Vitsinurkka

"Miten laihialaiset lämmittävät sairaalan? 

Kuumepotilaat juoksevat huoneesta toiseen."

 Rankka kutsumus. Sairaanhoitajan päiväkirja. Kaarina Davis 2007.

Kuva: Peggy_Margo/Pixabay

 

Yövuorossa

"Mitä sekavampi potilas on tai mitä useammin häntä tulee tarkkailla, sitä kitisevämmät saranat tai narisevampi lattia hänen huoneessaan on. Yleensäkin yön erityispiirteet liittyvät ääniin.

Mitä sekavampi potilas, sen hiljaisempi ja arvaamattomampi hän on touhuissaan. Sekavat potilaat lähtevät harhaillen etsimään vessaa. Vaikka vessa olisi viereinen huone, ja siellä olisi valot päällä ja ovikin jätetty kutsuvasti raolleen, potilas kävelee vessan ohi käytävälle kulkien kaikki matkan varrella olevat potilashuoneet läpi ennen kuin hoitaja sattumalta kuulee potilaan jalkojen tepsutuksen käytävällä.

Mitä huonounisempi potilas, sitä varmemmin hänellä menee antibiootti suonensisäisesti. Potilaalle menee esimerkiksi iv-antibiootti 3-4 kertaa vuorokaudessa. Yleensä potilas nukahtaa juuri sillä kellonlyömällä, kun antibiootti on määrä tiputtaa. Erittäin todennäköisesti "tippakäsi" on potilaan alla. Tiputusta ei voi laittaa herättämättä potilasta.

Mitä pienempi toimenpide, sitä hermostuneempi potilas. Illalla potilas kysyy seuraavan aamun pissanäytteestä. Hoitaja vakuuttaa herättävänsä potilaan ja auttavansa sen otossa. Potilas ei nuku koko yönä, koska jännittää näytteen ottoa. Tai sitten potilas on unohtanut koko asian ja juuri käynyt pissalla, kun hoitaja tulee hakemaan näytettä.

Yöllä hoitajan pitää tietää kaikki asiat, päivällä hänen ei saa tietää mitään. Päivystävä lääkäri sanoo illalla osastolla käydessään, ettei häntä saa herättää turhaan. Yöllä tulee sellainen rajatapaus, että hoitaja miettii kuumeisesti, soittaisiko vai ei."

Rankka kutsumus. Sairaanhoitajan päiväkirja. Kaarina Davis 2007.

Kuva: Aquamarine_song/Pixabay