Aivan kuin vastineeksi ihmisen hillittömälle tiedonnälälle, hänen osakseen on tullut hävetä ja syyllistyä.
"ALUSSA OLI HÄPEÄ?- KOORDINAATTEJA PELKISTETTYIHIN TUNTEISIIN
Häpeä on ensimmäinen Raamatussa mainittu tunne. Syntiinlankeemuskertomuksesta käy ilmi, kuinka Adam ja Eeva syödessään hyvän ja pahantiedon puusta rikkoivat Jumalan käskyä. Sen seurauksena "heidän silmänsä avautuivat ja he huomasivat olevansa alasti" (1. Moos. 3:7). ´Silmien avautumista´ on tulkittu siten, että siinä tilanteessa ihminen ensimmäistä kertaa käsitti olevansa jonkun Toisen silmien paljastavan ja arvioivan katseen kohteena. Alastomana ja paljaana oleminen kriittisten silmien alla aiheuttaa häpeää. Syntyäkseen ja ollakseen olemassa häpeä edellyttääkin aina joko kuvitellun tai todellisen katsojan tai yleisön.
Syntiinlankeemuskertomus on kristillisen oppijärjestelmämme peruskiviä ja se antaa uskontofilosofisen näkökulman maailmassa esiintyvälle kärsimykselle, myös häpeälle ja syyllisyydelle. Paneutumatta sen tarkemmin kertomuksen sisältöön ja tulkintoihin on kuitenkin merkillepantavaa, että kertomuksessa häpeä oli seurausta tietoisuuden lisääntymisestä ja syyllisyys kielletystä teosta.Aivan kuin vastineeksi ihmisen hillittömälle tiedonnälälle, hänen osakseen on tullut kyky hävetä ja syyllistyä. Onko tämä kyky ihmisen onnettomuus vai onni riippuu varmastikin näiden tunteiden aiheuttamista seuraamuksista. Ihmisen hengissä pysymisen näkökulmasta pelko ja agressio lienevät alkukantaisimpia tunteitamme. Säilyttääkseen olemassaolonsa ihmisen on vaaran ja uhan edessä ollut kyettävä pakenemaan tai puolustautumaan.
Yksi ns. negatiivisiin tunteisiin liittyvä piirre on, että ne edustavat ihmiselle yleensä jotakin kiellettyä, luvatonta ja väärää. Ehkäpä tähän on syynä se, että meillä on tapana tarkkailla negatiivisten tunteiden kielteisiä ääriulottuvuuksia, ts. niitä seurauksia, joita kyseiset tunteet hallitsemattomina saavat aikaan. Negatiivisiksi luokittelemillamme tunteilla on kuitenkin niilläkin omat myönteiset ulottuvuutensa, joita harvemmin tulemme ajatelleeksi.
Miten kävisi esimerkiksi ihmisen, joka ei pelkäisi koskaan?Tekisikö pelon puute ihmisestä kaikkeen valmistautumattoman, mitään kaihtamattoman ja uhkarohkean "suin päin" eläjän, joka varomattomuutensa ja yltiöpäisyytensä seurauksena eläisi lyhyen elämän? Kuinka suojaavaa onkaan, että ihmiset pelkäävät esimerkiksi kipua, vaarallisia paikkoja, tulta, sairastumista ja kuolemaa! Pelon vuoksi välttelemme fyysistä tuskaa ja yritämme elää terveellisesti.
Entäpä miltä näyttäisi maailma, jossa ei olisi syyllisyyttä ja häpeää? Jos ihmiselle mikään käyttäytyminen ei olisi väärin tai katumisen ja sovittamisen arvoista, ei käyttäytymistä olisi tarpeen myöskään kontrolloida tai muuttaa. Näin ollen kaikki yhdessä luomamme normit ja lait menettäisivät merkityksensä. Syyllisyyden ja häpeän rajaaminen pois inhimillisestä elämästä pakottaisi meidät myös tarkistamaan käsityksiämme ihmisen vastuusta.Ilman syyllisyyttä ja häpeää ihminen olisi pelkkä tarpeittensa ja viettiensä varassa elävä, vastuuta tuntematon eläin.
Vihaakin tarvitaan. Ilman vihaa ihminen olisi täysin puolustuskyvytön ja joutuisi elämään toisten ihmisten ehdoilla ja armoilla. Vihan avulla ihmisen on mahdollista ottaa kantaa olemassaolonsa oikeuteen ja puolustaa itselle merkityksellisisä asioita."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti