä esimerkki ovat riidat ja väittelyt. Osallistuessaan väittelyyn ihmiset haluavat hyökätä ja ovat useimmiten aggressiotilassa. Kuitenkaan he eivät suinkaan toivo vastustajansa kuolemaa vaan päinvastoin ymmärtämystä ja oikeutusta omalle näkökannalleen. Itse asiassa toisen kuolema, jos sellainen sattuisi, pilaisi tehokkaan väittelyn täydellisesti. Väittelyä käyvät usein ihmiset jotka ovat hyviä ystäviä keskenään ja aikovat pysyäkin ystävinä. Suuttuminen ristiriitatilanteessa ei ole samaa kuin tuhoavuus." 

Psykologin esseitä; Kirsi Lagerpetz. 2000.