Tutustuin kulttuuriin vierailemalla Parikkalan kirjavalan kylässä Valolla ky:ssä. Valolla ky:ssä oli valokuvaaja Huang Yiming valokuvanäyttely. Valokuvanäyttelyn nimi oli Hainan comfort women/ Lohtunaisia. Suosittelen näyttelyä kaikille. Kuvat olivat hyviä ja tarina niiden ympärillä koskettava. Pisti miettimään naisten asemaa. Näyttely on auki 28.8.2011 asti pe-su klo 11-16.
Näyttelyn on Parikkalaan tuonut valokuvaaja Kirmo Wilén. Hänen kanssaan juttelimme pitkän tovin. Hän on kiertänyt paljon maailmaa ja ollut itsekin kuvaamassa tuolla Hainanin saarella. Hänen kanssaan käydystä keskustelusta haluaisin tuoda esille pari seikkaa, jotka voisi myös hyödyntää hoitotyötä tehdessä, ihan omaa ajatteluaan muuttamalla.
Hän oli tullut siihen tulokseen kierreltyään maailmaa, että ihmiset ovat ihmisiä oltiinpa missä tahansa.
Hän oli myös sitä mieltä, että Suomi on hyvä kieli puhua. Hänelle on sattunut niin, että kuvaaja on selittänyt kuvattavalle Suomeksi ja kuvattava kuvaajalle Kiinaksi. Jossain vaiheessa keskustelijat ovat huomanneet, etteivät ymmärrä sanaakaan toisistaan. Tilanne on päättynyt remakkaan nauruun. Wilén sanoikin että kannattaa puhua omaa äidinkieltään, jos yhteistä kieltä ei ole, samoin kuin puhuisi maanmiehelleen. Kehonkieli kertoo silloin kuuntelijalle tarvittavat vihjeet asiasta.
Nimenomaan tätä oman äidinkielen puhumista ajattelin itsekin voivani hyödyntää. Helposti tulee, esim. maahanmuuttaja taustaiselle asiakkaalle, vain hymyiltyä vaivaantuneesti yhteisen kielen puuttuessa. Kehon lähettämät viestit unohtuvat ihan tyystin. Mehän lähetämme viestejä keholla puhuessakin. Voi puhua iloisesti kehon antaessa ihan päinvastaisia merkkejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti